Artikkelista: Susanna Indrén: Jouduin etsimään onnea kauan

Kommentit (2)

Vierailija

Ystävillä on hankala paikka tuollaisessa tilanteessa: he eivät voi mistään tietää haluaako keskenmenon kokenut puhua asiasta vai ei, onko se niin kipeä juttu ettei ole vielä valmis siitä keskustelemaan. On tavattoman kiusallista mennä asiasta puhumaan ja sitten huomata, että ei toinen ollutkaan valmis vielä puhumaan, ja sai vain mielen pahoitettua entisestään.

Minä en olisi halunnut enkä jaksanut heti keskenmenon jälkeen yhtään pahoittelua, voimahalausta, kyselyä, mitään. Olisin ollut hyvilläni, jos kaikki olisivat odottaneet siihen saakka, että olen itse valmis asiasta puhumaan. Sitten ne pahoittelut ja halaukset olisivat paikallaan, ei ennen sitä. Se vei hetken, mutta puhumisen aikakin tuli.

Eli minä olisin ollut hyvilläni Susannan ystävien toiminnasta. Kurja juttu, että Susanna olisi halunnut tapahtuvan toisin, eikä saanut kaipaamaansa tukea. En kuitenkaan usko, että kyse olisi siitä että ketään ei kiinnostanut. Minä näen sen ennemminkin kunnioittamisena: puhutaan sitten, kun keskenmenon kokenut itse sen puheeksi ottaa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat