Slummimatkailu - mitä mieltä?

Vierailija

Matkaoppaan tuoreessa numerossa 1/2012 on Intiassa asuvan Pia Heikkilän raportti kävelykierroksesta Mumbain Dharavin slummissa.

Kierroksia tarjoava yritys on ottanut mallia Rio de Janeiron faveloissa tehtävistä kierroksista.

Mitä mieltä olet jutusta ja slummimatkailusta?

Sivut

Kommentit (45)

tavallinen

Juttu ei kiinnosta lainkaan, ei ole aikomus missään vaiheessa tehdä slummiin matkaa.
Jos tuonkaltaisilla erikoisuuksilla on tarkoitus lehteä täyttää...no loput votte arvata.
Tämä on siis minun mielipiteeni.

tui tui

Ihan hyvä ottaa asiaa julkisuuteen. Antaa myöskin kohde-esittelynä turistille turvallisen tutustumiskierroksen.Ei maailma siitä parane,että suljetaan silmät ikäviltä asioilta.
Tämä on valitettavan yleistä monessa maassa. Eikä kaukana ole Suomikaan,koska ruokajonot pitenee.

Tietysti lukxushotellin terassilla lasi kädessä on helpompi tuntea ylimielisyyttä, mutta kukin tavallaan.

Eräs hyvä kohde olisi myöskin pakolaisleirit. On vaikea ymmärtää että eräät on syntyneet siellä ja olleet toistakymmentä vuotta.

matkailija

Minun mielestä oli hyvinkin mielenkiintoinen lehden juttu ja olisi hienoa päästä tuommoiselle kierrokselle näkemään millaisissa oloissa siellä eletään.

kysymys

Otsikko slummimatkailu oli aika harhaanjohtava. Jos lukee vain pelkän otsikon eikä ole lehdestä juttua lukenut, saa sen käsitysken että lenentään jonnekin maahan x ja käydään kierros slummissa, asutaan muutama yö jossain röttelössä ja takaisin.
Intian reissun yhteydessä kiertokävely opastettuna slummialueella sopii varmaan monelle, mutta siinä on kyllä eettisenä puolena se, miten slummin asukkaat asiaan suhtautuvat. Onko hyvä ansaintamahdollisuus heille vai närkästyvätkö?

monella tapaa

Ulkopuoliset yritykset. Ensinmäisinä.
On sitten turistin tehtävä antaa kolikoita lapsille tai jotain muuta kivaa,kaunista ,käytännöllistä.

Kaava on sama kuin joissakin kohdemaan talojen esittelyssä. Matkailija maksaa retken,pääsee bussilla kohteeseen ja siellä joku mummo istuu ja toivoopi että matkaajat muistaisi kolikoita koriin kopauttaa.

Jossakin jutussa oletettiin että kaupunki hyvittäisi tuon tapahtuman tekemisestä,että kerjäläiset ei tulisi pääkadulle näkyviin.

Tähän en ole löytänyt vahvistusta.

Tirlittan

Minusta tuo on lähinnä bisnestä, tuskin siitä asukkaat hyötyvät.
Slummeissa on eroja, tässä on kyse siitä \"hyvinvointi\" slummista jota sopii näyttää myös turisteille.
Kun todellinen löyhkä, saasta ja köyhyys tulee iholle niin se vie yöunet joksikin aikaa, ei sovi herkille.

Se että esitellään tämänkaltaisia erikoisuuksiakin
kertoo lehden monipuolisuudesta, jokaiselle jotakin.

Ja mukavaa sekin että toimitus osallistuu ja avaisi ketjuja eri aiheista tulevaisuudessakin.

eleetön viittoja

Bisnestähän tuo tietysti. Mutta täytyy muistaa että ainakin Suomalainen turisti on helläkätinen,
vai pitäisikö kirjoittaa avokätinen.Eli ne kolikot on korkeassa arvossa mitä siellä nollarajalla jaetaan.
Toinen kaunis ele,kun sinne lähtee,niin kassiin kaupasta kaikkea syötävää ja niitä sitten ojentelee tilanteen mukaan.Herkutkaan ei ole kielletty. Leivoksia,makeisia. Kaikilla on oikeus juhlapäivään.
Kaikki ei tätä hyväksy,eli tilanne on sama kuin itsellä,ei muakaan kaikki hyväksy.(arkipäivää)

Toimitus voisi todella osallistua. Hyviä poikkeavia aloituksia. Mutta tuo vaatimaton nimmari. Sitä pitäisi vähän ehostaa ja lukita ettei haamut lainaa.

Lupiini kukkii

Hyvä juttu Mumbaista, muutakin kuin sitä iänikuista vaaleanpunaista allas-ranta-ruokailu-bailauskamaa.

Itseäni kiinnostaisi tuollainen kierros, toki olen joissain suurkaupungissa käynyt myös ei-niin-hyvillä alueilla, mutta kyllä niille omatoimisesti mennessään saa pitää varansa. Vähintään lyöttäytyy seuraan tyyppejä, joita on hankala karistaa kannoiltaan.

Parasta tietenkin on, jos yritys joka kierroksia järjestää antaa jotain alueen kohentamiseksi jollekin paikalliselle yhteisölle.

En ymmärrä, miksi kauhistellaan sitä että bisnestä bisnestä, kaikkihan tänä päivänä sitä on. Käydään sotamuseoissa, keskitysleireillä...

Igors

Slummimatkailu herätti itsessäni aika kielteistä mielikuvaa. Lähestyin sitten aihetta Googlen avulla. Sieltä löytyikin monia linkkejä jotka osaltaan vahvistivat omaa kielteistä asennettani.

En tulisi koskaan osallistumaan moiselle kierrokselle.

En ymmärrä mitä/ketä palvelee (muutakuin järjestäjän rahantuloa tietenkin)tuollainen seikka että pääsee lähituntunmalla kurkistamaan köyhien asuinaluetta. Tuskin itsekään, jos siellä joutuisin asumaan, kovinkaan tyytyväisenä katselisin kuinka \"rikkaat\" pitkin neniään katselisivat minua ja elintasoni mataluutta. Ehkäpä en nyt kuitenkaan mikään eläintarhan asukas ole, vaikka lähes samansuuntaista tästä katselukierroksesta voisi ajatella.

Ikävä kyllä kaikenlaista köyhyyttä olen nähnyt matkoillani mutta en koskaan olisi voinut kuvitella että sillä joku voisi vielä rahastaa.

Jussi

En ostanut lehteä, eli joudun pohtimaan tuota \"on the hips\", lonkalta.
Mikäpä siinä, slummikierros varmasti avaa \"länsimaisen suorittajan\" silmiä. Velkatalouden ehdoillahan me tässä porhalletaan, bisnes on tosiaanki bisnestä. Ihan samaa bisnestä suorittaa tässä viestiketjussa myös toimitus, myy lehteä kurjuusromantiikalla? Nooh, mitäpä tuosta, nopean tuloksen palkitseminen on meille jokaiselle hyvinki tuttua, jo äidinmaidossa juotettuna (tai kouluissa ja vaikkapa armeijassa istutettuna). Ihan terveelliseltä tuollainen kävellen tehty slummi-kierros kuulostaa. Vanha kansa saattaisi tokaista, \"eipähän siivota roskia maton alle\".

Paras vaikutus tuollaisilla slummi-retkillä on tietysti matkailijan päässä, vaikuttaa salakavalasti iskostuneisiin elämänasenteisiin. Lisää huomaamattaan suvaitsevaisuutta ja varsinkin ymmärrystä siitä _oman_ tilanteensa _väliaikaisuudesta_. Jep, eri heimojen (puolueiden, kuntien, naapurien...) väliset arvostukset kehittyvät jokaisen matkailijan arvomaailmassa pikkuhiljaa. Toisilleen tuntemattomien tutustuminen ottaa aina aikansa, mutta avoimesti ja peittelemättömästi kulkeva saa arvostusta peilin lailla, toisiimme samaistumisen tarve on syvällä luonnossa.

On kai haasteellista lähestyä asioita muustakin, kuin länsimaisesta \"tehokkuuden ja järkevyyden\" näkökulmasta. Jos ruvettaisiin ihan yleisesti ottamaan esille erilaisista massabisneksistä hyötyviä, kutkuteltaisiin niitä suurimpien voittojen polkuja oikeesti framille, kunnolla esille. Läpinäkyvästi kun kailoteltaisiin, myös poskettomimpien hyötyjien ois havahduttava. Lisää aktivismia, arabikevättä tai ameriikassakin kovasti kukkivaa, epätasa-arvosta ponnistavaa kansanliikettä. Ihan terveellistä ois siis pysähdellä hetkeksi myös \"slummeileen\" (hep, television slum-reality- tai ylemmän keskiluokan downshifting-sarjaa ootellessa).

Jos tiivisteltäisiin kliseisenä kookospähkinänä, \"matkailu avartaa\", onko tuohon samaan hengenvetoon jatkettava \"... vain väliaikaisesti\". Ne matkan avartamat kokemukset taitaa unohtua rutiinityöläisen arjessa liian nopeesti, kääntyilevät jo kohta väärällä tavalla kyynisyydeksi. Kyynisyys, tuo laiskasti vanhenevan harhainen suojakerros.
Lisää herkkyyttä ja väliaikaisuuden iloa.
T:Jussi

maailman kuvaa

Jussi ilmaisi asian hiton hyvin.

Bisnestä tietty. Mutta ehkä rehellisempää kuin iänikuiset keräykset joissa joku kärsivä pikkulapsi on kuvattu.Liikuttavan tarinan myötä pyydetään rahaa sille ja sille avustusryhmän tilille.
Nuo rahat ei yleensä kerkeä kohteeseen.Siitä huolimatta että summat on mittavia.

Jos retki tuollaiselle alueelle maksaa jonkun kympin ja pari kymppiä uhraa siellä paikallisille,niin apu menee edes perille.

En koe asiaa nolona. Turistit siellä on silmät pyöreinä muutakin katselemassa ja tutustumaanhan sinne mennään.

Tirlittan

Igors on aivan oikeassa siinä että tässä liikutaan herkillä alueilla.

90-luvun alkupuolella kun vielä olin työelämässä olin tutustumiskäynnillä terveydenhoito ryhmän mukana Egyptissä eräässä pienen ja köyhän kylän sairaalassa.
Kyläläiset olivat tietoisia tulostamme ja vaikka emme olleet tavallinen turistiryhmä niin monelle pienelle kuja oli näköyhteys estetty virittämällä pressu kahden talon väliin.
Ihmiset suojelivat yksityisyyttään.

Samalla matkalla vierailimme paikallisen avustustyöntekijän kanssa Kairon Mokattanin kaatopaikan slummialueella.
Siellä emme herättäneet mitään huomiota, tuntui että ihmiset olivat jo menettäneet kaiken toivonsa, heitä ei enää mikään koskettanut.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat