Aina sitä samaa

Vierailija

Naapurini on varannut taas matkan Rhodokselle. Taitaa olla jo kymmenes kerta peräkkäin kun menevät sinne. Ihan mukavia ja älykkäitä ihmisiä ovat nuo naapurit, ihmetyttää silti.

Minulta tuo menee yli hilseen sillä haluan nähdä aina uusia paikkoja. Pyöriikö täällä keskustelussa ihmisiä joilla on saman tyyppinen fiksaatio? Kertokaapa minulle, minkätähden aina mennä siihen samaan suosikkipaikkaan vaikka vaihtoehtoja on pilvin pimein.

- Vaihtelu on elämän suola

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Itselläni on \"fiksaatio\" muutamiin kaupunkeihin, joihin on pakko päästä joka vuosi uudelleen: Lontoo ja Berliini. En pidä sitä mitenkään nolona, vaikka käyn näissä 1-2 kertaa vuodessa! Näiden matkojen lisäksi tietysti matkustan muutenkin, talvella jonnekin lämpimään (viime vuosina Thaimaa, Malesia, Egypti), kesällä Välimerelle (viime vuosien suosikkeja Mallorca, Nizza, muutamat eri Kreikan saaret). Ja pääsiäisen traditio on ollut joku muu eurooppalainen kaupunki: tänä vuonna Praha, viime vuonna Madrid jne.

Summa summarum: voi matkustaa joka vuosi samaan paikkaan JA lisäksi joka vuosi eri paikkoihinkin. Miksi sitä pitäisi ihmetellä, jos on löytänyt jonkun mukavan paikan jonne haluaa palata uudelleen ja uudelleen. Viettäväthän monet kaikki lomansa kesämökilläkin, eikä sitä kukaan taivastele.

-Miina

Vierailija

Jossain lehdessä oli kymmenkunta vuotta sitten juttua rouvasta joka oli käyny 50 kertaa Rhodoksella.
Sekun kuulemma on kaikkein paras matkakohde maailmassa.
Missään muualla tosin ei ollut käynyt mutta pari-kolme
kertaa vuodessa aikoi jatkossakin käydä Rhodoksella
joten nyt varmaan jo 80 matkaa koossa ;)

Vierailija

En tarkoittanut mitenkään arvostella mukavia naapureitani heidän valinnastaan. Mutta ilmiö sinänsä on minusta kiehtova ja heiltä en ole saanut muuta perustelua kuin että siellä Rhodoksella on vain nii-in kivaa.

Voisitko sinä Miina selittää, mikä siinä on että aina vetää sinne Lontooseen ja Berliiniin? Mistä se imu syntyy?

Korostan vielä ettei siinä mielestäni olisi yhtään mitään noloa vaikka kävisit aina vain niissä!

- Aloittaja

Vierailija

On ihmisiä, jotka tuntevat epävarmuutta ja ahdistuvat uusissa paikoissa. Heille tuttuun paikkaan meneminen on aina turvallista. Jännitys on alimmillaan kun tuntee paikan, tietää mihin mennä. Uusia kuinka-toimia-mihin-mennä-tilanteita ei tule vastaan. Olo on kuin kotona. Voi rentoutua ja samalla lomailla. Hotellin henkilökunta hoitaa siivouksen ja ruuan valmistuksen. Elellään turvassa.
Sitten on taas tyyppejä, jotka etsivät jännitystä ja nimenomaan hakevat uusia elämyksiä (esim. minä). Nauttivat kokiessaan uutta. Vanhat ympyrät eivät maistu miltään eli on rahan tuhlausta mennä aikaisemmin koettuun paikkaan. Nokka suunnataan aina kohti uutta maata tai uutta seutua.
Yksi selitys valintoihin.

Jokke

Vierailija

Hyvä! Ja sitten on vielä niitä, jotka menevät samaan maahan mutta eri paikkaan joka vuosi, vaikka Kreikkaan mutta eri saarille. Jotain tuttua, jotain uutta.

Ja meitä, jotka välillä menemme täysin uuteen paikkaan, uuteen kulttuuriin itsemme haastaen. Ja välillä tuttuun, jonka tunnemme jo läpikotaisin ja nautimme tuttujen tyyppien tapaamisesta reissussa ja heidän kuulumisiensa päivityksestä.

Aina sitä samaa -tyyli on ihanan rentouttava lomatyyli, ei tarvi kuin olla vaan, nähtävyydetkin on jo nähty.

Elina

Vierailija

On myös paikkoja joissa voi joka kerta kokea jotain uutta. Minulle sellainen ehtymätön onnen paikka on Pariisi. Sinne on vain pakko päästä kerran vuodessa. Rakastan sitä ilmapiiriä, se kaupunki ikään kuin hengittää samaan tahtiin kuin minä. Vaikka olen härmän mimmi.

Vierailija

Taisin nyt joutua aloittajan mainitsemaksi \"aina sitä samaa\"-tyyliksi koska otin matkan Pefkosiin, jo 7:s lajissaan! No... olen ollut muuallakin eli muissa maisas ja Kreikan noin 40 saarella ja joilaln useita kertoja. Euroopan useimmat maat olen käynyt, osa tietysti työn ja opiskelun puitteissa.
Olen itsekin tavannut Rodoksen lentoasemalla rouvan joka kertoi olevansa menossa 30 krt Rodokselle ja samaan hotelliin!! Muualla ei ollut käynyt koskaan. Eli tuota on rajatapaus mutta jso ei ole kielitaitoa Rodoksella pärjää ihan suomen kielellä. Jotkut ovat varmaan kertkaikkiaan niin arkoja etteivät uskalla etsiä vaihtelua... vai mistä on kyse. Suomalaiset ravintolat ja baarit, osa on niiden kanta-asiakkaita juuri Rodoksella.

Vierailija

Minulla on älytön rakkaus Vilnaa/Liettuaa kohtaan, olen ollut siellä puolentoista vuoden (vajaan aikana) jo neljä kertaa! Kaupungissa on niin paljon katsottavaa ettei yksi kerta riitä. 2 krt vuodessa siellä tulee käytyä, ja nyt kun vihdoin pääsin ostoskeskusten makuun, menen sinne myös vaateostoksille. Olenko sitten jokin \"poikkeava yksilö\"?
Katariina

Vierailija

Voin vastata omasta puolestani, \"mistä se imu syntyy\", kuten aloittaja kysyi.

Lontoo + Berliini:
- näistä löytyy joka matkalla aina jotain uutta - jokin kaupunginosa, ravintola, museo, puisto jne, jossa ei ehkä ole vielä käynyt tai jonka voi nähdä uusin silmin
- kieli! Hallitsen aika hyvin sekä englannin että saksan, joten koen saavani enemmän irti paikoista joissa näitä kieliä voi käyttää. Esim. vaikka kuinka ihastuisin Ateenaan, Budapestiin, Pietariin tms, niin samaa suhdetta ei pysty syntymään ikinä - kielen takia.
- kulttuuri! Upeita ooppera-, konsertti-, teatteri- ja musikaalikaupunkeja molemmat
- museot ! ei tarvinne perustella - tosin taidemuseoiden puolesta myös Pariisi ja New York vetävät hyvin vertoja
- ihmiset! Vaikken pyri sen enempää tekemään tuttavuutta ns. paikallisetn kanssa, niin ystävällinen asenne tekee kaiken miellyttävämmäksi (vrt, esim. useisiin ent. itäblokin maihin)
- hyvin käytännöllinen syy on myöskin matkustamisen helppous / edullisuus: kumpaankin kaupunkiin löytyy hyvä lentotarjonta (paljon vuoroja, lyhyt lentmatka) usealta eri yhtiöltä (myös halpalentoyhtiöitä), joten budjettia ei hirveästi rasita käydä näissä 1-2 krt vuodessa. Jos vaikkapa New York olisi samalla etäisyydellä ja samanhintaisia lentoja, se varmasti kuuluisi samaan listaan.

- Miina

Vierailija

Minulla on henkinen napanuora Egyptiin, ja siellä nimenomaan Luxorin kaupunkiin, se on henkinen kotini.Joskus vuosituhansia sitten jossain entisessä elämässäni olen ollut Thebalainen.
Eräs viimeisiä toivomuksiani onkin että hippunen tuhkaani ripoteltaisi Niilin virtaan.

Tokihan minä matkustelen muuallakin mutta Luxoriin on päästävä tasaisin väliajoin.
Edellisestä käynnistä tulee nyt parisen vuotta, joten ikävä kaihertaa sielun syövereitä myöten.
Tirlittan.

Vierailija

Kruisaileeko nuo hörhöt kaikilla nettikeskustelupalstoilla... pakko ihmetelelä asiaa! Matkailun kanssa siillä ei ainakaan ole mtiänä tekoa...
sivustaseuraaja

Vierailija

Minun henkinen kaupunkini on Istanbul.Sen mystisyys kiehtoo mieltäni ja jo ensi matkalla tuntui kotoisalta.Onneksi lennot sinne ovat halpoja joten käyn siellä vähän väliä.
Sinikka

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat