Erilainen matkakertomus no:2

Vierailija

Vieraat ovat lähteneet, juusto on jo melkein syöty ja elämä palailee pikku hiljaa normaaliksi.
Lato on alkanut täyttyä pihakalusteista ja muusta roinasta.
Se ei kuitenkaan ole enää pelkkä lato, sillä kyläläiset ovat ristinneet sen riemuliiteriksi.

Epävakaiset säät muuttivat matkasuunnitelmia ja vietimmekin ennen Lappiin lähtöä muutaman päivän sivistyksen ja kulttuurin parissa.
Kaupunkina Helsinki ei tehnyt Kreikkalaisiin suurtakaan vaikutusta, toinen pariskunta asuu Ateenassa joten he kehuivat pääkaupunkimme väljyyttä ja saasteetonta ilmaa.
Ostoksilla naisia kiinnostivat Marimekon tuotteet ja erityisesti mariskoolit eri väreissä olivat himottuja.

Vein heidät myös Ainolaan sillä he tunsivat Sibeliuksen ja hänen tuotantonsa.
Siellä Ainolan pihapiirissä Finlandia aukeni heille aivan uudella tavalla.

Jos aikaa olisi ollut enemmän,olisimme ehdottomasti ajaneet autolla Lappiin,matkalla olisi nähnyt läpileikkauksen Suomesta.
Sen sijaan lensimme Ivaloon missä meitä odotti vaaran rinteellä pieni harmaa säänpieksemä Pöksä.
Ja koska Pöksä on vanha lapin mökki,on siellä myös valtava takkauuni jossa on panko.
Pankolle mahtuu nukkumaan yksi henkilö ja siitä jouduimme heittämään arpaa sillä jokainen halusi nukkua uuninpankolla eikä öitä riittänyt kaikille.

Turhaan kannoin huolta mukavuuksien puuttumisesta sillä onhan kreikkalaisilla nämä askelvessatkin. Ylimääräistä jännitystä vessareissuihin toivat porot jotka tulivat usein pihalle laiduntamaan.
Toinen jännitysmomentti oli Manne.
Manne on musta mersu vuosimallia 1 tai 2, sellainen\"mustalaismersu\".
Se on meidän varaautomme silloin kun saavumme lentäen. Se on miehen silmäterä,minusta ihan henkimaailman vehje ja olen varma, että joskus se ihan vain ilkeyttään minut tielle jättää.
Onneksi se oli tällä kertaa vieraskorea eikä kiukutellut.

Ensimmäisenä päivänä sataa tihutti ja tarkoituksena oli patikoida Saariselältä Rumakuruun.
Tihkusateessa,kertakäyttö sadetakkien alla oli tuulipuku jälleen kova sana.
Lapin ruska oli loistava sateessakin ja teki kreikkalaisiin unohtumattoman vaikutuksen.
Tavallisesti Rumakurun kivikosta löytyy lunta kesälläkin,mutta tämän kesän helteet olivat sulattaneet lumet.
Takaisin tullessamme poikkesimme Kaunispään huipulla kahvilla ja söimme ne kuuluisat munkit.
Vieraat kyselivät jotta missäs se joulupukki asuu ja minä huidoin summanmutikassa jonnekin pohjoiseen ja selitin että tuolla se on Korvatunturi ja joulupukin paja.
Että sellainen paikallisopas.

Vein vieraani myös Inariin ja Pielpajärven erämaakirkolle joka on saamelaisten pyhä paikka.
Päivä oli kirkas ja aurinkokin pilkahti esiin,polku mutkitteli satumetsässä ja kreikkalaisetkin kulkivat kerrankin hiljaa ja sanattomina.

Matkamuistomyymälässä kävikin sitten taas pulina,lapin tavaraa lähti kreikkaan puukosta neljän tuulen hattuun.
Juustomummolle lähetin kuksan sekä taidevalokuvakirjan Lapin luonnosta.

Nämä muistot lämmittävät pitkään tässä syksyn koleudessa.
Tirlittan.

Kommentit (12)

Vierailija

Kiitos Tirlittan, tykkäsin kovasti tästä vähän erilaisesta matkakertomuksestasi. Lämmitti myös minua tässä syksyn koleudessa.

Immu

Vierailija

Siinä sitä olis erinomainen matkaopas. Tirlittan.
En toki moiti näitä matkatoimistojen kohdeoppaita,hyvin on juttuun tultu. Mutta tarinastakin selviää,että nyt on porukkaa hemmoteltu vähän reilumman jälkeen.

Kiitokset

Vierailija

Eräs henkilö tuolla jossain toisessa ketjussa leimasi lapin matkani halpismatkaksi.

Olisinhan toki voinut muuttaa Pöksän hienoksi hirsihuvilaksi,tehdä Mannesta mustan limon ja vieraat olisivat voineet olla rikasta laivanvarustaja sukua.
Mutta kun en viitsi.
Tämä kertomus olkoon vaikka esimerkkinä siitä, miten halvallakin voi tuottaa ihmisille iloa ja mielihyvää.

Tirlittan menee nyt saunaan ja ihailee saunan ikkunasta järvenselällä kimaltelevaa kuunsiltaa.
Ja ihan ilmaiseksi!
Tässä puhui se Tirlittanin kuuluisa omakehu.

Vierailija

Kiitos, lämmin hyvinkirjoitettu kertomus.Olen huomannut että osaat hymyillä myös itsellesi, se on tärkeä taito tässä usein turhantärkeässä maailmassa.
Minna.

Vierailija

Kiitos Tirlittanille mukavista kertomuksista!
Yleensäkin kotimaan aiheista voisi olla juttua enemmänkin. Tätä lukiessa tulee ikävä jänkhälle.

Emilia.

Vierailija

Aivan mahtava pätkä arkisesta elämästä.
Mikä eroittaa sunnuntai arjesta? Kysykää Tirlittanilta. Voi auttaa hivenen. Henkinen asenne.

Vierailija

Tämä laatuisempi kirjoittelu on kuin ruuan laitto.
Vain osaava saa mausteet ja makuelämykset mukaan.
Kaikki näet pitää olla oikeassa suhteessa kokonaisuuteen.
Ei meinaan onnistu jokaiselta teeseitse, eli rupesin juuri kolumnin ammattilaiseksi.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat