Erilaiset poliittiset näkemykset parisuhteessa?

Seuraa 
Liittynyt21.5.2015

Olemme avomieheni kanssa poliittisesti aika eri linjoilla. Yleensä asia ei haittaa, koska emme arjessa kauheasti politiikkaa puhu, mutta näin vaalien alla erimielisyydet aina nousevat esiin.

Onko muilla vastaavia ongelmia? Olen ajatellut, että nämä linjaerot eivät haittaa, kunhan arki muuten sujuu hyvin. Mutta silti en mahda mitään sille, että ärsyynnyn ihan hulluna kun kuuntelen poikaystäväni konservatiivisia mielipiteitä, jotka vaalien alla puskevat pintaan.

Kommentit (4)

Vierailija

Itselläni ei ole samaa ongelmaa, mutta eräs kaveri just vähän aika sitten avautui samasta asiasta: hän on itse ahkera vasemmistolainen ja poikaystävä konservatiivinen armeijajätkä. Kaveri kehui, että ne asiat, jotka heitä yhdistävät (huumorintaju, samankaltainen perhetausta, fyysinen vetovoima, ym.), ovat niin paljon enemmän kuin politiikkaa, että hän on päässyt poliittisten erimielisyyksien läpi. Samalla hän sanoi, että ottaa mieluummin poikaystävän, jolla edes on mielipide ja jonka kanssa voi keskustella, kuin passiivisen nössykän, joka ei osaa ottaa kantaa.

Isompi ongelma oli kaverin vassarikaverit, jotka eivät voi ymmärtää, miten kaveri voi olla niin erimielisen tyypin kanssa. Onneksi poikaystävä on niin kohtelias ja joviaali tyyppi, että ymmärtää tilanteen itsekin, ja osaa keskustella asioista tosi asiallisesti.

Vierailija

Meilläkin politiikka tuo riita aina suhteeseen, mutta yritämme nyt olla siitä puhumatta.
Miesystäväni vaimo ja vanhemmat ansaitsevat ainoat tulonsa politiikasta, vaikka heillä ei ole mitään koulutuksia. Miesystävni haluaisi, että hänen vaimonsakin olisi "iso" ja sitten yrittää pönkittää tuota kokoomusta. Itse inhoan huonoa koulutusta silloin, kun sillä yritetään leikkiä "isoa" ja ansaita kohtuuttomia rahoja. Minusta valtiota täytyisi johtaa asiantuntemuksella eikä huonolla koulutuksella. Nyt sitten on alkanut tulla ilmi hyvin paljon puolueiden ehdokkaiden väärinkäytöksiä, jotka muussa elämässä olisivat suoraan rikoksia. Minusta ministereillä täytyisi olla ainakin tohtorintasoiset korkeakoulututkinnot sekä kunnanvaltuutettujen aika olisi jo historiaalisena jäännöksenä jo ohi. Kaikki tuo raha mikä menee valtuutettujen palkkoihin ja vaaleihin, on poissa terveyden puolelta, vanhuuksilta, lasten kouluruokailusta. Esimerkiksi, Vantaa maksaa kuukaudessa valtuutettuille runsaat 100.000 euroa kokouspalkkioina, mikä tekee sitten runsaat miljoonaa euroa vuodessa. Useammat valtuutetut eivät omaa mitään korkeakoulututkintoja eikä muitakaan työpaikkoja. Jos he olisivat duunareina töissä, he ansaitsesivat noin 7-10 euroa per tunti, mutta nyt he saavat kokouspalkkiota melkein 300 euroa per tunti. Ja kuulemma nuo tulot pelkästään politiikasta ovat niin isoja, että sillä maksetaan lastensa asumisvelkoja.

En ikinä välitä mikä puolue on kyseessä, valitsen ehdokkaan aina hyvän asiantuntemuksen ja koulutuksen perusteella. Minusta tuo ei ole demokratiata silloin, kun isoimpien puolueiden listalta vähiten ääniä vaaleissa saaneet ohittavat enemmän ääniä saaneet ehdokkaat. Tuo on minusta pienten puolueiden syrjintä. Demokratia tarkoittaa sitä, että kansa päättää ja valitsee, kuitenkin näin meillä Suomessa ei ole.

Vierailija

Politiikka ei mielestäni voi olla parisuhteessa toissijainen asia johtuen siitä, että se kuitenkin kertoo usein välillisesti toisen arvoista ja sitä kautta myös moraalista. Tuskin täysin moraalitonta puoluetta onkaan ja usein tietyn puolueen tai aatteen mukaan meneminen on tullut ikäänkuin perintönä vanhemmilta. Erot tuskin myöskään ovat kovin suuria.

On kuitenkin muistettava, että vaikka tällaisen keskustelun pystyy välttämään parisuhteessa, niin viimeistään yhteinen lapsi punnitsee sen, kuinka kompromissialttiita tuleva isä ja äiti ovat. Jos kokee törmänneensä toisessa hyvin erilaisiin ajatuksiin kuin mitä itsellä on, niin kannattaa varmistaa etukäteen kuinka tämä näkyisi lapsen kasvattamisessa. Ettei vain käy niin, että lapsi joutuu poliittiseksi pelinappulaksi omassa kodissaan.

Vierailija

Politiikka ei mielestäni voi olla parisuhteessa toissijainen asia johtuen siitä, että se kuitenkin kertoo usein välillisesti toisen arvoista ja sitä kautta myös moraalista. Tuskin täysin moraalitonta puoluetta onkaan ja usein tietyn puolueen tai aatteen mukaan meneminen on tullut ikäänkuin perintönä vanhemmilta. Erot tuskin myöskään ovat kovin suuria.

On kuitenkin muistettava, että vaikka tällaisen keskustelun pystyy välttämään parisuhteessa, niin viimeistään yhteinen lapsi punnitsee sen, kuinka kompromissialttiita tuleva isä ja äiti ovat. Jos kokee törmänneensä toisessa hyvin erilaisiin ajatuksiin kuin mitä itsellä on, niin kannattaa varmistaa etukäteen kuinka tämä näkyisi lapsen kasvattamisessa. Ettei vain käy niin, että lapsi joutuu poliittiseksi pelinappulaksi omassa kodissaan.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat