Haluan valmistua ahdistumatta

Seuraa 
Liittynyt21.5.2015

Mimmit hei, kaipaan kannustusta: Väännän graduani enemmän tai vähemmän aktiivisesti ja tarkoitus on saada se valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Kumma kyllä en ole vielä ahdistunut itse tutkielmasta. Aihe kiinnostaa tarpeeksi, ja tiedän suunnilleen mitä olen tekemässä.

Viime aikoina on kuitenkin alkanut mietityttää se gradun jälkeinen aika, kun pitäisi jotenkin oikeasti olla aikuinen ja jättää hyvästit tälle opiskelijaelämälle. Entä jos en osaakaan olla hyvä työntekijä, kunnon veronmaksaja, yhteiskunnan tukipilari? Ja entä jos en löydä mitään töitä?

Kertokaa kokeneemmat miltä teistä tuntui valmistumisen jälkeen.

Kommentit (4)

Vierailija

Oma valmistuminen tapahtui ihan äsken, ja nyt etsin paikkaani tässä maailmassa. Jos sinulla on edes hieman jalka työelämän oven välissä, se helpottaa, mutta lopulta kaikki on omasta aktiivisuudesta kiinni! Luota elämään, kyllä kaikki järjestyy, kun vaan tartut haasteisiin ja otat selvää asioista! Yllättävintä on, että lopputyö tulee tehtyä vaan tekemällä ;) ja sama pätee kaikkeen muuhunkin...

Yhdessä sovitut deadlinet opettajan kanssa saivat minut tekemään opinnäytteeni valmiiksi, kannattaa asettaa niitä itselleen, ja sopia myös open kanssa tosiaan. Silloin on vaan pakko tehdä! :)

Älä murehdi, vaan heittäydy innolla työelämään, se on ihana uusi elämänvaihe! Teen itse koko ajan hommia uuden työn löytämisen eteen, koska vanha, opiskelujen ohella tekemäni työ oli aika jättää taakse. Luotan itseeni, kyllä se pian löytyy! Onneksi Suomessa on suhteellisen hyvä tukiverkosto, etkä joudu työttömyyden sattuessakaan tyhjän päälle. Usko itseesi, se on tärkeää! Halaus!

Vierailija

Kiitos kannustuksesta! Ehkä just töiden löytymistä enemmän pelottaa se aikuisuuteen astuminen. Tähän asti on voinut jotenkin uskotella itselleen elävänsä henkisesti huoletonta opiskelijaelämää: nyt pitäisi sitten olla jotenkin iso ihminen. Toisaalta tuntuu, että Suomessa saakin olla vähän tuuliajolla nuorena aikuisena, kun etsii omaa paikkaansa. Toisaalta taas se paine olla jotenkin tosi tehokas ja tuottelias tuntuu myös niskassa. Kaipa nuo tunteet sitten tasapainottuvat, kun saa sitä jalkaa sinne työelämän oven väliin.

Vierailija

Ei mun mielestä tarvitse muuttua aikuiseksi samalla kun saa todistuksen kouraan. Tai sitten saatat huomata itse jälkeenpän, että jotain muuttuikin sinussa samalla, kun viimeistelit opintoja...

Itselläni oli samansuuntaisia aikuistumisajatuksia ennen valmistumistani kolme vuotta sitten. Leikkasin hiukset uudella lailla (mielestäni tosi aikuismainen kampaus) ja sitten sain joltain mieheltä kommentiksi, että näytän ihan koulutytöltä... Turhaa on ainakin tekemällä tehdä itsestään aikuista. Elä vaan ihan rennosti just sen ikäisenä kuin miksi itsesi koet. :) Ja tsemppiä graduun!

Vierailija

Hups... pitäisikö tässä olla aikuinen? Voin kertoa, että minä en tunne itseäni oikein vieläkään aikuiseksi, vaikka olen työelämässä ja minulla on jopa kaksi lasta. Oma mummoni joskus 70+ -ikäisenä paljasti minulle, että hän ei vieläkään tunne itseään aikuiseksi.. Tuntuu, että monet itseäni nuoremmat vaikuttavat aikuisemmalta kuin minä.

Mutta gradun tekoon: varmasti jokaisella gradua vääntävällä on samantapaisia pelkoja. Muistan itsekin, miten suorastaan panikoin asiasta ja tulevasta työpaikasta. Yritin hakea töitä ja valmistua samaan aikaan. Lopulta piti vaan tehdä yksi asia loppuun ja aloittaa vasta sitten seuraava. Hyvin on elämä kantanut ja töitä on ilmaantunut. Ensin työt olivat pienissä pätkissä, nykyään jo vuoden mittaisissa pätkissä..

Tsemppiä sinulle!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat