Kaikkea sekaisin tunteissa

Vierailija

Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa,
en tiedä miksi minulta on loppunut paikat joista hakea tukea, ne vain katosivat. Tao sitten en saa niihin yhteyttä. En nyt ainakaan.

Olen kovin vihainen, hämmentynyt, surullinen ja pettynyt.
Olen suhteessa, minulla on melkein neljä vuotias poika, mies jonka kanssa seurustelen ei ole pojan isä. Miehellä on tytär jonka olen tavannut useita kertoja, mutta en ketään muuta hänen lähipiiristään. Kun kysyn miksi, hän vastaa että he nyt ovat sellaisia, eivät tapaa kertoa asioistaan ellei joku kysy.
Olemme seurustelleet kaksi vuotta. Joskus olen iloinen, joskus mietin mitksi alistun tähän, miksi en vaadi tapaamista. Välillä mietin miksi se on minulle niin tärkeää.. välillä on aivan selvää että tottakai haluan tunnustusta, siis tavalla että hän vie minut perheeseensä, tutustuttaa minut maailmaansa.
En tiedä onko tämä oikea paikka kertoa.. hakea tukea..
Vai henko sitä? Haluanko vain että minulle kerrotaan miten asia on. Haluanko että joku avaa silmäni. vai haluanko että minulle kerrotaan ettei se ole niin tärkeää tavata miehen läheisiä.

En tiedä.

- Hämmentynyt-

Kommentit (1)

Vierailija

Hei! Luin viestisi ja kirjoitan tänne itsekin ensimmäistä kertaa.

Sinun tilanteessa olisin itsekin hämmentynyt ja tuntisin vihaa, pettymystä ja surua.
Mielestäni mies jonka kanssa olet seurustellut noinkin pitkään, kohtelee sinua väärin.
Olet tavannut hänen tytärtään ja hän sinun poikaasi, mielestäni ihan lastenkin takia olisi syytä tavata jo muitakin sukulaisia ja muutenkin, vaikka lapsia ei olisikaan.

Onko hän tavannut sinun sukulaisia? Asutteko yhdessä?
Ihmetyttää miksi hän ei vie sinua tapaamaan sukulaisiaan. Normaalissa suhteessa sukulaisten tapaaminen olisi ihan normaalia.
Toivottavasti silmäsi aukeavat tai saat muuten selvyyden ongelmaan.

Hyvää syksyn jatkoa ja jaksamista sinulle!

- Bambi -

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat