Onko koskaan pelottanut?

Vierailija

Onko teille sattunut matkoillanne koskaan peloittavia tilanteita?

Kommentit (9)

Vierailija

Kun hullut aseistetut serbit ajeli autoilla takaa vuoristossa tuntitolkulla niin vähäsen alkoi jo...

Samoin kun autiolla putouksella Portugalissa joku kiiluvasilmäinen hullu ryntäsi puskasta kun kaikki muut oli alueelta lähteneet. Eikun molemmin juoksuksi ja kun alueella tuli uusia turisteja hullu paineli takaisin metsikköön.

Samaten kun eräässä arabimaassa pidätettiin vakoilusta epäiltynä ja lähdettiin viemään maasturilla kohden aavikkoa. Päivä meni kuulusteluissa mutta selvisin ihmisten ilmoille takaisin.

Eräässä arabimaassa taas kolaroin auton ja sain vinkin mennä tietyn poliisin puheille tiettyyn poliisiasemna huoneeseen viemään tietyn summan rahaa ja ongelmani kuulemma katoaisivat.
Onneksi tuumasin että taitaisin itsekin kadota vankilaan jos sen menisin tekemään. No siitäkin selvittiin.

Milloin on juostu poliisia karkuun kun olisi syyttömänä joutunut putkaan ja milloin on ollut kuuden aseistetun rosvon panttivankina ja kaikkea muuta sydämentykytystä.

Tuleekin mieleen miksi mulle aina sattuu ;)

t. Matka-Masa

Vierailija

Voi miten kadehdinkaan sinua, Matka-Masa.
Haluaisin elää vaarallisesti ja rakastan jännitystä mutta kun minulle ei koskaan tapahdu mitään!

Lentokonettani ei ole kaapattu, koskaan en ole joutunut intiaanien vangiksi eikä liioin beduiinit ole kimppuuni hyökänneet.
Tosin kerran Esnan sululla monta venekuntaa\"jokirosvoja\" piiritti meitä mutta silloin lähinnä nauratti.

Monta vuosikymmentä sitten matkustin ensi kertaa Egyptiin ja lento saapui Luxoriin iltapäivällä.
Hotellini sijaitsi melko kaukana keskustasta, keskellä paikallisasutusta.
Melkein välittömästi oli tervetuliaistilaisuus keskustan hotellissa jonne oli bussikuljetus.
Tervetulotilaisuudessa selvisi ettei kuljetusta ollutkaan takaisin vaan jokainen saisi selvitä omin nokkinensa.

Pimeys oli jo laskeutunut kun astuin kadulle olemattoman suuntavaistoni kanssa ,ilman pienintäkään aavistusta mihin päin lähteä.
Silloin paikalle saapui vossikka jonka kuljettajalle kerroin hotellini nimen.
Ajuri kääntyikin pääkadulta pienille syrjäkujille joilla ei ollut edes katuvalaistusta.
Talojen ikkunoista loistivat himmeät lamput ja kaduilla poltettiin nuotioita joiden loimussa erottui tummia hahmoja. Jossain soi arabialainen musiikki.

Istuin kärryjen nurkassa silmät suurina ja tukka pystyssä. Silloin olin varma että joudun ryöstetyksi ja valkoisen orjakaupan uhriksi, olinhan silloin huomattavasti nuorempi joten minulla saattoi olla vielä jonkinlaista markkina-arvoakin.
Silloin pelotti!

Lomailimme mieheni kanssa Loutrakissa ja ajoimme taksilla Ossius Patapiuksen luostariin joka sijaitsee korkealla vuorella.
Kapean tien toisella puolella oli vuoren seinämä, toisella puolella vapaa pudotus alas rotkoon.
Miehellä korkeanpaikan kammo ja kuskilla raskas kaasujalka.
Silloin mies kehoitti kuljettajaa vähentämään vauhtia koska vaimoa pelotti!
Vaimolla oli suuria vaikeuksia pitää kasvonsa peruslukemilla.
Tirlittan.

Vierailija

Kun maalaiset menevät suureen maailmaan niin...

Floridassahan sattui yhtä jos toistakin, mutta yleensä hupaisaa. Mutta kerran, kun näimme rinnakkain kolme pitkää mustaa limusiinia, niin pitihän niitä mennä kuvaamaan. Alta aikayksikön siihen ilmaantui joukko mustapukuisia ja mustalasisia isoja miehiä, jotka tivasivat, miksi kuvaamme heidän autojaan. No, me olimme tyhmiä turisteja emmekä ymmärtäneet ollenkaan englantia. Puhuimme vain suomea keskenämme ja hivuttauduimme pikkuhiljaa syrjemmälle miestan vain tivatessa syytä kuvaukseemme. Lopulta he ilmeisesti tulivat siihen lopputulokseen, että olimme ihan harmittomia, vaikka koka ajan olikin mielessä, että milloin he vetävät aseensa kainalokoteloistaan.

Hese

Vierailija

Olimme lomalla Dubaissa ja päätimme lähteä meriretkelle Omaniin. Retkeen piti sisältyä aurigonottoa ja snorklausta hienoissa maisemissa, mutta toisin kävi.

Ensimmäiset puoli tuntia aurinkoa riittikin, mutta sen jälkeen alkoi pilvistyä. Me suomalaiset sanoimme moneen kertaan että eikö nyt kannattaisi lähteä ja nopeasti. \"No, no, there is no storm!\" miehistö toisteli. Pian alkoi sataa ja sade vaan yltyi ja yltyi. Kohta tuli myös ukkonen ja isot aallot. \"It takes only two minutes, then it\'s over\", miehistö jankutti. (kaikenkaikkiaan myrsky kesti 3-4 tuntia, eli meni vähän pieleen veikkaus)

Itse pelkään ukonilmaa ja salamointia yli kaiken, etenkin järvellä, saati itten merellä! Olin ihan varma että en pääse sieltä ikinä hengissä pois, laiva vähintäänkin kaatuu tai sitten salama iskee siihen. Olimme jossain poukamassa kahdeksan muun veneen kanssa. Vuorilta tulvi maata sen tolkuttoman vesisateen mukana.

Kaikki kerääntyivät veneen oikeaan laitaan, koska sinne ei satanut ihan niin pahasti. Olimme ainoat vasemmassa reunassa ja vene kallistuikin ihan kivasti. Siinä märkänä tuulen ja sateen pieksemänä ja näkäisenä (viimeksi lähemmäs 8 tuntia sitten syöty) värjötellessä lupasin, että tämä olisi viimeinen meriretki jolle lähden.

Kaikki eivät ehkä pitäneet tilannetta ihan yhtä uhkaavana, koska porukka uskaltautui laivan kellariin sadetta piiloon (itse emme menneet, sieltä ei olisi päässyt pois jos jotain olisi sattunut). Minä ukkoskammoisena pelkäsin oikeasti henkeni puolesta.

Kun lopulta myrsky laantui (vene oli tietenkin täynnä vettä, kaikki oli märkää), pysähdyttiin vielä kerran uimaan. Siinä vaiheessa ei naurattanut. Alkoi uudelleen sataa. Kun menimme sanomaan miehistölle, että taas alkaa sataa, he vain naureskelivat ja luulivat vitsiksi. Kun he lopulta tajusivat että emme vitsaile, lähdettiin takaisin ja nopeasti. Onneksi uutta myrskyä ei tullut.

No, jäipähän ainakin jotain kerrottavaa siitäkin reissusta. Ei kovin moni ole joutunut merihätään Omanissa, jossa ei sada juuri koskaan... Tätä voisi kutsua jo surkeaksi tuuriksi :D
~ Smaragdi

Vierailija

Menneinä vuosina heräsin Tallinnassa keskellä yötä kovaan oven paukutukseen. Käskettiin avaamaan. Emme tietenkään avanneet. Oven hakkaaminen yltyi, pelotti ihan kauheasti. Lopulta ovi oli pakko avata, sen takana seisoi iso joukko aseistautuneita, univormupukuisia miehiä. Passi piti esittää. Seuraavana aamuna selvisi, että miliisi oli tehnyt yöllä kolme iskua hotelliin huumehemmoja etsiessään.

Olin Petrassa tyttöni kanssa. Aaseilla piti ratsastaa solan läpi, kaikki turistit sievässä jonossa. Tyttöni lähti miltei ensimmäisenä, mutta kun viimeinenkin oli saapunut perille, häntä ei vain näkynyt. Pelotti, hirveästi. Lopulta hän saapui vihaisen saattajan kanssa. Mies ei ollut saanut haluamaansa, vaikka oli luullut turistin sitä varten lähteneen matkaan. Opas ilmoitti asian turistipoliisille. Kaunis paikka, kauhea muisto.
Kokemusta

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat