\"Kummitusjuttuko\",vai pelkkää sattumaa?

Ulpukka

Lähiomaiseni kuoli seitsemänkymmentä luvulla tapaturmaisesti työmatkalla Persianlahdella Dubaissa.
Puhuin äidilleni(nyt jo edesmenneelle),että haluaisin käydä joskus siellä missä tämä onnettomuus tapahtui.
Vuodet kuluivat,mutta eipä tullut Dubaihin lähdettyä.Kunnes,v.2007 eteeni tuli Intian matka,jota en ollut suunnitellut.
Kummalliseksi jutun tekee se,että lähtöpäivä muuttui äitini syntymäpäiväksi.(hän oli jo siihen aikaan \"pilven reunalla\")Välilaskupaikka muuttui Dubaiksi.
Aamuyön tunteina Vantaalla oli tietokone katkos,joten taksia ei saanut mistään.Soitin ulalle,josta sanottiin että yksi Helsingin taksi on neljän kilometrin päässä teistä.Laitan sen tulemaan,että ehditte kentälle.Vain yksi taksi oli liikenteessä siihen aikaan ja muut odottivat rivissä tietoliikenneyhteyden avautumista.
Menolennon numero oli lähiomaiseni syntymävuosi ja paluulennon no. minun syntymävuoteni.
Palattuani kotiin ,naapurini sanoi,että etkö ihmetellyt,miksi tonttisi päässä tienvarressa oleva lehtienkeräys laatikko seisoo portillasi.
Ajettelin lapsukaisten antaneen sille myötämäkeen vauhtia.
Naapuri sanoi,että ei sille kukaan vauhtia antanut, hän näki miten laatikko rullasi ihan itsekseen tien vartta ja pysähtyi kotini portille.

Epämääräisiä ajatusia liikkui kyllä päässäni tapauksen jälkeen,mutta tulipa ainakin käytyä Dubaissa mennen ja tullen.
Onko teille sattunut matkoihinne liityviä ns.\"kummitusjuttuja\"?

Kommentit (9)

sattuman kulkija

Sattuma= se on kiireisen koheltajan suosikkisana.

En innostu uskonnosta mutta oletan että jokin voima tätä maapalloa seuraa ja ohjaa.

Käytännön tasolla,mikäli ihmisellä on hyvä muisti,niin tällaisia kiinnekohtia löytyy ehkä
helpommin kuin muilla.

sekäettä

Sattumaa taitaa olla.Mutta mikä osuus itsellä sitten on tapahtumaketjussa? Mitä valitsee alitajuisesti, tässä tarkoitan muitakin ns. yliluonnollisiksi ajateltuja tapauksia.

Ulpukka

Sattumaksihan näitä tapahtumia voi ajatella,mutta kyllä miettimään pistää,kun niitä tapahtuu enemmänkin.
Tulin kahdeksankymmentä luvulla kesälomamatkalta pohjoisesta kahden lapseni kanssa.
Tankkasin ja söimme Mikkelissä.Minulle jäi 30 markkaa rahaa ja ajattelin,että en loppumatkaa varten enempää tarvitesekaan.
Datsun Cerry merkkinen autoni nikotteli pari kertaa vastamäessä ja ehdin ohjata sen tien sivuun ja siihen se pysähtyi.
Lähimmälle huoltoasemalle oli 10 kilometriä ja kello oli yksitoista illalla.Lapset nukkuivat.

Nostin sitten auton nokkapellin pystyyn,istahdin kuskin penkille ja mietiskelin tilannetta.
Eipä aikaakaan,kun pohjoiseen päin ajoi samanmerkkinen auto,pysähtyi ja mies kysyi,mikä hätänä.
Kerroin \"oireet\" ja tämä herra sanoi,että taidan tietää missä on vika.
Kertoi olevansa matkalla pohjoiseen ja vaihtaneensa lähtiessään omaan autoonsa virranjakajan kärjet ja hänellä on entiset,mutta toimivat kärjet autossaan.Hän vaihtoi ne minun autoon ja samalla tarkisti tulpat.Sanoi,että hänellä on uudet tulpat mukana ,voin vaihtaa ne samalla.Ja minä ajattelin sitä kolmeakymppiä joka minulla oli käteistä.
Autoni hyrähti käyntiin ja kehräsi kuin enkeli.Kysyin ,mitä olen velkaa.Mies ei halunut korvausta,mutta annoin uusista tulpista sen kolmekymmentä markkaa.
Kiittelin auttajaani ja mies jatkoi matkaansa pohjoiseen,minä Vantaalle.

Näin onnellisesti ratkesi tämä ongelma kohdallani.
Sattumaako taas?

kokemus

Sattumaa tuli yksi tapaus lisää, ei mitään kummituksia siis.
Kerron yhden, mielestäni aivan jokapäiväisen ilmiön eli tuikitavallisen.
Ammoisina aikoina mentiin ikätoverin kanssa maaseudulla pääsiäisen aikoihin tanssimaan jonnekin nuorisoseuralle.
Mentiin kaverin pienellä Fiatilla. Lumisella tiellä auto jotenkin pyörähti vaan yhtäkkiä metsähallituksen puolelle eli tienpenkkaan.
Ei saatu mitään pitoa renkaisiin aj luultiin että nyt tuli likoille pitkä ja viileä yö tienposkessa.
Eipä aikaakaan , tuli auto, kaksi nuorta miestä autossa. Tulivat auttamaan, nostivat kahdestaan sen pikkufiiun tielle. Auton haltija kyllä starttasi auton jossain vaiheessa, mutta muistan sen auton noston elävästi. Tuo oli aivan normaali tapahtuma, onhan maailmassa ja jopa maaseudulla auttavaisia ihmisiä - tai ainakin silloin oli, nykyään voi jo helposti törmätä rikolliseen ja apu\" on toisen

virkamiesnainen

Ulpukka: Tutkitko lehtienkeräyslaatikon? Minä olisin katsonut, että jos siellä vaikka olisi ollut joku viesti.
Jälkimmäisen tapauksen auttaja oli sinulle kuin enkeli.

tölväse uudestaan

Olen jättänyt usein viestejä,kun tavoittelemani ihmiset ei olleet paikalla.

Eli olen siis kummitus. Kirjoitin selvällä Suomella ja on jopa virallinen sos-tunnus

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat