Artikkelista: Koulutettu nainen kuusi vuotta kotiäitinä: "Ei tämä kovin sankarillista ole"

Kommentit (6)

Vierailija

Varmaan kotiäitiyskin riippuu paljon myös alasta ja asuinpaikasta. Opettajan työ on rutiininomaista ja hyvien virkasuhteiden asiosta paluu onnistuu luontevasti pitkienkin poissaolojen jälkeen. Näin ei välttämättä ole kaikilla aloilla kuten esimerkiksi liike-elämässä, joka muuttuu nopeassa tahdissa. Voisi olla mielenkiintoista lukea artikkeli miten kiireinen uraäiti on onnistunut yhdistämään perheen ja uran. Esim johtajinakin on äitejä.

Vierailija

Olen korkeasti koulutettu nainen ja ollut monta vuotta kotona hoitamassa lapsiani. Ennen tätä olin "uranainen", joka joutui hetkittäin luopumaan lähes kaikesta muusta elämästä päästäkseen uralla eteenpäin ja pysyäkseen nopeassa kehityksessä mukana.

Arkea pienten lasten kanssa ja (kunnolla tehtyä) työtä en osaa yhdistää, joten vaikka haluaisin olla töissä, luovun siitä väliaikaisesti lasten takia. Lapset kasvavat nopeasti, ja haluan olla heidän kanssaan niin kauan kuin he haluavat olla minun kanssani :) Jos tämä valinta poikii asemani huononemista työpaikalla, poikikoon, en välitä. Mikään ei mene sen ohi, että minulla oli onni tulla äidiksi.

Vierailija

Korkeakoulutettu minäkin ja lämpöisin mielin muistelen näitä monia vuosia pienokaisteni kanssa kotona. Helppoa ei ole milloinkaan ollut, vaikka näin yleisissä foorumeissa jatkuvasti toitotetaan(verorahojen siivellä eläminen ja kotona laiskottelu). Vuorokaudet ovat usean pienen lapsen kanssa ympäripyöreitä ja ilman auttavia käsiä kaiken arjen pyörittäminen on välillä ollut haasteellista, mutta kaikesta on selvitty keskittymällä olennaiseen eli lapsiin!Olen ylpeä siitä, että olen hoitanut pienet lapseni itse ja nähnyt ja kokenut ne suurimmat kehityksen vuodet turvallisessa, rauhallisessa arjessa kotioloissa.

Vierailija

Minusta puheet veronmaksajien siivellä elämisestä ja laiskottelusta ovat nurinkurisia. Lasten päivähoito maksaa yhteiskunnalle paljon enemmän kuin lasten kotihoito kotihoidontuella. Minäkin olin kotona lasten kanssa 5 vuotta. Ammattini on onneksi sellainen että saatoin käydä koko sen ajan keikkaluonteisesti töissä. Kun mediasa oli keskustelua siitä, että kotihoidontuki pitäisi lakkauttaa lapsen täyttäessä 2 vuotta niin, kävi ilmi ettei yksinkertaisesti ole riittävästi päiväkotipaikkoja saati päteviä hoitajia sellaiseen järjestelyyn. Päiväkotien rakentaminen ja ylläpitokin maksaa.

Vierailija

Kerrankin melko rehellinen kotiäiti-tilitys. Hyvin samanlaisia tuntemuksia täällä töihin palatessa kahden lapsen jälkeen. Enää en missään nimessä palaisi kotiäidiksi ellei tulisi uutta muksua. Se oli ihanaa aikansa mutta siinä unohtaa mitä kaikkea muutakin maailmassa on kuin lasten eritteet ja sairaudet ja kehityskaari.
On kuitenkin ihanaa että ne naiset jotka saa lapsia saa nauttia äitiysvapaista automaattisesti. Ei tarvitse työnantajan kanssa taistella. Paitsi pienyrittäjät (joita on suurin osa yrittäjistä) on helisemässä kun kaikki on tienististä pois. Toisaalta työtä ja kotia voi yhdistää joustavasti. Rehellisesti sanottuna lasten saanti nyky-yhteiskunnassa on ihanaa ja vielä yhteiskunnallisestikin hyvä asia, joten asiat tosi hyvin. Suuria asioita yksilöille mutta ei ongelmia itsessään.

Vierailija

Minä olin kotiäiti kuusi vuotta noin kahden vuoden pätkissä. Tämä oli ratkaisumme siksi, että olin paras mahdollinen hoitaja lapsillemme. Parempi kuin palkattu, parempi kuin lto, parempi kuin mieheni. Ja mieheni oli ja on samaa mieltä. Pikkulapsi ei viihdy vieraan hoidossa isossa ryhmässä, jos hänellä on turvallinen kiintymyssuhde ensisijaiseen hoitajaansa ja ihmislapsen normaali psyyke. Leikk-ikäinen voi jo jonkin verran viihtyäkin. Hoitopaikoissa on usein todellisia ongelmia melun, homeen, kyynisten hoitajien, resurssipulan ja monien muiden asioiden kanssa.

Nykyään olen taas opettajan työssäni, joka muuten ei ole tippakaan rutiininomaista, vaikka ensimmäinen kommentoija niin kuvitteli ja yleisti. Lisää kotiäitivuosia ei ole tulossa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat