Kommentit (5)

Vierailija

Inhoan ylipainoisia naisia. Kaippa he itsekin itseään. He hakeutuvat aina vertaisiensa (liikalihavien) joukkoon, että eivät erottuisi porukasta.

Vierailija

En nyt suoranaisesti "vihaa ylipainoisia"enkä ketään muutakaan,mutta kun ajattelee esim.syömällä aiheutetusta ylipainosta itselleen(lapsilleen)sitä en oikeen ymmärrä.Liikalihavuus aiheuttaa paljon ongelmia esim.luustolle.Joka keväinen rutina biitsikunnosta alkaa jo joulun aikaan.On ihan ok tietty olla sinut kilojensa kanssa,mut miks sitten pitää rutista?Mä olen liian laiha enkä voi sille asialle mitään.Kuntoilen silti joka päivä puhtaasti sen tuomasta ilosta,nähdä luonnon puhkeavan kukkaan ja tietty että jaksan paremmin,nukun ja syön hyvin(terveellisesti)mutta nautin myös herkuista.Reipasta kevättä ja kesää kaikille ja ennen kaikkea tänään on äitienpäivä!ihanaa tätä päivää kaikki äidit.

Vierailija

Pakko puuttua aiheeseen. Olen itse 167 cm ja 52 kg naisihminen ja kälynäni on nuori nainen, joka on huomattavasti ylipainoinen. Kälyni liikkuu ja on laillaan ok-kuntoinen, mutta vanhempiensa tarjoamasta ruuasta johtuen ei oikein pidä ns: normaalin ruuan mausta. Rasvainen ja makea kelpaavat.

Olen jollain tavalla todella surullinen, mutta myös laillaan vihainen hänen kasvattajilleen, että ovat evänneet häneltä monipuolisen ruuan. Yritämme opastaa häntä ruuan kanssa, koska mielestni koskaan ei ole liian myöhäistä. Hidasta, mutta ehkä auttaa..

Vierailija

Minäkin aina ihmettelen miten 20 - vuotias nainen voi olla 30  40 kg ylipainoinen. Miten vanhemmat voivat olla noin välinpitämättömiä lastensa ravinnon suhteen? Nykypäivänä ei ainakaan ole  puute valistuksesta.

 

Vierailija

Mitä erikoista lihavuudessa on? Jos on lapsena syönyt paljon kerralla syö aikuisenakin. Aina kun lihavuudesta puhutaan kaikista on itsestään selvää, että se on itse aiheutettua. Aikuisen ikäni tuonne 30 ikävuoteen olin normaalipainoinen, sitten paino vain alkoi nousta aina vaan. Kävin lääkärissä yhteensä 3 vuoden ajan ja lihoin ja lihoin. Puhuttiin ruokavaliosta, ei ollut muuttunut siitä mitä ennen. En juonut enkä tupakoinut, liikuin ja hoidin kodin, kävin töissä. SItten en enää jaksanut edes kävellä, menin päivystykseen. Nuivan suhtautumisen jälkeen kieltäydyin lähtemästä ennenkuin minua oikeasti kuunnelltiin. No, kilpirauhasen vajaatoimintahan se sitten oli vaan paino oli kivunnut kyllä korkeuksiin ja verenpainekkin huipussa. Olin saanut kuulla lihavuudestani vaikka mitä ja keneltä. Arvot olivat niin matalat,että olin keskussairaalan seurannassa monta vuotta, että silleen. Kaikki käsittelivät ongelmaani niinkuin halusivat ja terveys meni sitten muutenkin kun aineenvaihdunta oli lepotilassa niin kauan.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat