Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

Vierailija

Lapin loma on takanapäin ja nyt hiihdellään Etelä- Suomen lumilla. Suomessakin on vielä paikkoja missä ei ole sähköä eikä kaapeleita, ei pelaa mokkula eikä kuulu gsm,taivaskanavista puhumattakaan.
Joskus tälläinen irtiotto sivistyksestä ja nykyajan tietotulvasta on ihan tarpeellinenkin, ajatukset selkiintyvät ja asiat loksahtavat oikeisiin mittasuhtteisiinsa.

Läppärin pimentyminen oli syy myös siihen miksi en jonkun kaipaamia latutiedotteita pystynyt lähettämään. Hiihtokelejä riitti joka lähtöön, oli lentokeliä, joskus hieman tökki ja joskus taas lipsui.

Ensimmäinen viikko kului rattoisasti ystävien kanssa hiihdellessä. Saariselän ladut olivat moitteettomassa kunnossa ja koska ei ollut vielä se vilkkain sesonkiaika niin usein saimme hiihdellä koko päivän näkemättä montaakaan turistia.
Rumakurun autiokämpällä söimme eväitämme ja paistoimme makkaraa, silloin kaikui tunturissa nauru!
Illalla saunan lauteilla liottelimme ja lämmittelimme jäsenemme vetreiksi seuraavaa päivää varten.

Toisella viikolla sanoimme näkemiin ystävillemme ja jäimme koiran kanssa kahden. Myöskin koira on mitä mainiointa seuraa, se on aina kanssani samaa mieltä eikä kieltäydy koskaan päiväunista.
Pyry ja pakkaspäivinä löysäilimme reporankoina uuninpangolla radiota kuunnellen, lukien tai muuten vain pelkästään omia napojamme tuijotellen.
Leivinuuniin laitoimme muhimaan mega pellilisen valkosipuliperunoita.Niitä söimme monta päivää ja taisimme haista kuin menninkäiset.

Vaikka olenkin haka laiskottelussa, ihminen kaipaa myös toimintaa.
Tutun poromiehen kanssa kävin tunturissa poroja ruokkimassa. Moottorikelkan perässä olevan ahkion lastasimme täyteen heiniä ja kelkan pärinä toimi poroille vellikellona.
Runsaslumisina talvina poron on vaikea kaivaa lumen alta jäkälää, joten maastoon ruokkiminen on välttämätöntä.

Tämän samainen poromies on lahjoittanut minulle myös yhden hienoimmista lapinelämyksistäni.
Hän omistaa muutaman rekikoiran ja eräänä täysikuun yönä hän vei meidät kelkkaretkelle.
Hiljainen metsä, vain koirien läähätys ja kelkan jalasten rahina, tykkylumiset puut ja kuunvalon luomat varjot.
Ei tarvinnut paljoa mielikuvitusta kun jo näki taivaalla lentävän poron ja teki mieli ulvoa sutena kuulle.

Yksin jäätyäni hiihtelin omaa latuani siinä ihan lähistöllä. Erään lumipyryn jälkeen aukaistessani latua pyllähdin aivan suorilta jaloiltani päistikkaa lumihankeen.
Lumi oli pehmeää ja hanki syvää, joten en saanut mistään tukea yrittäessäni kammeta takaisin suksilleni.
Taas kaikui tunturissa nauru kun aikani lumessa pemutessa olin onnistunut painautumaan vain entistäkin syvemmälle,ja mieleen muistui vanha hokema:Eteenpäin sanoi mummo lumessa!
Vähältä piti ettei mummo jäänyt lumen vangiksi ja sudensyötiksi.

Seuraava reissu on suunnitteilla kevääksi kun aurinko porottaa keväthangille.
Lumi ja aurinko, niin erilaisia elementtejä kuin ovatkin, sopivat saumattomasti yhteen.
Kannattaa kokeilla, voin suositella.
Terveisin Tirlittan.

Kommentit (14)

Vierailija

Kiitos ihanasta jutusta! Koirajuttu ja mummon kokemus hangessa sai minut iloiselle tuulelle heti aamusta :)
Mitä mieltä olet tästä, onko luotettava kertomaan Saariselän latutilanteesta?
Milla (saariselkä suunnitelmissa hiihtolomalla)

Vierailija

Tuosta rekikoira-ajelusta olen positiivisesti kateellinen, sellaisen haluaisin kokeilla, mutta ei yhden asian takia Lappiin kannata lähteä.

Vierailija

Sorry vaan ja kiitos \"moitteista\", en pidä kylmästä ja hiihtää voi etelässäkin, revontulia olen nähnyt Oulussa ihan tarpeeksi aikoinaan. Kahvitauolla juteltiin asiasta ja tultiin siihen lopputulokseen ettei kannata Lappiin lentoa ostaa: aamulla sinne ja illalla takaisin! Koiravaljakolla ajelu tottuneen \"kuljettajan\" ohjastamana olisi kyllä mielenkiintoinen juttu.

Vierailija

Kiitos Milla kommentistasi!
Kyllähän tuo latukartta aivan asilliselta näyttää, kuten näet niin yleinen latutilanne on hyvä ja valinnan varaa riittää.
Mitä lähemmäs koulujen talvilomia mennään, sitä enemmän uusia latuja avataan joten tilanne muuttuu koko ajan.
Hyvää lomaa ja liukkaita kelejä.
Toivottaa Tirlittan.

Vierailija

... kiitää taivaan kannen lattiaa... hups.
Olis taas ollut kuvaamisen paikka, mutta päivään pitää mahtua tilanteita.
Jotenkin naisellinen tilanne kun taistelee puuterilumessa mutta näitä kommelluksia käy myös sänkinaamoille.
Mikäli uskaltaa irrottautua keinutuolista.

Vierailija

Mahtava hinku Pohjoiseen tuli heti kuin luin aloituksen. Puuterilumille maaliskuun alussa!

Olen muuten kokenut saman upottavan onnentunteen kerran äitini kanssa, kun meitä rupesi lapsettamaan ja lähdimme laskemaan lapsuuden kotini vieressä olevaa mäkeä. Edellisestä kerrasta oli minulla 10 vuotta, äidillä varmaan kolme kymmentä. Äiti laski ensin ja kaatui mäen alle. Laskin rohkeasti perässä ja kaaduin melkein samaan paikkaan. Nauroimme ihan hulluna ja yritimme punkea ylös. Lumi oli ihan hötyä ja sitä oli paljon. Kova homma oli meillä jokseenkin tukevilla mammoilla päästä jaloilleen.

Henriikka

Vierailija

Tuo painovoima on sellainen luonnonilmiö, että ei paljoa erottele ketä kiskoo.
Tietysti valpas huomio,kun kaksi ihmistä on siitä kertonut.
Omana huomiona sanoisin että kateus saa eräät nokkimaan vai liekö lapsellisuutta.
Lumi on kiva elementti lumikelkan alla, mutta nyt määrä ja laatu ei oikein suosi kulkijaa. Täytynee vartua keväthangia ja pilkkireissuja.

Vierailija

100 kg mummo upottavassa lumessa, vaikeaksi menee. Kantsii varoa!
Luin jutun jossa sankarikoira oli pelastanut emäntänsä uppoamasta lumeen ihan ikuksiksi ajoiksi, juttu on tuore. jaa, niitä koiria oli peräti kaksi kpl , tapahtui Kemissä päin.

Vierailija

Kyllä hyväkuntoinen ketterä mummo kulkee hyvin lumessa, mutta huonokuntoinen kannattaa ottaa pois lumesta. Ei kannata jäädä odottamaan kevättä.

Vaari

Vierailija

Tunteeko kaunis ja kateellinen jäävänsä liian vähälle huomiolle kun painovoimaa ja kilojansa tänne tunkee.

Antoisa ja mukava lukuelämys, Tirlittan kirjoittaa elävästi ja huumorilla, Kiitos!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat