Rantalomailijan havainto

samettipintaiset

Jokainen joka on pidellyt aaltojen silittämää kiveä kädessään tietää että jatkuvilla hyväilyillä on ihmeitä tekevä voima.

Tämä oli \"Tommy Tabermann\" nimisen oivaltajan ajatus.

Minusta hyvin osuvsti.

Kommentit (9)

Tirlittan

Meren hyväilemä on myös Välimeressä kasvava pesusieni jota myydään turisteille.
Saamansa hyväilyt se luovuttaa pehmeänä ja samettisena ihmisen iholle.

maijki

Muistan kun ensimmäisen kerran juniori pääsi upealle pitkälle rannalle Dorsetissa kalkkikivikallioden juurelle: hän alkoi heti lipata taskuunsa noita sileääkin silempiä kiviä suurina aarteinaan, kunnes vihjattiin katsomaan oikeaan ja vasempaan - kivikkoa jatkui etenkin pikkumiehen vinkkelistä silmänkantamattomiin täynnänsä noita upeita kiviä. Jotta pöksyt pysyisivät ylhäällä, sovittiin että etsitään vain kiviä joissa fossiilin jäänteitä - ja löytyihän niitäkin. Vähän erilaisia aarteita ;) Nyt isonakin muistaa tuon retken ja poimii siloisia kiviä edelleen matkamuistoiksi, siinä on komean raidallista, sydämenmallista jne ikkunalaudalla - fossiilien koristamia unohtamatta.

korusuutari

Nuo Tommyn kaikki viisaudet ei aina avaudu heti ensikatsomalla mutta tässä asiassa on tietty totuus.

Mutta noihin upeisiin kiviin. On jokunen harva erikoisuus eli kivat värisävyt,läpikuultava,välkkyvä. Hiomalla,muotoilemalla mahtavia sormuksia ja näyttäviä kaulakoruja,korviksia.

Liian kalliiksi tulee tekeminen amatööri laittein,
mutta lähipiiri pääsee retostelemaan hyvin yksilöllisillä koruilla.

Toki olen jemmannut isojakin,tuommoista kananmunan kokoa olevia kuulia. Syystä tai toisesta tykkään niitä hiplata. Eräistä on syntynyt kyntilänjalkoja. Suurinmassa on 5 kiven sarja missä kookkain on keskellä. Kivet on liitetty keskenään näkymättömästi ja jyrsitty havin vakikoolle pesäpotero

hiekkaan kyllästynyt

Kivoja nuo pikkukiviset rannat. Huoletta voi kävellä paljasjaloin. (joskus kuumuus on liikaa)
Siihen voi levittää rantapyyhkeen jos tykkää lojua. Noissa hienohiekkaisissa on varusteet aina mujun uhreja. Pyrkii myös jalkineisiin mallista riippumatta. Tuulisella rannalla käy silmiin ja kielenkärkeen.

Joten aikojen kuluessa hiotuneet nupukivirannat on suosikkejani.

4712

Kun hiekassa oleva pullonpuolikas rikkoo ihon,niin rupeaa noita kivisiä arvostamaan.
Siellä näkee sirpaleet heti eikä tule ikäviä yllätyksiä vaikka paljasjaloin kuljeskelee.

On muuten terveellistä jalkaterälle päästä välillä vapauteen.

rantojen kulkija

Aalloissa on mahtava voima. Noiden kivien hioutuminen on selvä todiste.

Itse olen huomannut vielä selvemmän merkin. Eli rantojen syöpymisen. Eräässä tutussa kohteessa käynti neljän vuoden jälkeen, niin vakiravintola
oli osin sortunut penkalta alas ja kivetty piha oli aaltojen huuhdeltavana. Valokuvissa ekoilta reissuilta oli ravintolan ja meren välissä auringon ottajia kymmenittäin. Tuota rantakaistaa oli joku 6-8 metriä noista lojuvista ihmisistä laskeskeltuna.

Meri ottaa omansa,jopa vähän muutakin.

näitä sattuu

Pulloposti tuli mutta ilmeisesti vika osoitteeseen
Erään lahdenpoukaman perukoilla törmäsin vihreään pulloom joka kellui rojujen keskellä vihreän liman peitossa. Tällaiset pitää aina tutkia,sen verran pitää poikamaisuutta olla tallessa. Pullo oli samaa väriä kuin tuo iljettävä limakin,aika painava litran puteliksi,eli paksua lasia.
Pohjassa oli kuoppa kuin kananmunakuppi. Se törrötti pullon sisällä kuin tulivuoren kraateli.
Kyljessä oli kohouma joka saattoi olla vaakuna vai liekkö vain etikettiä varten tyylitelty kohta.
Tulppana oli puukorkki jota rispaantunut ohut naru peitti. Pullossa oli tiukka paperikäärö
jonka yläosa oli pullon kaulaosan sisällä. Vaikutti että oli pysynyt kuivana.

Näitä tällaisia värkättiin kakruna itsekin mutta siitä huolimatta olin jännittynyt kun yritin vetää korkkia auki. Sormet lipsui,ote ei pitänyt.Huuhtelin pullon kiikuttain sen sitten hotellille. Siellä oli keittiövälineissä apuja korkin irroitukseen. Tulppa napsahti auki,paperikäärö vaati oman koukkunsa, se syntyi rautalankahengarista. Käärössä oli kirjoitusta jota en ole pystynyt tunnistamaan,joten viestin sanoma jäi arvoitukseksi.

Pullo joutui kirjahyllyn kulmalle pitelemään kynttilää pystyssä.
Älkää ihmetelkö,mulla on näitä omituisia tapoja

tupu

Äitini, joka on Helsingin Lauttasaaresta kotoisin,
löysi nuorena likkana sieltä kivikkorannasta
laavakiven. Se toimi hänellä vuosikymmeniä
jalkaraspina. Olen näin myöhemmin miettinyt, että
mistähän sekin möykky tiensä Lauttasaaren rantaan
löysi?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat