Itken, itkin,kuivasin kyyneleet.

Vierailija

Olemme seurustelleet mieheni kanssa 3,5vuotta. Kumpikaan ei ole koskaan asunut yksin joten välillä tuntuu, että olemme toistemme kanssa vain seuran vuoksi. Mieheni sanoo rakastavansa minua, MUTTA ei näytä sitä. Emme käy yhdessä missään, emme julkisesti kävele käsikädessä..ulkopuolisen silmin näytämme varmasti vain ystäviltä. Mieheni tekee pitkiä työpäiviä vapaaehtoisesti, viikonloppuisin istuu iltaa omien kavereidensa kanssa paikallisen pubin terassilla. Minua ei koskaan pyydetä mukaan, yhteisiä kavereita meillä ei ole. Tunnen hänen ystäviään mutta hän ei minun. Minun ystäväni käyvät meillä kahvilla ja istumassa iltaa, silloin mieheni karkaa kotoa, vanhempiensa luokse ym..Nyt olemme tulleet siihen pisteeseen että olen täysin onneton. Kaipaan tekemistä, seikkailuja, irtiottoja, olen nuori, vasta 19. Kysyinpä mieheltäni kerran että jos haluan lähteä vaikkapa extempore helsinkiin asumaan vuodeksi, lähteekö hän mukaan!? No ei todellakaan. Enkä tietenkään voi pakottaa. Kärsin paniikkihäiriöstä ja kun olen suhteessa onneton, ahdistun henkisesti ja saan kohtauksia, varsinkin öisin. En voi sille mitään. Lisäksi paha mieleni heijastuu siten, että olen täysin haluton sängyssä. Sitä mieheni ei ymmärrä että ulkoiset asiat voivat vaikuttaa siihen, mutta tiedän sen johtuvan siitä. En voi pakottaa toista ymmärtämään. Eilen keskustelimme ja hän sanoi heittävänsä pallon minulle. Jos olen onneton suhteessa, hän haluaa että lähden. Hän ei voi/pysty muuttumaan sellaiseksi kuin haluan. Hän kuitenkin rakastaa minua ja haluaa että olen ONNELLINEN. Tuntuu hirveältä lähteä suhteesta vaikka molemmat rakastamme toisiamme. Enkä osaa olla yksin..kai!? Teenkö väärin, jätänkö mieheni ihan typerästä syystä!? Hankalaa ajatella itseään ja omaa hyvinvointia. Niin monet itkut olen itkenyt tuon miehen vuoksi ja ainoat onnenitkut taisi tulla silloin kun hän kaksi vuotta sitten pääsi armeijasta...

Kommentit (3)

Vierailija

Yksinkertainen neuvo: jätä se mies! Olet vielä noin nuori, että sinun kannattaa nähdä ja kokea jotain muutakin kuon tuollainen ankea suhde. Onhan se aika selvä merkki, jos mies ei edes halua viettää aikaa kanssasi tai tutustua kavereihisi. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että suhteessa on tärkeintä voida SEKÄ jakaa asioita ETTÄ elää omaa elämää. Liian tiivis symbioosi on pahasta, mutta kyllä nyt jotain yhteistäkin elämää pitää olla.

Vierailija

olen sitä mieltä et jätä se mies ja lähde pois,kun olette ollut erossa hetken aikaa ni sit voi asiat muuttua taas paremmaksi ja muista et miehille seksi on tärkeämpää kuin naisille.

Vierailija

Tilanteesi kuulostaa hyvin kurjalta. Jos miehesi ei pysty muuttumaan, mutta haluaa sinun olevan onnellinen, on ehkä parasta päättää suhde... Jatkuva mielipahan aiheuttaminen (tai siltä tuo minusta näyttää), ja toisen tekemisten miettiminen ei kuulu kunnolliseen parisuhteeseen. Olin samankaltaisessa suhteessa lukioaikanani. Alkuun olin onnellinen pelkästään jo siitä, että joku pitää minusta oikeasti, kehuu kauniiksi joskus jne. Julkisesti näytimme vain kavereilta. Sittemmin, ja osittain vasta nykyisen parisuhteen vakiinnuttua tajusin, että exäni tapa olla haluton kertomaan muista tekemisistään satutti minua hyvin paljon, ja että hänen tyylinsä perua treffit tekstarilla, syytä kertomatta, oli todella väärin.

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että asioita pitää voida jakaakin, teillä ei juuri yhteistä elämää ole. Ansaitset parempaa, ja ennen kaikkea kokemuksia, kun olet niin nuori. Eihän sitä tiedä, vaikka löytäisitte toisenne joskus uudelleen. Suhteen päättäminen on rankkaa,mutta "toisten ovien sulkeuduttua avautuu uusia".

Lycka till!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat