Polttaako lähtemisen tuli jalkapohjissa

Ulpukka

Polttaa,tunnen oireet jo viikkoja ennen.Olo on levoton,melkein kärsimätön.Tuon tuosta avaan koneen ja katson muka aikani kuluksi tarjolla olevia matkoja.Huijaan itseäni, että en ole mihinkään menossakaan,muuten vain huvikseni...

Eikä aikaakaan,kun olen taas ostanut matkan ja vasta sitten katselen tarkemmin kohteen antia.
Lähteminen on aina yhtä jännää..Mitä nopsemmin, sitä parempi.
Yritän taltuttaa tätä \"kulkutautia\"keksimällä verukkeita,kuten että voin mennä uimaan uimahalliin,patikoimaan metsään,katsella kukkia vaikka omalla pihallani,tuhlata rahani mihin tahansa muuhun,mutta..mikään ei vielä ole taltuttanut lähtemisen poltetta,paitsi rusahtanut polvi joskus toista vuotta sitten.Silloin tuli pieni pakollinen pysähdys ja kun tilanne oli ohi,taas mentiin.Ja mentiin sittenkin,vaikka vielä vähän kippeetä otti.

Ulkona losottaa taivaantäydeltä vettä,taidanpa tästä siirtyä matkanjärjestäjien sivuille,jos vaikka...

Sivut

Kommentit (16)

Marjuska

Polttaahan se mutta vähän erilailla, jos ei ole yhtään matkaa varattuna niin kovin orpo on olo. Matkoja täytyy selailla, hakea sopivaa, haaveilla ja ja hätistellä matkanjärjestäjiä kyselyillä ja toiveilla ja sitten kun sopiva löytyy varata, ei haittaa vaikka matka on vasta puolen vuoden päässä tai kauempanakin kunhan vain on varattu. Varsinainen matkakuume sitten iskee paria viikkoa aikaisemmin, eikö jo pääse lähtemään mutta toisaalta odotus on ihanaa, voi hehkutella tulevaa.
Ehkä tuo viimehetken varaaminen tulee ajankohtaiseksi kunhan pääsee vapaalle, sitten ei lomia tarvitse järjestellä ja sen mukaan varata matkoja.

runsauden pulaa

Tunnen tuon Ulpukan esittämän tautikuvauksen tuttapiiristä. Olettaisin että jokin luonteenpiirre aiheuttaa positiivisiä houkutuksia reissun päälle. Oire on kuitenkin hyvälaatuinen. Eli ei kannata rinpuilla vastaan.

Itse olen immuuni johtuen varmaan ammatista joka on pitänyt menossa 30 vuotta. Kaikki ,jotakuin, lomat on alle kahdenviikon varauksella. Poikkeuksen tekee risteilyt joissa välillä on puolikin vuotta ennakkoon. On näet ikävä jäädä
laiturille.

Arja

Tuttu on tuo tunne, aina pitäisi olla suunnittelemassa matkaa jonnekin. Myös toisinpäin, eli kun palaa matkalta kotiin iskee masennus, tässäkö tämä loma nyt oli!
Melkein heti tekee mieli alkaa katselemaan, mihin seuraavaksi. Sitten realiteetit iskee vasten kasvoja, töihin! Milloin voi anoa seuraavan loman yms. Sitten taas löytää juuri sen mitä on hakenut, tulee hiki! Suostuuko mies siihen, onko liian kallis? Sitten näkee itsensä jo matkalla ja kohteessa, uteliaana tutkimassa, tekee matkasta ennakkokuvitelmia. Eikö siitä koskaan saa tarpeekseen! Ei taida saada!

Sini

Kyllähän matkakuume on krooninen itselläni, muuta lääkettä kun lähteminen ei ole löytynyt.Nyt juuri on tilanne ettäs euraavan reissun ostaminen on kalkkiviivoilla, neljän viikon lomajaksosta sain juuri hyväksynnän. Ajatus määränpäästä on pomppinut pääkopassa jo jonkin aikaa.

Tirlittan

Polttaa se, ei sille mitään mahda!

Matka hiertää mielenvierttä ja jos ei ole matkaa varattuna niin elämässä on jonkinlainen ylimääräinen harmaa sävy, matkan varaaminen saa näkymät kirkastumaan.

Paluumatkalla jo lentokoneessa alkaa seuraavan matkan alustaminen.
Parasta on aina suunnittelu, mitä haluan nähdä, mitä kokea, ja oman jännitysmomenttinsa tuo se seikka että kenet saan matkaseuraksi koska suurin osa ystävistäni on vielä työelämässä.
Ystäväpiirissä on myös yleisesti tiedossa että olen lähes aina valmis matkaan jos vain joku soittaa jotta lähdetäänkö...?

Iso kiitos tästä kuuluu puolisolle joka hoitaa kotona koirat silloin kun emännällä on siivet kantapäissä...

-maija

Kuulostaa lohdulliselta! En olekaan ainoa tähän, useimmiten melko kalliistikin hoidettavaan krooniseen tautiin sairastunut. Hyviä matkoja meille kaikille ja Juhannustakin tässä samalla.

kohta menossa

Tauti on vaivannut sanosinko pienen ikäni, pahentunut aikuisuusaikana.
Kustannukset ovat yksityisen erikoislääkäritasoisen hinnoissa! Eikä senttiäkään tule Kela-korvausta! Mutta erään \"alan ihmisen\" mukaan on taudeista se harmittomin kuitenkin!Siihen ei menehdy - päivastoin.

Igors

Matkakuume väistyy kun meren jäät sulavat ja pintaveden lämpötila nousee + 2 asteeseen. Sitten vasta tuo kuume iskee kun jäät jälleen palaavat merelle.

Miksi sitten vain talvella matkailu maittaa? Todennäköisesti sairastan meritaimentautia. Minua ei mikään saa olemaan poissa kotoiselta merialueelta silloin kun tuon lähes satuolennolta vaikuttava kala on rantojen/ uistimieni läheisyydessä. Tosin vaimo, kalastuksesta mitään ymmärtämättä, voi jonkun matkan tehdä.

Vene lasketaan vesille heti kun vain jossakin on senverran sulaa että siihen veneen saa. Vastaavasti vene nostetaan sitten ylös kun kaikki mahdolliset paikat ovat jo umpijäässä. Eihän tuo touhuni todellakaan mitään järkevää ole, ainakaan kalastuksesta mitään tietämättömän mielestä.

Ihan vain esimerkiksi: Pakkasta - viisi astetta kohtalainen tuuli ja merelle on silti pakko päästä. Saan veneen suojaisan lahden perukolta merelle ja jäätävät pärskeet lyövät päin naamaa. Ihan oikeasti ajattelen mahtavatko silmälasit voida mennä jäähän sillä Ursuit pelastupuku on ulkopuolelta jo jään peitossa. On kuin haarniska olisi päälläni. Kymmenen tuntia merellä tuollaisessa ilmassa ja kotiin palaan illan pimeydessä täysin ilman saalista. Kannattaako, juu kyllä sillä parin päivän päästä olen siellä jälleen.

Kesällä sitten koskia kierrellen taimenia ja kirjolohia pyytämässä. Mereltä haukia, kuhaa ja ahvenia pyydystämällä niitä on sitten pakastimessa (toivottavasti) odottamassa talven tuloa.

Ja sitten palataan asiaan. Talvea odotellessa kärvistelen ja katselen netistä paikkoja jonne voisi lähteä. Kyllähän tämä kotimaan talvi on niin pitkä ja kylmä ja pimeäkin että jonnekin on aivan pakko päästä. Lähes joka vuosi onkin jo tähän aikaan talvinen kaukomatka tilattuna mutta nyt on vain Egypti lastenlasten kanssa odottamassa. Hieman jo kuitenkin olen noita mainioita matkakertomuksia eri foorumeilta lukenut ja miettinyt mihin vaimon kanssa mentäisiin.

Sitten kun paikka on selvillä niin silloin vasta tuo kuume todella iskee. Silloin netistä pyrin saamaan kaiken mahdollisen tiedon matkakohteesta unohtamatta (tietenkään) harrastukseni mahdollisuuksia.

poutapilvi

,,,halki roudan,halki jään,,, no tuo on siitä yhdestä iskelmästä, eikä Igors ehkä kultaa ollut etsimässä, vaan paremmin maistuvaa.
Mutta näin tuo menee Ihminen haastaa luonnon tai päinvastoin. Ei sitä kaikki ymmärrä mutta eräät jopa rentoutuu hakattuaan motin koivuhalkoja ja puhkiväsyneenä kipasevat saunan lauteille ja sieltä lumihankeen tai mereen (muistakaa avanto)

Mutta aiheeseen. Ulpukalla oli suomalainen \"kesäilma\" tuo toinen oli etsinyt varjoa avuksi helteeseen. Liki perättäiset päivät.

Kun Suomen suvi kiukuttelee,niin tilastoissa näkyy että ihmiset lähtee auringon perään. Eli huono sää on hyvä myyntimies. Asia sinällään on ihan järkeenkäypä ja lähdöt on äkkilähtöjä lähes kaikki.

mietittävää

Yksiselitteisesti kyllä se on luonto joka haastaa ihmisen eikä päinvastoin. Sadetta ei tule vaikka kuinka ihminen toivoo, samoin ei tule poutaa vaan myrskyää ja sataa.
Ihmisen yläpuolella on luonto ja sen ilmiöt vai voiko joku kertoa edes yhden asian jossa ihminen on yli luonnonvoimien eli määrää niistä?

haastetta riittää

Luonnon olosuhteille emme paljoa mahda. Eikä sitä yleensä haasteta siitä kilpailuun. Mutta on hyvin haasteellista lähteä esimerkiksi naparetkikunnan mukaan luonnon voimia vastaan kisaamaan yrittäin selvitä.
Kalastajakin uhmasi luonnovoimia lähtien harrastuksensa pariin vaikka olosuhteet oli lievästi sanoen hurjat, minusta hyvin haasteellista.

Monilla lomailijoilla on kova hinku mennä äärinmäisiin olosuhteisiin, kokisin senkin haasteena luonnolle,ähäkutti,selvisinpä. Saas nähdä milloin olen itse kiipeämässä Mt Everestille 8848m

Tirlittan

Nykyaikana ihminen haastaa luonnon päivittäin.
Ihminen tuhoaa ja raiskaa luontoa, laskee saasteita ja myrkkyjä ilmaan ja vesistöön.
Luonnosta yritetään ottaa irti kaikki mahdollinen hyöty keinoja kaihtamatta.
Tämän haasteen ihmiskunta tulee taatusti häviämään.

Menipä syvälliseksi ja poikkesi aiheesta, mutta muistakaamme myös matkoillamme kunnioittaa uhanalaista ja haavoittuvaa luontoa sekä pienentää hiilijälkeämme!

Runsauden pulaa

Taitaa olla geeneissä tuo vaeltamisen halu.
Eihän me uteliaita olla mutta tiedon jano on sammumaton. Matkoilla näkee oppii viihtyy rentoutuu eli karkuun arjesta rutiineista.

Johan nuo iskelmänikkaritkin aikoinaan laulattivat kaukokaipuusta vetäviä piisejä. Tuo kauko ei ollut ihmisen nimi tosin onhan häntäkin joku kaivannut.olettamus.

rannikkolainen

Jos ihminen tietentahtoen tuhoaa luontoa, se ei kyllä ole luonnon haastamista. Outo ajatuksenkulku jollain.
Kalastajat, siis ne entisaikojen ammattikalastajat, lähtivät kyllä merelle aikamoisessa säässä. Se oli jonkinlainen itsensä haastaminen sekin, moni valitettavasti joutui kisassa häviölle.

porvoon rouva

Ehkä ei sitten ole haastamista. Se näet on selvää taistelua herruudesta. Aseina myrkyt ja luonnon myllääminen. Luonto voittaa, eräät ihmiset eivät sitä tajua,eikä myönnä, vaan ahneuksissaan syyllistyvät yhteisen asian pilaamiseen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat