Jokohan löytyi minulle Se Oikea?

Vierailija

Rakkaus,se elämän ihanin asia,sitä ei kyllä ikinä tiedä missä se iskee! Minun silmääni on hivellyt jo vuosia aina marketin kauppaostoksia tehdessä eräs söpöliini ja vihdoinkin jotain on tapahtunut.Kun muutin nykyiseen asuntooni pari kesää sitten oli aikamoinen sattuma että tämä kaveri asuu naapuritalossa ja kohtalo taisi järjestellä meitä yhteen niinkin että hän on tuntee veljeni kaveriporukkaa.Pieni kylä,kaikki tuntee toisensa.
Serkkuni toimi pienenä Amor-ritarina ja vei hempeitä terveisiä minulta ja hän taisi siten huomata naapurinsa.Kaupungin disgoillan päätteksi törmättiin toisiimme nyt heinäkuun alussa ja siitä suhina aika vauhdilla on lähtenyt.Ekat treffit menivät paremmin kuin hyvin. Heti ensi sekunnilta tuntui siltä että nyt löityi vihdoinkin kaveri samasta ajatusmaailmasta,oli olo kun oltaisiin tunnettu jo vuosia.Ihmetyttää,onko tuollaisia olemassa! Kaikki edelliset tyypit joita olen tapaillut ovat vain istuneet hiljaa,jos puhe ei luista,silloin menee metsään.Viimeisin tapaus oli kamala kukkoilia jota olisi pitänyt mielistellä sen seitsemällä tavalla.(uskalsin-"älä koskaan ikinä muutu").Nyt saa vapaasti olla oma itsensä,taitaa sitä joku tykätä minusta tälläisenäkin.
Kun kerroin hänelle että olen kiikaroinut häntä jo kaupalla niin ei hän meinaa edes uskoa että joku hänestä voisi olla noin kiinnostunut.Tainnut hänenkin rakkauselämänsäkkin olla aika vaisua.Tämän jutun kasaaminen on tosiaan vienyt aikaa mutta kyllä hyvää kannattaa odottaa.
Viime kesänä olin sen toisen tyypin pyörityksessä,mutta kun kerran satuimme samaan kuppilaan missä tämä herra istui iltaa siinä meni kyllä ajatukset sekaisin.Muut miehet ovat vuosien aikana aina unohtuneet kun ostosten aikana silmät etsiskelee,olipa sitä ollut vapaa tai ei.Nyt olen OIKEASTI rakastunut!

Kommentit (7)

Vierailija

Onneksi olkoon! Tuo tunne tuntuu sitäkin ihanammalta, jos sitä on kauan jaksanut odottaa. Ja parasta vielä, että te kumpikin tunnutte olevan innoissanne rakkaudestanne.

Vierailija

Rakkaus on ihana asia,minulle on käynyt myös samoin..Muutin kerrostaloon 2v sitten ja ihastuin minusta vuotta vanhempaan mieheen joka asuu samassa rapussa.Mutta ihastus puhkesi täytteen roihuun heinäkuun lopulla nyt vasta tänä vuonna kun mies oli vapaa entisestä suhteesta.Mies oli koko ajan tajunnut että olin ihastunut nämä 2v ja tiesi tunteistani..Välillä riidellään ,sovitaan mutta tätä miestä olen etsinyt ja tämän tunteen haluan jatkuvan elämäni loppuun saakka.Eli onnea sinulle!

Vierailija

Etsin ja odotin omaa rakasta kolme pitkää, yksinäistä vuotta. Monet itkut itkin. Ajattelin, että jään yksin loppuiäkseni, ja ehkä aloin siihen ajatukseen jo tottuakin. Vietin lauantaipäivää kaupungilla ja katselin näyteikkunaa. Kirpeänraikas miehentuoksu leijaili nenääni ihan siitä vierestä... Rakkautta ensi silmäyksellä!!

Vierailija

ei saa olla kyyninen!!Joulu tulee ja iloista mieltä kaikille toitotan!!Rakastuin tuossa jokunen aika sitten uudelleen omaan mieheeni!!Onko se edes mahdollista,vai onko se vain niin että rakastuu todella vain kerran????

Vierailija

Mukavaa lukea onnellisista kohtaamisista. Itse olen ollut jo pitkään suorastaan erakoitunut yksineläjä ja sairauksien takia joudun elämään aika kontrolloitua elämää, johon on vaikea ketään toista "pakottaa" tai sellaista kestämään, joten yksin olen sitten jäänyt.
Muutenkin olen ihmisenä tavallani aika erikoinen ja vaativa persoona, joten miehellä pitäisi olla paljon sydäntä ja ymmärrystä kanssani. Osaan kyllä itsekin antaa paljon ja olla rakastava, mutta sairaus tosiaan sanelee pitkälle ehdot elämääni. Ehkä silti vielä toivon, että se yhteisyys jonkun kanssa löytyisi. En mitään puolivetelää konsensussuhdetta halua, vaan kyllä siinä pitää olla tunteista kyse. Nyt sitten on "korkeimman kädessä" kuinka käy. Voisiko sitä olla niin kohtalonuskoinen, että ajattelisi, että jos on tarkoitettu tapahtuvaksi, tapahtuu. Jos ei niin sitten ei. Kaiken kanssa pitää elää. Onnea teille jatkossakin.

Vierailija

Nyt on pakko jatkaa kun luin tuon edellisen.
Itse olen sairastanut jo 20 vuotta epilepsiaa ja ei kaikki sitä asiaa ymmärrä.Saan edelleen kohtauksia lääkityksestä huolimatta ja on ollut pieni jännitys miten rakkaani tilanteet huomio.Sairaus oli vetänyt minutkin tosi taakse kaikesta muusta maailmasta ja viime vuosina on ollut tekeminen päästä mukaan "normaaliin elämään".Kun olemme nyt kesästä olleet yhdessä olen saanut uusia ystäviä ja olemme käyneet ulkona yhdessä. Aikamoinen elämänmuutos!
Sanoisin että sain itseeni "virtaa" siitä kun olin katsellut muita jotka olivat hieman erakoita ja päätin että nuorena en aijo tuhlata aikaani maleksemiseen.Mottoni on : Nauti elämästä,olemme täällä vain kerran!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat