Kerjäläiset- sulaako sydän, aukeaako kukkaronnyörit?

Tirlittan

Kerjäläisiin törmää nykyään kaikkialla, niin koti- kuin ulkomaillakin.

Jokaiselle matkailijalle on varmasti tuttu tuo almua pyytävä käsi joka kurottuu kohti.
Minkälaisia reaktioita ja tunteita se herättää, sulaako sydämenne ja aukeavatko kukkaronnyörit vai käännättekö katseenne ja jatkatte matkaa?

Onko mikään episodi koskettanut pintaa syvemmältä?

Sivut

Kommentit (26)

omatunto jäljellä

Minä olen aika \'hyväsydäminen\' noiden kerjäläisten kanssa, vaikka tiedän etteivät he aina saa itse pitää niitä rahojaan.

Viimeksi kun olimme Vietnamissa, kadun kulmassa seisoi vanha mies,hänellä ei ollut kuin osa kasvoista jäljellä. Tuli ihan vedet silmiin kun hänet huomasin, varmaan on ollut kovat kärsimykset.

Hänelle annoin rahaa,ei se häntä parantanut, mutta ehkä sai vatsansa täyteen ruokaa ja vähän muutakin.
Omaa pahanolon tuntua se ei kyllä yhtään helpottanut.

Kohta tulee taas kritiikkiä,mutta tulkoon.

virkamiesnainen

Kannattaisikohan vaikka lapsia varten pitää jotain karkkia, suklaapatukoita mukana. Ehkä saisivat ne itse syödä.
Egyptissä ostin kaikenlaista mitä lapset myivät, vaikken niin olisi tarvinnutkaan heidän myymiään tuotteita.

Jussi

Omatunto jäljellä

Olet hieno ihminen. Toivotan sinulle inhimilliselle ihmiselle kaikkea hyvää. Minullakin oli tilaisuus käydä Vietnamissa muutama vuosi sitten, koin aivan samoin kuin sinä.

Tirlittan.

Ennen Egyptin matkaa hamstraan aina mainoskyniä, ne ovat kuumaa kamaa lasten keskuudessa.
Yksi ainoa kynä saa lapsen silmät loistamaan.

Kerran Egyptissä seurasin kuinka aikuiset pojat kantoivat isoisän joka aamu kadunkulmaan kerjäämään.Vanhukselta puuttuivat molemmat jalat ja kaihi oli sokeuttanut silmät.
Auringonnoususta auringonlaskuun vanhus istui polttavassa paahteessa eväänään vain vesipullo ja pala leipää.
Oli todella paha mieli, almutkaan eivät voineet tuoda miehelle oikeutta arvokkaaseen vanhuuteen.

Viime reissulla Nessebarin kirkon portilla seisoi nuorehko mies.Hän oli likainen, pahalta haiseva ja oikea käsi oli pelkkä tynkä.
Rahaa pyytäessään hän ei nöyristellyt vaan käytös oli ennemminkin hieman uhmakasta.
Ensimmäinen reaktio oli vastenmielisyys, mutta sitten katsoin hänen silmiinsä.
Näin/ kuvittelin nähneeni niissä pohjatonta tuskaa.

Voihan olla niinkin että vanhaa ja tyhmää eläkeläismummoa oli jälleen kerran narutettu ja rahat menivät mafialle, mutta noita silmiä en unahda koskaan.

Jukka-Matti

Marokon Agadirissa ihan keskustassa oli vanha mies aina samassa paikassa joka päivä kerjäämässä.

Kerran näimme kun illlansuussa nuori poika tuli hakemaan häntä uudenkarhealla S-sarjan Mersulla (sellainen 200 000 euron hintainen) ja mies jostain syysta tuntui kovasti poikaa haukkuvan ja läimäytti tätä poskellekin.

Poika taisi hakea liikemiesisukin liian myöhään duunista ;)

Egyptissa taas kuulemma lapsia otetaan hyvin usein pois koulusta ja laitetaan kadulle tienaamaan kerjäämällä ja mitä paremmin se tuottaa sitä useampia joutuu niihin hommiin.
Lisäksi kun halutaan kasvattaa tuottoja puhkotaan lapselta silmat tai katkotaan jalat että olisi säälittävämpi ja tuottaisi paremmin.

Ei, ei tulisi mieleenikään tukea moista bisnestä.

korusana

Ei hetkauta. Suhtaudun kielteisesti. Toki joitakin poikkeuksia löytyy että olen jopa vienyt kerjäläisäidin lapsensa kera syömään. Mutta yleensä tylysti eteenpäin. Kun kurkottavia käsiä tulee laumana takana,niin ei innosta.

Joitakin hassuja tilanteita olen saanut kameralla taltioituun sekä jokunen missä olin \"laupias samarialainen\"
Mutta niistä joskus jossain toisaalla.

kylmä luonne

ikävä ilmiö tietysti. Sekä hirveän vanha tapa.

Nykyään vilahtaa järjestäytynyt rikollisuus näissä kuvioissa niinkuin tuossa tyttökaupassa joten ei kiitos. En osallistu

MeMa

Vaikea kysymys, joskus tekee pahaa katsella, mutta, mutta.
Kambodzeassa missä oli ihan hirveästi lapsia kerjäämässä, opas neuvoi, että ehdottomasti heille ei pidä antaa mitään, eikä heiltä pidä ostaa mitään. Siellä kuulemma vanhemmat ottaa lapsensa pois koulusta, varsinkin tytöt, koska kun he oppivat lukemaan ja kirjoittamaan he vain \"kirjoittelevat rakkauskirjeitä\". Ja varsinkin pienet sievät tytöt tienaavat kerjäämällä ja pieniä matkamuistoja myymällä huomattavan hyvin.
Mutta entäs kun ne pienet sievät tytöt kasvaa - mitä ne sitten tekee ?
Ja toinen oppaan kertoma asia oli, että illalla kun kadulla on äitejä vauvojen kanssa kerjäämässä kadulla, niin perheen isä odottelee kadun reunassa ilmastoidussa maasturissa, joita siellä oli ihmeen paljon. Eli en tiedä mitä tekis.

Igors

Nimimerkki MeMa kirjoitti aivan täyttä asiaa. En pidä itseäni kovasydämisenä mutta matkoillani olen nähnyt aivan liikaa esimerkkejä siitä että annettu ropo ei ole aina mennyt siihen kohteeseen/tarkoitukseen kuin on annettu ymmärtää. Näinollen en ole \"ostanut\" pikkutyttöjen myymiä nenäliinapakkauksia tai kukkasia joita on ollut tarjolla.

Kuten MeMa kirjoittikin niin oppaatkin, jotka aivan varmasti paikallisista asioista tietävät, kehoittavat olla ostamatta/ lahjoittamasta mitään. Onhan se vanhemmillekin hieman parempi sijoitus laittaa lapset kerjäämään ja näinollen olemaan poissa kouluista, joita kyllä lähes jokaisessa maassa on järjestetty.

Esim. Intiassa ollessani pienet kouluikäiset lapset tulivat rannalle jossa tekivät pienen taikatemppuesityksen jonka jälkeen tulivat vadin kanssa keräämään rahaa. Ikävä kyllä moni turisti antoi heille almuja joten lapset saivat jatkaa esiintymisiään ja näinollen koulutus sai heidän osaltaan jäädä.

Ihan musta sydän ei silti minullakaan ole vaan kaupunkikierroksella näin naisen pienen lapsen kanssa keräämässä jätteitä. Kävelin sinne ja annoin naiselle muutamia dollareita ja jatkoin matkaani. Olen aivan vakuuttunut että nyt antamani raha meni oikeaan osoitteeseen.

Älkää estäkö lapsilta tulevaisuutta antamalle niille roposia.

Kaktus

Goassa nuori mies oli jonkinlaisessa pulkassa jossa oli puusta tehdyt kömpelöt rattaat, hän työnteli käsillään itseään eteenpäin, jalkoja hänellä ei ollut, kerjäläisen silmät, katseessa häpeää surua vihaa ..... annoin hänelle vähän rahaa, sain sydämellisen kiitoksen. Kun palasin takaisin samaa katua hän veti nautinnollisia henkosia tupakkaa ! Se hänele suotakoon, mutta lapsille olisi parasta antaa jotakin syötävää, rahat heille annettuna voivat mennä vääriin taskuihin. Yleisesti ajatellen jos kerjääminen osoittautuu kannattavaksi, voi koulu jäädä, ja kerjääminen jatkuu edelleen.

virkamiesnainen

Egyptissä saimme aivan ruhtinaalliset eväspaketit Abu Simbelin retkeä varten. Opas kehoitti jättämään mitä ei jaksa syödä kauniisti pakettiin. Paketit vietiin paikkaan, josta köyhät lapset saivat hakea itselleen syötävää.
Tuli ihan sellainen olo, että miksi olin niin paljon jo syönyt, kun kohta kuitenkin itse olin taas seuraavalla runsaalla aterialla ja jollain jossain oli nälkä.
Nämä ovat vaikeita asioita.
Pitäisikö matkustaa vain hyvinvointivaltioihin. Mutta esim. USAssakin sain usein itselleni \"oppaan\", joka osoittautui vähäosaiseksi. Pari kertaa vein syömään.

Ulpukka

Olen sekä hyvä, että kovasydäminen, riippuen kerjäläisistä.Teeskentelijöitä löytyy, jotka eivät ole oikeasti vammaisia.Lapsille tarkoitettuja koulutarvikkeita esim. olen vienyt moniin kohteisiin.Lahjat annoin kouluissa opettajalle. Intiaan olen antanut Äiti Teresan hoitokotiin sekä rahaa, että hygieniatuotteita ja muutakin tarpeellista.Leluja olen myös vienyt moniin köyhiin maihin.Vein Sri Lankaan viime talvena ihanan ison pehmonallen, jonka annoin rantakauppiaan 4-vuotiaalle tyttärelle.Hän kantoi joka päivä kolmen lomaviikkoni aikana nallea sylissään. Se jos mikä tuntui palkitsevalta.
Lapsikauppiailta en osta mitään, mutta aidon vammaisen kohdatessanija nähdessäni ihmisen kärsimyksen, kukkaroni on keventynyt joskus hyvinkin huomattavasti.Siunausten saattelemana, itselläni usein pala kurkussa jatkan matkaani, kun en muutakaan voi.
Suomessa kerjäläisille ei euroja heru.

MeMa

Vielä tuosta Kampodzean matkasta, josta aiemmin kerroin niin oppaan ohjeen mukaan toimimme siten, että kun olimme kiertomatkalla ja monissa eri hotelleissa, niin opas neuvoi, että jos Teillä on omat hammasharjat ym mukana, niin pakatkaa hotellin antamat joka päivä pussiin ja tuokaa loman loppupäässä oppaalle niin hän toimittaa ne johonkin orpokotiin - näin toimimme. Ja sitten opas keräsi bussissa jokaiselta avustuksen (ei pakollinen) ja niillä rahoilla hän osti vihkoja, kyniä, kumeja ja joitakin ulkopeli tarvikkeita ja ne kävimme yhdessä viemässä erään koulun yhdelle luokalle ja lisäksi osa meistä lahjoitti bussiyhtiön tarjoamat aamupalaksi tarkoitetut eväät, koska olimme juuri syöneet hotellissa hyvän aamupalan. Tämä tuntui mukavalta tavalta avustaa koululaisia, he olivat innoissaan ja lauloivat meille kansallislaulunsa.
KO matkanjärjestäjä oli kauden aikana vuoronperään käynyt tervehtimässä eri luokkia ja näin tuli koko koulu hoidettua.
Mieluimmin avustan näin - menee ainakin perille.

Tirlittan

Iso kiitos myös Aurinkomatkoille ja Alma Toursille jotka ovat järjestäneet Luxorissa retkiä koptikristittyjen poikien orpokotiin.
Jokainen voi lahjoittaa, tai sitten ei, pienen rahasumman, sillä orpokoti toimii ainoastaan lahjoitusten turvin.
Näin on turistillakin mahdollisuus vaikuttaa suoraan vähempiosaisten elämään.

Alma Toursin tehtyä konkurssin jää orpokoti monta ropoa köyhemmäksi,ja kun vielä muslimitkin vetävät elinolosuhteita ahtaammalle niin pelottaa poikien tulevaisuus.

Luxorin laitamilla on myös kaltoinkohdeltujen eläinten turvakoti joka toimii lahjoitusten ja ulkomaalaisten eläinlääkäreiden voimilla.
Siellä käynti on aina ahdistavaa, kukkaronnyörini aukeaa ja itse kukkaro keventyy huomattavasti.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat