Iän mukanaan tuomaako?

Tirlittan

Viime aikoina minua ovat alkaneet huolettaa itsessäni tapahtuneet muutokset.

Onko uteliaisuus kaikkea uutta ja erilaista kohtaan häviämässä, missä on halu tutkailla tarkemmin tavallisesta poikkeavia asiota.
Minne on katoamassa seikkailunhalu, kyky tuntea kutkuttavaa mielihyvää ja kihelmöivää jännitystä kaiken oudon ja pelottavankin edessä.

Eihän siitä ole vielä kauaakaan kun ryömin ahtaassa käytävässä tavoitteenani päästä yksityiseen hautakammioon nähdäkseni sen muumiot ja hautamaalaukset.
Sinne minut oli houkutellut perässäni ryömivä, temppelin portilla tapaamani uppo outo mies.

Into matkustamiseen ei ole hävinnyt minnekään, muoto vain tuntuu muuttuneen.
Tilalle ovat tulleet turvalliset kaupunkilomat, mukavat hotellit ja ravintola päivälliset.

Vaan mitäpä jos nousisi tuhkasta kuin Fenix lintu tai laulaa lurauttaisi sen viimeisen joutsenlaulun.
Toivoa vielä on, sillä nuoriso ei ole vallan lytännyt ajatusta lähteä muorin kanssa reissuun.
Ajatuksena lahden yli Tallinnaan, sieltä paikallisbusseilla ja junilla pikkuhiljaa kohti Keski-Eurooppaa.
Ilman kiirettä ja aikatauluja,hypätään kyydistä kun siltä tuntuu ja kolutaan kaikki vähänkin mielenkiintoiset paikat.
Yövytään vaatimattomissa hostelleissa, syödään paikallisissa kuppiloissa, käydään toreilla ja museoiden sijasta ihmetellään sitä todellista, elävää elämää.

Viisikymppiset ja siitä ylöspäin, vieläkö olette täydessä terässä vai joko jäähdyttelette ja matkustatte helpoimman mukaan?

Sivut

Kommentit (21)

Ulpukka

Mietin tässä,että mitähän \"valehtelisin\" vastaukseksi kirjoitukseesi.
Mitäpä sitä kaunistelemaan.Vauhti on parhaista päivistä hiipunut ja kiinnostuksen kohteet muuttuneet.
Joskus jopa ihmisten rakennelmia katsellessani tuntuu,että miten turhaa koluta jossain vanhoilla raunioilla ja kuunnella miten silloin joskus elettiin.
En viitsi enää tanssia viitenä iltana viikossa,enkä laittaa nokkaani jokaiseen soppaan.

En enää nuku teltassa saadakseni elämyksiä.
En vaella vuorilla patikoimassa.En valvo öitäni kuullakseni keväällä läpi yön livertävien lintujen laulua.

Luonto kiinnostaa kyllä todella paljon,mutta kalastamaltani ahveneltakin pyydän anteeksi ja päästän sen takaisin veteen.Tunnen itseni melkein murhaajaksi.

Toisinaan tuntuu,että ei huvittaisi enää lentää pitkiä lentoja,enkä pakata laukkua yhtä tiheään,kun nykyään on tullut tehtyä.Eikä edes palkkaa saa,vaikka kuinka ravaisin maailmalla.

Mutta annas olla kun olen ollut kaksi viikkoa kotona.Selaan matkatarjontaa ja kas kummaa,taas huomaan olevani menossa johonkin.
Tykkään nautiskella.Uin, pidän lämpimästä.Valitsen hotellin,jossa on mieluusti sauna ja poreamme,sekä hemmotteluhoitoja.

Pari pientä uteliaisuuden tyydyttävää reissua kiinnostaviin kohteisiin sopii kyllä lomaan,siitä saa mukavasti vaihtelua ,mutta muuten haluan naatiskella.Syödä hyvin,lueskella ja vain olla.
Mottona,elä,vielä kun voit.Onpahan sitten mitä vieläkin vanhempana muistella.Vauhtipäiviä en enää kaipaakaan.
Eli,kai minä olen sitten vähän vanha, mutta tyytyväinen tämänhetkiseen elämän menooni näin.

Turut ja torit

En voinut olla laittamatta lusikkani soppaan, niin samat ovat kokemukset Tirlittanin ja Ulpukan kanssa. Paitsi tuota syömistä koskevaa osuutta. En piittaa laittaa vähiä varojani ruokailuun. Olen hiljaisella äänellä kuiskinut nuoremmalle matkakumppanilleni joka on vielä työelämässä, että minusta kaikki nämä paikat ovat vähän samanlaisia.
Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi Tirlittanin kuvaama matkustelu sai heti veren kiertämään. Kunhan jompikumpi lapsista....

oma näkökohta

Eräät työreissut oli semmoisia että kotio päästessä nukkui pari kolme vuorokautta lähes täysin.
Sama ilmiö, tosin lievenpämä oli lomareissujen jälkeen

Mutta nykyisellään kyse mielialavaitelusta menee syksyn ja talven kaamoksen piikkiin. Vaihtelu on hillittyä mutta huomattavissa.

Ikä on tietysti vienyt fysiikkaa alas mutta entisenä urheilijana ei häiritse, vielä voittaa 30 kesäisiä. Vuosien myötä mielenkiinto historiallisiin kohteisiin on lisääntynyt koska nyt on aikaa lukea,tutkailla sekä mennä kohteisiin tutustumaan eli reissaaminen lisääntyy jos terveys kestää.

Marjuska

Edelliseltä hyvä yhteenveto, näinhän se menee.
Itselläni tuntuu että mieli vetää maailmalle enenevässä määrin vaikka tuota ikääkin on kertynyt lähes 60 v. Uusia matkakohteita ja eri tyyppisiä matkoja löytyy jatkuvasti. Kotiinkin on mukava tulla mutta jos ei matkaa ole varattuna niin on kovin levoton olo. Nyt on kaksi matkaa varattuna ja kaksi ensi vuodelle suunniteltuna jos vain säilyvät valikoimissa. Aika ja raha valitettavasti aiheuttavat rajoituksia, toisaalta mieleni täytyy sulattaa aikaisemmat kokemukset ennen uusia jotta voisi nauttia täysillä.

vielä on katseltavaa

Marjuska lähestyy keski-ikää. Mutta oikeat on elämisen ohjeet. Matkoja pitää olla edessä, takana, sivuilla.
Vierivät kivet ei sammaloidu.

Tirlittan

Emmehän me toki sammaloidukkaan, pois se meistä!
Tuskin itse matkustamista hevillä lopetamme, se kun tuntuu olevan verissä.
Matkoja täytyy aina olla, ja yhteistä meille kaikille näyttää oleva tuo levottumuus, jos matkaa ei ole varattuna.
Itselläni on jo liput kahdelle matkalle, mutta ne ovat näitä tuiki tavallisia kaupunkimatkoja.

Kaipuu varsinaisiin seikkailumatkoihin on kuitenkin hiipumassa, muistoissa ovat yöt jolloin nukuttiin makuupussissa Saharan taivaan alla tähtiä katsellen.
Hietakirppujen purematkin olivat vain pieni kirpeä lisämauste.
Tänäpäivänä valitsisin luultavasti sen beduiiniteltan.....

Marjuska

Siinäpä se, minä nukkuisin makuupussissa jos se mahdollisuus olisi, muuta en edes harkitsisi, telttaöitä afrikassa on ollut mutta avoimen taivaan alla ei.
En osannut äsken tuoda esiin tätä selkeästi.
Mahdollisuus \"erikoismatkailuun\" on tullut sen verran myöhään että nyt täytyy vuoristovaellukset via ferratoineen ja sukellusmatkat käydä läpi kun ei aikaisemmin ole pystynyt.
Jos olisin aikaisemmin ne käynyt tarpeeksi monta kertaa ehkä jättäisin ne vähemmälle kun uutuudenviehätys tai kokemus tulisi tavanomaisemmaksi, silloin olisi vuoro muunlaisilla matkoilla.
Muiden harrastusten kanssa on käynyt samoin, alkuinnostuksen jälkeen tilanne tasaantuu.

kaupunkimatkaaja

Kiinnostus moniin asioihin säilyy myös näin keski-iässä. Matkailu on tapetilla, voisi sanoa että se on lähinnä tauti.
Koskaan en ole \"säkki päässä tuntemattomuuten\" lähtenyt eli ei mitään halpoja, vaatimattomia lomia. Ei kiinnosta pistää itseään alttiiksi vaaroille eli ei sodan keskelle tai levottomiin maihin.
Matkustaminen on nykyään tosi helppoa. Sen kun nappaa netistä lennot ja hotellin ja reissuun.
Missä on tietysti suurinta muutosta on vaatimustason nousu. Eli hotellin suhteen on korkeat vaatimukset: keskeinen sijainti, huoneen varustetaso hyvä,
Myös opastettuja kiertomatkoja on ollut muutama ja ovat olleet onnistuneita. Niihinkin uppoaa rahaa eli rahaa menee entistä enemmän vuosittain. Ns. rantalomat eivät kiinnosta.

kulut laskenut

Kaupunkimatkaaja antoi hyvän vinkin. \" säkki päässä tuntemattomuuteen\" Opastaa kuullemma halvoille ja vaatimattomille lomareissuille. Niitähän me vaki-ihmiset kaipaamme, ei näet tarvi egoa nostaa kun tasapaino on olemassa.
Mutta kuinka varma tuo neuvo on ?

On taloudellista mennä kaupunkilomille. Niitähän saa parista satasesta lähtien. Monet on kuitenkin huomanneet että kaupungin sivuilla hotellit on puolta halvempia. Paremmat maisemat, ei liikennemelua, ei pakkokaasuja parvekkeella.
Säästyneillä satasilla voi huristaa taksilla vaikka joka päivä kaupungin ytimeen.

asian tutkinut

Tuo hotellien varustetaso jäi ihmetyttämään hivenen.
Itse en tarvi kuin vuoteen koska en mene sinne asumaan. Kun hotellin puolesta kaikki hoidetaan niin pölynimuri on turha, samoin leipäkone, silitys rauta, mikrouuni.

Kalusteet on kaikissa. Niitä ei luetella varusteisiin.

kuusikymmentä plus

Minä en ole huomannut laiskistumista/ mukavuudenhalun kasvua enkä vaatimustason nostamistarvetta esimerkiksi majoituksessa. Asun kyllä joskus 5 tähden hotellissa, mutta samalla matkalla saatan ottaa muutamaksi yöksi vaatimattoman aamiasmajoituksen, josta löytyy Tripadvisorista hyviä arviointeja. Olen huomannut lukevani asiakasarviointeja yhä enempi ja antavani niille painoarvoa. Yövyin hiljattain eräässä Aasian maassa hotellissa, jossa ei ollut käynyt yhtään suomalaista aiemmin.

Ja katuruoka käy minulle hyvin, en tykkää pönäköistä paikoista. Muutoinkin asioin paikallisten kanssa missä he sitten ovatkin, vaikka en oikein haluaisi herättää huomiota olemalla ainut länsimaalainen.

Luoliin ja muihin ahtaisiin paikkoihin ryömintä sopii hyvin, jos siihen on syytä. Ja käytän mieluusti julkisia kulkuvälineitä, en takseja, paitsi jos muita ei ole saatavilla ja jos taksi on ylivoimaisesti nopein ja käytännöllisin kulkuneuvo.

Sen sijaan pitkiin lentomatkoihin olen työlääntynyt, aikaa on vaikea saada kulumaan lennon aikana. Tällä hetkellä tuntuu, että kaukomatkoja en enää viitsi tehdä.

mummon mies

Se terävin terä on jo taittunut, ikävä kyllä!
En laske kanootilla hurjimpia koskia enkä maistele muurahaisen munia viidakossa.
Valmismatkat, suorat ja lyhyet lennot sekä mukavat hotellit, siinä se on nykyisyys.
Enää en edes viitsi tuhlata aikaa etsien netistä lentoja ja hotelleja, mitäs sitä turhaa kun valmiina saa kaiken helpommalla.
Istun mieluummin senkin ajan kiikkustuolissa ja luen matkakirjaa.

keskari

Kaupunkimatkaajan tapa on se tavallisen tallaajan tavallisin tapa matkustaa, näinhän suurin osa keskiikäisistä ja vanhemmista matkustaa. Kaikilla meillä ei ole seikkailukipinää.
Matkustetaan tuttuihin ja turvallisiin kohteisiin,ehkä hieman tylsää mutta kuitenkin helppoa ja mukavaa makustamista.

Vierailija

Oletan että ihmiset hakee lämpöä ja auringoa ensisijaisesti. Toki pieni ryhmä etsii seikkailuja,
uutta ja outoa, historiaa ja vieraita kulttuureja

Joten annetaan näin tapahtua sekä mennään vaihvihkaa mukaa tuohon tylsyyteen.

tosi tylsää

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat