Artikkelista: Irti äidin vallasta – näin parannat äitisuhdettasi

Kommentit (4)

Vierailija

Kirjoita tähän kommenttisi
Eräänä päivänä ongelmiani miettiessäni yhtäkkiä ymmärsin mitä on aivopesu. Jos on koko ikänsä kuullut: et ole siivonnut tarpeeksi, olet laiska, tyhmä, ruma, ei sinusta ole mihinkään, uskoohan sitä! Se on iskostettu selkäytimeen, eikä se niin vain sieltä lähde. Siihen tarvitaan työtä, paljon työtä saamaan valheelliset uskomukset pois. Mutta se voi onnistua, minulla on auttanut rukous ja terapia.
Katriina

Vierailija

Sama täällä,rumaa en ole kuullut muut oli tuttuja,nyt otan tosiaan etäisyyttä olen koirani kanssa yksin toisessa kaupunkissa.Välillä tolkuton ikävä lapsia mutta taas nousee sanat ja rahan keruu mieleen,sit kun isäni on muissa maailmoissa tuntuu että ei tarvi olla enää orja.Haukuttavana en ymmärrä miksi minä olisin aina syylinen vaikka en tienny edes asiasta.Rukoilen itselleni voimia surullinen olen,luonnossa koirani kanssa liikkuminen auttaa,taidan silti tilata asian tuntian kuulen kuinka saisin alkaa elää omaa elämää vai onko sitä.

Vierailija

Niinpä, lapsena kuultua: "Älä torvee/uhoo/esiinny/kollota/ulise". Teini-iässä kuultua: "Ääliö, tolvana, puolijauhoinen, idiootti, huono mikä huono, leveeperse, elefantinpuolikas, rupinaama". Opiskeluaikana kuultua: "Tommosesta ei mitään tu, ei mitään, ei yhtään mitään".

No, valmistuin toiveammattiini hyvin arvosanoin, jatkoin lukemista työn ohella, lähes uuvuin koko hommaan. Yhä edelleen ihmettelen, minkälainen minun olisi pitänyt olla. Koskaan ei mikään ollut hyvin, ja huutaminen saattoi alkaa ihan mistä vain, vaikkapa siitä, että istuin väärällä tavalla väärässä paikassa. Tuolla kasvatuksella olisi ollut kolme mahdollisuutta: alkoholisti, narkomaani tai psykoosi. Mitään niistä en saanut osakseni, mutta syvästi ihmettelin, miten oikeastaan selvisin elämän ensimmäisestä kolmanneksesta! Jotta "hyvät olivat elämän eväät"!

Hehheheliini

Äitini ei moittinut minua, mutta antoi kyllä ymmärtää, jos ei ollut samaa mieltä. Hän ei edes vastannut, hehe. Jostain syystä arvasin, ettei halua sanoa omaa mielipidettään mulle suoraan. Rakastin häntä vikoineen päivineen, enkä KOSKAAN sanonut hänelle pahasti, vaikka hän välillä arvosteli vihjailemalla asioista. Otin sen vitsinä. Esim kun hän ehdotti mulle vanhaa, rumaa miestä vain sen takia, että mies oli rikas, höh! Minä, että ennemmin olen ilman taloa ja miestä kuin jonkun vahnan otan. Olin myöhässä, se myönnettäköön, mutta otinkin 10 vuotta nuoremman. Äiti odotti minua käymään aina. Minä en riidellyt ja käänsin sen niin, että hän ymmärsi, että ei tuolle kannata mitään sanoa. Muut sisarukset ovat vieläkin vihaisia äidille. Äiti sanoi näin ja noin. Mitä sitten? Saahan hänkin sanoa mitä mieltä on asioista! Itsekin olisin tykännyt enemmän mukavasta ja hauskasta lapsesta, joka ei riitele.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat