Uusperheen arkea

Vierailija

Uusperheen arkea.

Olen itse uusperheen kasvatti, sain uuden isän 3-vuotiaana. Tulin itse äidiksi uusperheeseen, olin kyllä aiemmin ollut naimissa ja eronnut, ilman omaa lasta. Uuden suhteen alettua mieheni poika oli 4-vuotias.
Minulla ja pojalla suhde toimi. Poika oppi luottamaan minuun ja huolehdin hänestä kuin omastani.
Sain oman lapsen pojan ollessa 7-vuotias. Elimme perhe-elämäänne kuin mikä tahansa muu perhe.

Sukulaisten ja tuttavimme puhuissa emme sitä todellakaan olleet. Ihmisten mielissä uusperheen uusi vanhempi on reinauksen ja parjauksen kohde. Miksi näin?

Tädit puhuissaan ottivat aina puheen aiheeksi, sen että poikaa kohdallaan jotenkin huonosti tai häntä ei huomioida. Todellisuussa poika sai eniten huomiota miehen sukulaisilta kuin yhteinen lapsi.
Poika tuli aina ensin, häntä lahjottiin ja huomioitaan kaikin tavoin. Pojan äiti ihmettelikin itse sitä, kun
poika tuli takaisin viikonloppureissultaan, oli hänellä usein kalliit lahjat mukana. Poika hemmoteltiin
paljon ja vietiin elokuviin, teatteriin ja hän pääsi ulkomaille pari kertaa vuodessa.

Kaiken julmimman kannanoton sain vanhalta opettaja tädiltämme, joka kaiken lisäksi on uskovainen ihminen. Uskovaisesta perheestä. Tosin hänellä itselllään ei ole lapsia.

Opettaja hän ottaa esille asiat esimerkkien tavoin, ja kertoi tarinan naisesta, joka oli hävittänyt kaikki kuvat lapsesta, hän tullessaan äidiksi uusperheeseen. Hän antoi ymmärtää, että uusperheissä uudet aikuiset ovat mustasukkaisia.

Tänään tilanne Suomessa on todellakin se, että uusperheitä on paljon ja määrä lisääntyy hurjaa vauhtia.
Mikä on ihmisten mielikuva uusperheistä ja näistä uusista vanhemmista? Uusperheinen toimivuutta me kanssa ihmiset emme auta puheissamme mitenkään vaan päin vastoin vahingoitamme niiden toimivuutta.

Mikä on sinun kantasi?

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat