avatkaa asiallinen keskustelu ABORTISTA

Vierailija

Tahdon että abortti nostetaan keskustelun alle, kokemuksia abortin tehneiltä ja kokeneilta. Mitä ajattelitte jne. Miten asiaa käsittelitte. Me naiset JUTTU ABORTISTA!! On aika avata vaiettu verho.

Kommentit (3)

Vierailija

Olisi kyllä loisto juttu jos joku lehti tekisi jutun abortista. Ei niinkään syistä jotka siihen on johtaneet vaan juuri tuntemuksista sen jälkeen. Nostettaisiin aihe keskusteluun. Koskettaa kuitenkin monia naisia -ja miehiä. suomessakin.

Vierailija

Toi on niin totta, ettei aiheesta puhuta. Itse olen tehnyt abortin, koska en ollut silloin vielä valmis äidiksi. Kun menin tekemään abortin keskussairaalaan, jouduin synnyttäjien puolelle, koska naisten sisätauti osasto oli täynnä. Mikä sen parempi paikka voikaan olla, kuin joutua tekemään abortti synnyttäjien osastolle!!! Siellä oli yksi hoitaja, joka oli tosi epä hoitajamainen minua kohtaan. Hän vain tiuski, jos häneltä kysyi jotakin ja naama oli jo mutrulla alun alkaen, ÄRSYTTÄVÄÄ! Toki ymmärrän, ettei abortti ole mikään ylpeyden aihe, mutta hoitajana hänen olisi täytynyt kunnioittaa päätöstäni ja ollut reilu minua kohtaan. Mielestäni abortti on jokaisen henkilökohtainen päätös, johon muilla ulkopuolisilla ei ole valtuutta sekaantua. Itse en ole katunut päätöstäni kertaakaan, vaan ollut pikemminkin helpottunut että tein sen. Nyt olen liki 30-vuotias ja tiedän olevani täysin valmis tulemaan äidiksi. Älkää antako muiden lannistaa teitä vaan tehkää omat päätöksenne asiasta!!!

Vierailija

Minä olen tehnyt abortin 28 vuotiaana, päätimme yhteisestä sopimuksesta mieheni kanssa erittäin toivotun, onnella odotetun raskauden sikiöperäisistä syistä. Meidän pieni ei ollut elinkelpoinen vaan olisi kuollut mitä todennäköisimmin jo odotuksen aikana, viimeistään synnyttyään tukehtumalla. En halunnut lapseni kärsivän tuskaa ja kipua. Silti ymmärrystä ja myötätuntoa on vaikea löytää enkä asiasta ole paljoa puhunutkaan. Aina on ihmisiä, joitten on helppo arvostella ja haukkua meidän tekemää valintaa, ihmisiä jotka eivät ymmärrä että mustan ja valkoisen ohella maailmassa on lukemattomia harmaan sävyjä. Hoitohenkilökunta oli todella ihanaa ja ymmärtäväistä sairaalassa enkä ole tehnyttä koskaan katunut tai toivonut että olisin tehnyt toisenlaisen päätöksen. Nyt tapahtuneesta on jo kohta 7 vuotta, pieni tyttömme kulkee mukanani aina muistoissa, arpena sydämessä, kipeänä kaipauksena esikoista kohtaan ja mitä suurimpana rakkautena. Hukutan elävät lapsemme rakkauteen, lapset jotka sitten saimme lapsettomuushoitojen seurauksena. En kadu, mutta rakastan, rakastan eläviä lapsiani ja pientä enkeliäni, esikoistani, häntä joka opetti mitä on olla oikeasti äiti, miten sitä voi joutua tekemään elämän pahimman ratkaisun silkasta rakkaudesta.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat