Muistoja Kreetan saarelta.

Vierailija

Kreeta, tuo tarujen ja myyttien saari on aina ollut suosikkini. Vaikka siellä kävisi useastikin, aina se yllättää ja aina sieltä löytää jotakin uutta.

Olimme olleet jo aiemmin tietoisia siitä, että Kreikan sukulaisemme rakennuttaisi vapaa-ajan asuntoa Hersonissokseen.
Kun sitten kreikanmaalta kiiri sana Suomeen,että huvila oli valmis ja suomen suvun vapaassa käytössä, niin se aiheutti liikehdintää naisten keskuudessa. Viime syksynä paikalle lähti tiedustelupartio johon minäkin kuuluin, huvila testattiin ja hyväksi havaittiin.
Toukokuun alussa meitä taas lähti lähes kymmenen hengen ryhmä eri-ikäisiä sukulaisia kohti Kreetaa jonne saapui myös lähes sama määrä Kreikassa asuvaa sukua.

Hersonissos koostuu monesta kylästä, varsinainen turistikeskus on keskittynyt alas meren rannalle vanhan sataman ympärille. Siellä ovat ravintolat, diskot ja isot hotellikompleksit, siis se varsinainen menomesta.
Ylhäällä rinteessä, hieman toista kilometriä alakaupungista on vanhakaupunki joka muodostuu kolmesta pienestä kylästä.
Täällä on paikallisasutusta,pääkadun varrella on laadukkaita tavernoita sekä muutamia pieniä ja rauhallisia hotelleja.
Vanhan Hersonissoksen laitamilla,pääkadulta lähtevän kujan päässä on meidän huvilamme.
Tämä on paitsi paikallisten asuinaluetta niin myös kreikkalaisten omaa huvila-aluetta. Vaikka he ovatkin luonteeltaan sosiaalisia, niin omia huviloitaan he eivät halua rakentaa keskelle turistihulinaa.

Terassilta olivat komeat näkymät alas merelle ja kaupunkiin.Päivisin oli mukava katsella purjeveneitä ja auringon leikkiä Välimeren mainingeilla, iltaisin kaupungin valot loistivat kuin timantit helminauhassa.
Myös kreetalainen elämä soljui verkkaisesti, aamulla pärähtivät käyntiin kymmenet pappamopot kun papat ajoivat alas satamaan ostamaan kalastajilta tuoretta kalaa.

Kreetalaiset ihmiset ovat aivan oma rotunsa, liekö saaren karu historia ja elinolosuhteet muovanneet heistä hieman jöröjä. He eivät päästä lähelleen yhtä helposti kuin esim. mannerkreikkalaiset. Onneksi meillä oli etunamme nämä sukulaiset mitkä tasoittivat tietämme.
Vielä näistä perhesiteistä, niitä on niin monenlaisia. Joku on kertonut että sukuloidessaankin majoittuu hotelliin koska ei halua olla toisten nurkissa.
Meillä taas on niin tiiviit ja läheiset välit ettei koskaan kenellekään ole tullut tunnetta toisten nurkissa nyhjäämisestä, kokoonnuimmepa sitten Suomessa tai Kreikassa.

Elämä Vanhassa Hersonissoksessa on rauhallista ja letkeää,Hersonissoksen kaupunkia on joku nimittänyt bilehelvetiksi.Saattaahan tuo totta ollakin,minä en siellä illalla enkä yöllä ollut, kaikki minulle tarvittava löytyi Ylä Hersonissoksesta.
Koska mukana oli myös nuorisoa niin heillehän tämä oli enemmän kuin loistavaa, kovasti kehuivat biletarjontaa.
Kuten jokainen muistaa omasta nuoruudestaan, niin harva nuori on tehty niin vanhoihin varsiin että viihtyisi koko lomaansa vanhempien seurassa.
Jos me olisimme sellaista alkaneet vaatimaan niin olisimme olleet vaikeuksissa eikä kenelläkään olisi ollut hauskaa.
Siispä meille sijainti oli loistava, jokaiselle jotakin, rauhaa sitä kaipaaville, menoa ja meininkiä nuorille.

Hersonissokselta on helppo mennä Spinalogalle, tuolle spitaalisten saarelle.
Nuoriso oli kuullut paikallisilta nuorilta näiden hieman luvattomasta rohkeusriitistä.
Joinakin syksyöinä nuoret nousevat saarelle yöpyäkseen siellä. Minä innostuin heti,miten jännittävää olisi nojata vuosisatoja vanhaan kivipaateen tuulen riepottaessa saarta ja spitaalisten henkien valittaessa kilpaa tuulen kanssa.
Ehkäpä minua ei ole turhaan nimitetty mielikuvitusmatkaajaksi!!

Kreikassa kutsutaan hyvin usein myös naapurit mukaan aterioille. Niinpä mekin istuimme milloin minkin kadunvarren talon puutarhassa illallisella. Minä liimauduin usein 92 vuotiaan Sofian kylkeen pommittaen häntä kysymyksillä millaista oli elämä Kreetan saarella hänen nuoruudessaan. Sofian muisti kantoi kahdeksankymmenen vuoden taa, juttu luisti ja aina löytyi joku vapaaehtoinen tulkiksi.
Politiikkaakin puhuttiin,arkoja ja kipeitä asioita kosketeltiin, mutta eipä niistä matkailupalstalla sen enempää.

Nyt on suunnitelmissa viettää joskus talvella aikaa Hersonissoksessa. Turistit ovat silloin poissa, takkatulta voisi syöttää oliivipuun oksilla tuulen ulvoessa nurkissa.Jospa silloin saaren tarut ja myytit heräisivät eloon.
Haaveilee Tirlittan.

Kommentit (9)

Vierailija

Kiitos tirlittan, kun kirjoitit meidän kaikkien luettavaksi kokemaasi Kreetan huvilalla. Toit meille palasen aitoa Kreetaa ja kreetalaisuutta.

Olet onnellisessa asemassa, kun voit viettää lomaa turistialueiden ulkopuolella ja sinulla on kreetalaisia sukulaisia.

Kreeta on rakas paikka itsellekin, toivottavasti taas syksyllä pääsemme matkaamaan sinne

terhikki

Vierailija

Kiitos terhikki!
Osaan myös itsekin arvostaa, tuota kiinteää sidettäni Kreikkaan, onhan se antanut mahdollisuuden kurkistaa kreikkalaisuuteen pintaa syvemmältä.
Serkkuni kohtasi miehensä opiskellessaan Lontoossa ja nyt on jo kolmas polvi kasvamassa. Sukua on eripuolilla maata, joten olen voinut tutustua niin mannerkreikan pieniin kyliin ja kaupunkeihin kuin miljoonakaupunki Ateenaankin.
Hyvää matkaa Kreetan aurinkoon toivottaa
Tirlittan.

Vierailija

Ehkäpä Kreetan suosion yksi salaisuus onkin juuri siinä että se on monille niin tuttu.
Jokaisella on saaresta omat mielipiteensä, kokemuksensa ja muistonsa.
Niistä on hauska keskustella ja niitä on mukava jakaa muiden kanssa.
Sillä jaettu ilo on ueein se paras ilo.
Tirlittan.

Vierailija

\"Kreetu\" oli monelle se ensimmäinen valmismatkakohde ellei sitten ollut Rodos. Noista kahdesta etusijalla on Rodos ainakin minulle, siellä paikalliset ovat enemmän ulospäin suuntautuneita, päinvastoin kuin kreetalaiset.
Kyllä meillä tosin vierailee joskus eräs kreetalainen johon tutustuttiin vuosia sitten, käy työnsä puolesta silloin tällöin Suomesta. Muisat tuttavuuksista en halua kertoa, silloin on henkilötkin ehkä tunnistettavíssa.
Mukava elämys oli se kun Kreetalla ryhmän kanssa menimme Theodorakiksen synnyinkodille... mutta jos sinne nyt pitäisi mennä, en kyllä osaisi... en muista kylän nimeä.(no joo...nyt ne huutaa kun ei muista tuota.... siitä on aikaa 11 vuotta kun siellä oltiin, monessa paikassa maailmassa on sen jälkeen tullut käytyä.

Vierailija

Olen itsekin useasti kävellyt noilla pienillä kujilla ja kurkistellut aidan raosta puutarhaan. Olen samalla miettinyt millaista elämä on siellä sisäpuolella.Varmasti aivan erilainen elämys kuin normaali turistilla joka vaitaa muutaman sanan marketin kassan kanssa tai hetken juttutuokio tavernan pitäjän kanssa.
Hyvin elävästi maalasit meille kreetalaista elämää.
piitu

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat