kumpikin kai hämillään

Vierailija

Muutama vuosi sitten seurustelin vähän aikaa mukavan miehen kanssa. Suhde päättyi minun halutessa erota. Jälkikäteen ymmärrän olleeni ainoastaan ahdistunut ja peloissani. Aiemmissa suhteissa on takana pettämistä ja minun onkin vaikea luottaa ihmisiin. Tämä mies tuntui olevan "liian hyvä" ja pääni sisällä kehitin vikoja ja syitä jättää hänet, ennenkuin hän tekee sen.

Nyt huomaan tehneeni virheen. Vuosi eron jälkeen tunnustin kaipaavani häntä ja hänkin myönsi, että olen ollut hänen mielessään. Olemme nähneet muutamia kertoja ja pidämme yhteyttä (viikoittain) netin välityksellä. Puhelut ovat humalaisten iltojen seurausta, jolloin pähkäillään suhteemme mahdollisuutta. Tätä satunnaista yhteyden pitoa on jatkunut reilusti yli vuoden. Pitäisikö kissa nostaa pöydälle. Hänen puheistaan olen saanut selville, että olen ajatuksissa olen minäkin ja viikko sitten sanoi ettei osaa oikein muita katsellakkaan. Olenko hölmö kun luotan näihin sanoihin, joita hän tunnustaa pienen humalan jälkeen? Asumme eri paikkakunnilla, mutta on ollu suunnitelmissa että tapaisimme kesällä.

Kommentit (3)

Vierailija

vielä tarkennus, että kyse on tosiaan pitkälti yli 20vuotiaista henkilöistä, vaikka nuo humaltuneet puhelut saa miehen kuulostamaan ehkä teinipojalta.

Vierailija

vielä tarkennus, että kyse on tosiaan pitkälti yli 20vuotiaista henkilöistä, vaikka nuo humaltuneet puhelut saa miehen kuulostamaan ehkä teinipojalta.

Vierailija

Aina kannattaa tutustua ihmiseen varsinkin noin myönteisen tunnustuksen jälkeen.
Eihän teidän tarvitse heti sänkyyn hypätä vaan tutustutte rauhassa omaan tahtiin.
Ehkä osaatte myöhemmin tunnustaa tunteita ilman viinaakin. Me suomalaiset taidetaan olla niin ujoja tunteista puhuessa, että viina hiukan vapauttaa kunhan seurustelu ei mene pelkäksi viinan läträämiseksi.

Onnea yritykselle! Parempi yrittää vaikka ei natsaisikaan. Eipähän tarvitse sitten harmitella vuosia myöhemmin, että päästitkö hyvän miehen tyhmyyttäsi kiertoon.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat