Pikku sattumuksia matkoilla

näitä sattuu

Saavuin Kamarin kylään paikallisbussilla vähän ilta kahdeksan jälkeen. Busa heitti kierroksen kylässä myötäpäivään joten hyppäsin pysäkillä pois jääden illan jatkoa pohtimaan. Varjot venyttivät itseään,aurinko lähestyin meren pintaa,
pilvikuvioissa leikki värit ja muodot. Ajatus syntyi, lähdin rantaan kävelemään kaivaen videota laukusta. Eli nyt lomafilmin loppuosa purkitetaan. Etsin keskeisen paikan rannan yläreunasta tarkoituksena hitaasti viedä kamera
vasemmalta oikealle ja lopuksi zuumata kallion kyljessä olevaan kappeliin. Harmittelin jalustan puutetta silmäilen samalla rannalla oleskelevia ihmisiä. Toivoen ettei kukaan hyppää ylös ja törmää kuvalle.
Keskityi aiheeseen kuvakokoa passaten, pikainen vilkaisu yli etsimen ,kamera käyntiin. Ehdin kuvata noin puolet kun silmäkulmasta näin että joku nainen vilkuttaa voimakkaasti ja tuijottaa kohti. En lopettanut kuvausta,yritin vasurin sormilla vilkuttaa takaisin. Ilmeisesti sekin riitti koska ihminen irrottautui ryhmästä lähtien kävelemään ylöspäin.
Sai kuvauksen valmiiksi jääden tutkailemaan tulijaa.Nuorehko nainen,mutta kuka, ei meidän lennolla ollut tuonnäköistä, ei oppaissa,ei ravintolatuttuja. Otsa pyrki rypyille, mutta en keksinyt tulijan taustaa.Itseasiassa olin ärtyä itselleni. Nainen lähestyi hymy huulilla.Vartalo oli bikineillä asustettu ja jokin kevyt kietaisu hamonen lepatti nilkkojen ympärillä. Ei tullut nimi mieleen, ei mitään apuja aiheeseen,hitsi,nolo tilanne. Nainen oli jo kymmenen metrin päässä kun huomasin että hänellä oli taittovirhe silmissä.Tuijotti olkapääni suuntaan tai korvanlehteäni. Ei hitto, en tunne ketään sellaista. Tyttö tervehti reippaasti, saksaksi. Ajatukset vilisti että ohimoita kirveli, mitä vastata, pelleilikö tuo tunnistamaton, ilme oli kuitenkin iloinen,vilpittömän oloinen.
Vaikutti että nainen tulee suoraa halailemaan,mutta vastaukseni jäi huulilleni, olkapääni takaa kuului saksankielinen vastaus,
ja tuo sutjakka ihminen koukkasi kylkeäni hipaisten takani olleen miehen kainaloon.

Keskityin äkkiä kameraani ja lähdin verkkaisesti kävelemään poispäin.

Sivut

Kommentit (110)

näitä sattuu

Lomalentomme oli ajallaan kun pyörät vingahti kentän kuumaan pintaan. Yllättävän nopsaan myös laukut ilmestyi hihnalle pyörimään. Useat oppaat opasti linjureille vahtien että kaikki löytivät oman hotellin kuljetuksen. Mutta sitte takkusi. Muutama matkustaja oli jäännyt jonnekin haaveilemaan mennen liki puoli tuntia ennenkuin opaat heidät tavoitti. Ma´tkustajat oli hivenen ärtyneitä.
Hotellille päästii näpsästi eikä vastaanottotiskillä kauaa ihmetelty. Sai avaimen käteen, hotellin apupoika,ikä tuntematon, oli puettu tyylikkääseen univormuun,nappasi ison laukkuni ja opasti hissin kautta kolmanteen kerrokseen missä huoneeni sijaitsi. Nostettuaan laukun huoneen käytävälle kääntyi ympäri ja käänsi myös kämmenen näkyviin. Tiputin pari kolikkoa pojalle astuen huoneeseen. Huone oli pirteä yllätys värien puolesta, eikä kalusteissakaan ollut huomautettavaa. Ajattelin ottaa tunnin levot matkan päälle kun huomasin että naulakkosyvennyksessä oli unohtunut matkalaukku. Kiiruusti käytävälle,mutta poika oli ehtinyt jo hissiin. No,soitampa respaan niin käyvät hakemassa. Puhelimen vieressä oli avain, mutta omani oli taskussa, mihinkäs tämä, juuri kun tajusin että avaimen numero ei täsmännyt,kuului kylppäristä äkäinen naisen ääni:
Missä he**tissä sinä tunaroit\"
Käytin ehkä puolitoista sekuntia kun nappasin laukkuni ja poistuin käytävälle. Huoneeni oli
viereinen kämppä. Sai oven kiini kun käytävällä kaikui äänekäs huhuilu.
En vastasnut.

Näitä sattuu

Rateva retkipäivä Samoksella kääntyi iltapuolelle.
Ryhmämme suuntasi laiturille siirtyen verkkaisesti
alukseemme.Olimme päivän reissulla Kusadasista, nyt oli paluumatkan vuoro.
Saari oli kiva kohde,mutta monet oli mukana myös tuon meriosuuden johdosta. Aluksemme oli isohko vene kahdella kansitasolla joskin katolla oli myös auringonottomahdollisuus.

Ilman isompia eleitä vene irtosi Samoksen laiturista lähtien puskemaan Kusadasin suuntaan.
Seurailimme muita kulkijoita ja saaren kupeita. Noin puolentunnin ajon jälkeen alus pysähtyi ja kippari ilmoitti että moottori särkyi.
Jokin takaatuleva meitä pienenpi vene otti meidät hinaukseen yrittäen kiskoa eteenpäin. Jopa siinä onnistuen. Parikymmentä minuuttia kului kun vastaamme tuli isonpi alus,joka oli tilattu meitä hakemaan. Kuului huutoja sekä moottorin pärinää kun miehistö vaihtoi hinausköydet uuteen avustajaan. Sitten taas matkaan. Vähän paremmalla
nopeudella.

Saavuimme Kusadasiin reilun pari tuntia myöhässä
mutta porukka oli tyytyväistä. Merellä olo lisääntyi eikä mitään varsinaista haittaa tullut
kenellekään.
Niin tuo elämä kuljettaa. Joskus söhlää ihmiset,
joskus tekniikka. Mutta olihan ohjelmallinen paluu

Tirlittan

Kiitos kirjoittajalle!
Mukavaa, hauskaa ja harmitonta luettavaa, lisää tälläistä!
Toivottavasti ketju jatkuu ja säästyy häiriköinniltä.

Näitä sattuu

Helsiki Vanttaa. Ratkiväsynyt mutta ylen tyytyväinen lomalaisryhmämme oli palannut kaksiviikkoiseta \"irti arjesta\" reissultaan.
Norkoilimme laukkuhihnan lähellä kun kuulutus kertoi että häikkää,varttukaa kaksikymmentä minuuttia.
Teimme nopsaan sotasuunitelman,kaksi lähtee eteenpäin ja minä vartun laukut. Eihän tuo pitkä aika ollut. Hihnalle rupesi putkahtelemaan monenmoista väskyä,pakaasia. Olin varannut kärrit
katsellen levollisesti tunneksivan porukan yli
ja aina välillä kiilasin omani hakemaan. Muutama hetki ja lähdin viimeistä mukaan nostamaan.
Mutta hitto,kärrit oli häipyneet niinä muutamana hetkenä kun hihnan vieressä kävin.
Mutta tarkka näköni löyti etsimänsä,mennäviipottivat jo oven toisella puolen. En pitentänyt askelta vaan juoksin kärryt kiini joita tanakka naisihminen tyytyväisenä työnti menemään. Ett hei nää on mun kärrit,tokaisin rouvalle. Missä mun laukku? En tiedä kun en edes tunne.
Rouva luovutti kärrit ja laukut,mutta en tiedä oliko sillä omia vai miten oli.

Siinä hetkeksi pulssi nousi mutta tilanne tuli ja meni eikä siitä sen kummenpaa.Kaikki ostokset oli tallessa.

Näitä sattuu

Retkipaketit sopii hyvin lomareisun täydennykseen.
Vaikka paljon sooloilen omin nokkineni niin aina välillä on kiva mennä ryhmän mukana.
Eräs tällainen oli Marmaris / Dalyan täyden päivän retki.Matkaan kuului jokiristeilyä,kilpikonnarantaa,Caunoksen kanavat ja kyseisen kaupungin 20000 paikkainen teatteri.
Retkeen kuului myös mahdollisuus mutakylpyyn jonka terveellisyydestä en tiedä. Vaikka lieju ei innostanut,niin sinne mentiin. Ihme kyllä,lähes koko porukka keventi vaatetustaan hypäten solkkaamaan tuohon harmaaseen taikinaan.Kuvasin useilla kameroilla monelle mutakylpytodisteen.
Mutta sitten alkoi kuulua pyyntöjä,että kuvaaja myös vuorollaan heidän videoidessa tapahtuman.
Yleisö voitti. Uimarin asussa varovasti viileään savivelliin ja hieromaan sitä rapaa kintuille.
Eihän tuo niin kamalaa ollut joten innostuin kuvaajalle tyyliä näyttämään. Eli ponnistin niin paljon kuin kintereistä lähti hypäten ilmaan toivoen että läiskähdys olisi näyttävä jopa videolla.
Alastulo petti, läjähtin kuin märkä rätti siihen liejuun. Filmissä vain toinen olkapää vähän erottui tuosta terveyssavesta. Tukeva koura tarttui käsivarteen vetäen mokaajan jaloilleen ja neuvoi että pidä silmät kiini,hän huutelee vesipullolla naaman esiin. No näköhän palasi ensiavun jälkeen joten pääsin kovalle maalle astelemaan kuunnellen kovat abloodit tapahtuman johdosta.
Noissa mutakylpyohjeissa oli että täytyy antaa saven kuivua iholle ennen huuttomista. Eihän siinä auringossa homma vienyt tuntiakaan,suihkun jälkeen olin kuin uudesti syntynyt ja retki jatkui puhtaammissa merkeissä

Näitä sattuu

Kreeta / Iraklion. Tulla pöllytimme Hanian suunnasta kun päätimme Iraklionin kohdalla että
kieretäänpä vilkasemassa.Parkkeerasimme vuokrafiiun historiallisen museon kohdalle olikohan se \"Xenia\" nimeltään lähtien kierrosta tutkimaan. Siinä kohdalle oli hitsin pitkät portaat ylös rinteeseen,eli haasteellinen juttu.

Että sinne. Ellei muuta niin kuvataan Kreetanmeri
ja tullaan takaisin,ehdimme vielä tutkailemaan Venetsialaisen linnoituksen. Laskimme askelmat mutta ei varmmaa muistikuvaa, oletettavasti yli 200 kpl. Vähän hengästytti mutta olipa myös näköalaa.Kuvailimme hetken ja pyörinme rinteen päällä kurkkien joka ilmansuuntaan. Mutta poislähtiessämme tuli pulma eteen. Kaverilla oli verenpainetauti ja nyt ilmeni huippausoireita,että hän ei uskaltanut lähteä rappuja alas. Tutkailimme kiertoteitä mutta ei näyttänyt lupaavalta. Taluttaminen ei toiminut,mikäli kohtaus iskisi niin en olisi pystynyt tuota satakiloista pitämään paikoillaan.

Joskus on nöyrryttävä. Niinkuin tässä, kaveri tuli istuvillaan nuo portaat yli puolen matkaa, eli askelma kerrallaan varman päälle. Näytti varmaan koomiselta ,mutta aina kun ihmisiä meni tai tuli niin sitä istuttiin ja juteltiin puutaheinää.
Mutta siitäkin selvittiin.

Tirlittan

Tahtui Kyproksella vuonna miekka ja kilpi.
Olimme vielä kokemattomia matkaajia mutta olimme kuitenkin tietoisia pitkän kaavan mukaan syömisestä eli Meze ateriasta.
Tottahan tälläistä piti koettaa ja niinpä tilasimme ravintolassa koko hoidon.

Kuitenkin alkupalojen ja eturuokien jälkeen olimme jo niin täynnä että ajatuskin lisäsyömisestä nostatti tuskanhien otsalle.

Silloin toimimme hyvin junttimaisesti joka varmasti pyöristyttää hienompaa väkeä.
Pyysimme nimittäin pääruoat mukaamme ja ensimmäisellä sivukadulla syötimme ne paikalliselle kulkukoiralle.

Puolustelimme tuota rumaa etikettivirhettä sillä että Herra siunaa iloista antajaa ja jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!

Koska edellinen kommentoija mainitsi pirun, niin täytyy kertoa että samalla annoimme pirulle pikkusormen,sen jälkeen olemme usein pyytäneet koiralle ruuanjämät.

Ulpukka

Sovitin avainta auton oveen..ei auennut,eikä vieläkään, vaikka kuinka väänsin ja käänsin.
Viimein vilkaisin auton etupuolelle ja huomasin,että rekisterinumero ei ollutkaan oma.

Voi pahus,minä siis yritin sisään täysin vieraaseen autoon.Merkki ja väri olivat samat. Sain äkkiä jalkoja mahani alle, ennen kuin oikea omistaja ennättää paikalle.Olisiko selitykset auttaneet,vai tulisiko rankempia seuraamuksia,sitä en jäänyt katsomaan.Tämä sattui kotimaan reissulla tänä kesänä.

AjnaAlie

Tuli tuosta Ulpukan autojutusta mieleen toinen autoon liittyvä tarina. Olimme vuokra-autollamme ajaneet eräälle USA:n suurimmalle outlet-market ostosalueelle Sungrass Millsiin Floridassa. Se on valtava ja pysäköintialueet ovat samaa luokkaa luonnollisesti, Amerikassa kun ollaan.

Muutamia tunteja liikkeissä pyörittyämme (punainen Samsonitini muistuttaa muillakin matkoilla tästä episodista:) olimme poislähdössä, mutta ulkona koimme järkytyksen: silminkantamattomiin jatkuvilla parkkialueilla oli tuhansia autoja ja huomasimme olevamme aivan eri paikassa kuin tullessamme. Autosta muistimme vain merkin ja harmaanruskahtavan värin, rekkarista ei ollut tietoakaan. Joka toinen auto myös oli Chevrolet ja värikin luultavasti merkin yleisin!

Pieni paniikki iski, koska auton paperit rek.numeroineen ja muine tietoineen olivat autossa sisällä. Autossa ei myöskään ollut edes Aviksen tunnusta (kuulemma ettei tunnistettaisi turistin vuokraamaksi autoksi). Ei auttanut muu kuin mennä takaisin sisälle pohjapiirroksia ja karttoja tutkimaan ja sen jälkeen etsimään tullessamme käyttämäämme sisääntuloa. Seuraavaksi sitten parkkialueelle kokeilemaan, minkä auton ovet hallussamme olevilla avaimilla aukeaisivat. No löytyihän se sieltä aika pitkän haravoinnin jälkeen, onneksi sentään avaimissa oli kaukosäädin!

Veli-matti

Veljen kera Turkinmaalla pikku episodi. Nuori kengänkiiloittaja poika halusi töitä. Seurattuaan meitä parisataa metriä vellos heltyi ja teki kaupat. Poika kaivoi pikku laatikosta harjan ja tahnatuubin alkaen kontallaan harjailemaan.

Työ onnistui ja palkkio oli ansaittu.

Hivenen pyrki huvittamaan tuo harja,se oli näet hammasharja. Hotellilla veli huomasi että housunlahkeisiin oli roiskunut kiilloketta. Kiireesti pois pyykimään ja siinä vaiheessa huomasi että aine oli hammastahnaa.

vaitelias 3 mies

Faaraoiden maassa törmättiin kansallispukuiseen
(ilmeisesti tai ehkä) pikkutyttöön noin 5-6 vuotiaaseen. Siitähän piti tietysti kuva pari napsasta. Tummat nappisilmät ja hiukset erittäin huolella laitettuna. Vaatteiden värit loisti kuin
ravintolan napatanssijoilla.
En ehtinyt kameraa sulkea kun vanha nainen hyökkäsi viereen, näytti pahvinpalaa englanniksi tekstattua missä oli kuvaamisen hinta. Yllätyin hetkeksi mutta pyyntö oli kohtuullinen joten annoin summan hänelle ja toisen mokoman tuolle tytölle.
Euroina joku 2e luokkaa.

Näitä sattuu

Santorini Fira. Pieni omaleimainen kaupunki sokkeloisine kujineen. Katu-sana olisi harhaanjohtava, tosin siellä jokunen auto liikahteli mopojen ja jalankulkijoiden seassa.

Olimme kohdetta tutkimassa ,kierrokseen kuului myös satamassa käynti,mikä oli aivan vieressä.
Tosin huomattavasti alenpana. Liikunnallisina ihmisinä hylkäsimme köysiradan kävellen portaita alas mutkitelevalla, eriparisia askelmia seuraten.

Alhaalla oli kioski juotavaa myymässä rinteeseen valutettua hikeä korvaamaan sekä pientä napostettavaa. Otimme muistivihkoon paikallisten veneiden nimiä,lähtöaikoja,kohteita. Eli suunniteltiin tulevaa. Muutama yläviisto kuva missä rakennusten reunat häämöitti. Vedettiin pitkäätikkua että miten takaisin ylös. Kävely koitui kohdallemme. Liikenne oli vilkastunut. Ihmisiä pyrki molenpiin suuntiin. Jossain puolenmatkan tuntumassa tuli 5 aasia vastaamme kovaäänisiä saksalaisia kuljettain. Ohitimme pari mutta kolmas aasi,selässään pelokkaan oloinen tyttö,piti näet harjaksista kiini hyvin tanakan oloisesti, pysähtyi askelman puoliväliin ehkä kameran linssiä säikähtäin.

Pysähtyminen aiheutti hassun tilanteen, suunta alas,tyttö etukumarassa, rinnat hyppäsi väljästä kaulaaukosta vapauteen,tämä aiheutti lievän paniikin rintojen omistajalle. Poskille karahti puna mitä paikalliset tomaatit olisi kadehtineet.
Otimme aasin hihnoista kiinni ettei kulku jatkuisi
tyttö liukui maahan korjaamaan vaatetuksen aiottuun olotilaan eli piilottamaan nuo karkulaiset kesäpaidan uumeniin.

Tapahtumaketju oli nopeasti ohi. Me jatkoimme kulkua ylös,ihmetellen naisen logiikkaa. Tuo tyttö oli Kamarin rannalla edellispäivänä pelannut pari tuntia yläosattomissa rantapalloa
antaen pollukoille auringoa ja liikuntaa.

Ehkä tuo punastuminen johtui meistä ?

maijki

Missä täällä on se kuuluisa tykkää -namiska?? Nyt sille olisi kovasti käyttöä, kerrankin hilpeää luettavaa! Kiitos!! Ja lisää tätä lajia!

Tytöt

Taxin kyydissä Turkissa, kolme suomi- tyttöä, keski-ikäisiä. Kesken matkan kuski vapauttaa sukukalleutensa näkyviin, toivoen että tytöt ehkä olisivat kiinnostuneet nyrkkipyykistä. Eivät kiinnostuneet, rahapussit otettiin esille ja kuskin sukukalleudet katosivat sukkelasti piiloon.

4712

Tuo on vanha tyyli ja yleistä että rinnat paljaina otetaan aurinkoa tai pelaillaan.

Siitä on pitkä matka \"tytöt\" nimmarin sekoiluihin.
Kokonaisuudessa tekaistu juttu. Turkkia pitää mollata. Sekö tietysti \"suomi\"tytöt Eli kirjoittaja on ulkopuolinen. Mistä kuulit tarinan. Oliko taas perhetuttu,työkaverin vai joku rietas sukulainen.

Kalle lehti voisi kiinnostua nooiin hyvästä kolumnista

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat