mitä teen

Vierailija

Tunnen häpeää siitä että koen äitini rasitukseksi. Toki tykkään hänestä, mutta en koskaan ole ollut läheinen hänen kanssaan (okei, hän synnytti minut ja hoiti ja blaa blaa)

Ehkä hänen uusi avioliittonsa teki sen-olin alle kymmenvuotias,järkyttävän riitaisan kotielämän jälkeen lähdin hänen mukaansa-ja mitä tuli-alkoholisti-isäpuoli, joka teki elämästä helvetin.

Ei oltu juurikaan tekemisissä kuin silloin tällöin lasteni ollessa pieniä.Nekin reissut olivat usein hankalia koska isäpuoleni oli vaihtanut alkoholismin syvään uskonnollisuuteen, joka toki parempi vaihtoehto mutta....

Nyt isäpuoleni kuoltua minä olen äitini yksinhuoltaja. En todellakaan olisi halunnut tätä mutta näin on.

Äiti jonka kanssa elin n.20 vuotta elämästäni , ottaa nyt leijonanosan elämästäni, jonka olen elänyt mieheni kanssa (pian 40 v.)

Ja valittaa ei saa.

"Ole onnellinen että sinulla on vielä äiti".

Tällä mennään.

Huono omatunto aamusta iltaan, teet niin tai näin.

Kommentit (1)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat