Haluan elämääni rakkautta..

Seuraa 
Liittynyt21.5.2015

Olen 27-vuotias ikisinkuksi itsensä tunteva yksinäinen neito.. Alan olla ääriäni myöten täynnä tätä yksinäistä ja rakkaudetonta elämää. Haluan ehdottomasti löytää oman rakkaan, ihmisen jonka kanssa jakaa elämää. Mun elämä on mukavaa ja osaan olla onnellinen yksinkin, mutta kyllä siitä suola puuttuu, kun ei voi sitä kenenkään kanssa jakaa. Ikää alkaa olla jo sen verran kuitenkin, että olisi aika perustaa perhe ja edetä jotenkin elämässä. Olen ollut perusterve ja myöskin perusonnellinen jo pitkään, oikeastaan muuta ei puutu kuin oikea parisuhde. Onko se niin, että kaikkea ei vain anneta ja minun on tyydyttävä olemaan yksin?

Haluan ihan perusasioita. Viiden vuoden päästä olen siis 32-33 vuotias ja minulla voisi olla vaikka ensimmäinen lapsi. Voisin olla naimisissa ihanan miehen kanssa ja minulla voisi olla asuntolaina maksettavana. Mukava pieni piha, (puutarhan ystävänä) uutta sosiaalista elämää ja tuki ja turva niin hyvissä kuin huonoissakin asioissa. Sitä minä haluan..:)

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Oletko miettinyt syitä, miksi olet yksin? Onko sinun vaikea tutustua uusiin ihmisiin, tai oletko liian "kranttu" miesten suhteen? Tai otatko suhteet heti alusta alkaen liian vakavasti ja säikytät toisen pois?

En tarkoita, että olisi jotenkin oma vikasi, jos sinulla ei ole parisuhdetta - useinhan se on vain tuuristakin kiinni. Mutta joskus kannattaa myös tarkastella omia toimintatapoja ja sitä, miten ne vaikuttaa tilanteeseen.

Tsemppiä! Kyllä sitä rakkautta vielä löytyy - usein silloin, kun sitä vähiten osaat odottaa.:)

Vierailija

Koska osaat olla onnellinen yksinkin, mielestäni sinun kannattaisi todella miettiä, haluatko parisuhdetta. Itse olin onnellisempi yksin kuin nyt aloittaessani taas uutta seurustelua. En etsinyt ketään, mutta yksi mies takertui minuun, kun olin iltaa istumassa kavereiden kanssa. Hän on akateeminen, vapaa, hellä, kiltti ja huomaavainen. Käymme yhdessä matkoilla ja oopperoissa. Mies palvoo minua. Täydellinen mies minulle siis. Mutta silti olisin mieluummin vapaa ja yksin.

Vapautta en tarvitse kapakoiden kiertämiseen, van omaan seuraani, lukemiseen, laiskotteluun. En jaksaisi olla toisen kanssa, sillä yksin olin onnellisempi. Muista siis, että kolikolla on vähintään kaksi puolta.

Vierailija

Olen miettinyt kyllä monet kerrat! Olen varmaan kranttu, niin kaikki sanoo, mielestäni olen vain sellainen luonne ja tavallaan yli-itsenäinen, että on vaikea löytää ketään sellaista jonka kanssa yhdessäolo olisi luontevaa. Moni mies haluaa varmaan naisen joka 'tarvitsee' miestä, ei pärjää muka yksin.Tai tuntuu siltä, että kaikki kaikkoaa ihan vain siksi, että minussa on jotain perustavanlaatuista vikaa.

Toivottavasti minulle kuitenkin löytyisi ihminen joka voisi minusta välittää. Kiitos tsempistä!

Vierailija

Tuo näkökulma, että lopulta yksinolo voisi olla parempi vaihtoehto..Se pelottaa, onko mun kohtalo todella jäädä yksin? Ehkä se nyt toimii, mutta mitä jos elän vielä 30-vuoden päästä ja edelleen yksin. Se on totta, että tarvitsen paljon omaa rauhaa ja nautinkin siitä, omasta tilasta ja siitä, että ei tarvitse kenenkään kanssa neuvotella menemisistä tai laiskotteluista.. :) Mutta onko sekin tulos vain siitä, että olen joutunut opettelemaan sen yksinäisyyden onnen, koska ei muuta ole ollut. En mä tiedä onko se sitten pahasta, parempihan se on nauttia siitä mitä on kuin surra sitä mitä ei ole. Toivoisin silti löytäväni jonkun kaltaiseni ehkä, joka voisi antaa minulle sen tilan ja ymmärtäisi sen. Jonkinlainen elämän jatkumo, joku jonka kanssa jakaa vaikka se hiljainen hetki. Ymmärrystä 'sielunkumppanuutta'...heh ehkäpä vaadin liikoja. Mutta toivon yhä..:)

Vierailija

Parsiuhde on aina kompromissi, mutta niin on yksinolokin. Olen pitkään vannoutunut sinkku ja nyt olen asunut mieheni kanssa yhdessä vuoden. Oli vaikeaa ryhtyä ottamaan toinenkin huomioon ja välillä huomaan kaipaavani yksinoloa. Yksinäisiä sunnuntaipäiviä en kylläkään kaipaa. Nytkin on mahtavaa lähteä yhdessä pyöräilemään.

Pupucita
Seuraa 
Liittynyt21.5.2015

Eipä heitetä kirvestä kaivoon, sisko hyvä! Kirjoituksesi on kuin minun päiväkirjastani 7 vuoden takaa. Silloin oli tahtomattani selibaatissa 2 vuotta ja en voinut käsittää, miksi nainen parhaassa iässään ei löydä mieleistään seuraa. 31-vuotiaana päätin vaihtaa maisemaa ja lähdin Karibialle töihin. Oltuani tuolla reissulla 2 kk vastaani tuli tuo kuuluisa "tumma ja komea mies (no, ainakin minun silmääni)" ja sen jälkeen on pidetty yhtä. Monet ihmettelee, miten voin olla ulkomaalaisen miehen kanssa. Yksi mieleeni tuleva syy on mm. se, että suomalainen exäni sanoi "rakastan sinua" siinä vaiheessa kun 3 vuoden yhdessäelon jälkeen olin muuttamassa kodistamme pois. Nykyisen mieheni pystyy ilmaisemaan tunteitaan ihan tavallisena arkipäivänäkin.

Tärkein vinkkini siis on: irtaudu tavallisista ympyröistäsi vaikka hetkeksi. Oma koti-työ-harrastus-kolmion ulkopuolella kaikki näyttää aivan erilaiselta ja maailmaa katselee avoimin silmin. Ja silloin saattaa silmiin osua jotain kiinnostavaa ;)

Vierailija

Olen miettinyt samaa, siinä mielessä, että tarvitsisi päästä pois siitä ympyrästä jota toistan. En ole vielä keksinyt keinoa, olen vasta aloittanut uudessa työpaikassa ja sen vaihto ei onnistu, ja olen siinä mielessä sidottu pariksi vuodeksi eteenpäin, ja olen kyllä nviihtynytkin uudessa työssäni, mutta jotain radikaalia muutosta omassa elämässä täytyisi tapahtua. Ehkä olen siinä kynnyksellä ja keksinkin mitä se voisi olla. Kääntää elämä ympäri, käydä uusissa paikoissa, ehkäpä voisin muuttaa, olen niin kauan asunut samassa paikassa. Kaupungin toiselle laidalle, jonnekin missä en voisi kuvitella asuvani.. :) muuttaa elintapoja ja avartaa maailmaa.

Kiitos sinulle kannustavasta esimerkistä! Ehkä se maailma mullekin avautuu. :)

Vierailija

Minäkin olin ikäisenäsi ja vielä 30-vuotiaanakin ikisinkku. Olin ihan varma että jään yksin! Mutta sitten tapasin kivan miehen jonka kanssa homma pelittää ja nyt olen naimisissa ja toivon lapsia...

Sattuman kauppaahan tuo ihmisten tapaaminen aina on, mutta muista ainakin seuraavat asiat:

- positiivinen asenne elämään ylipäätään
- verkkojen virittely nettideittimarkkinoille

Koska kukaan tuskin kiinnostuu kauhean negatiivisesta ihmisestä, joka märehtii omassa kurjuudessaan. Ja netti taas on kiireiselle ihmiselle helppo tapa tsekata, että kyllä niitä vapaita mukavia miehiä edelleen on olemassa!" Paras lienee match.com, sinne voi rekisteröityä selaileman tietoja ilmaiseksi. Pienellä maksulla pääsee sitten varsinaiseen viestittelyyn, muistaakseni.

Nettiä käytin ahkerasti, tuo oikea mies tosin tupsahti ihan bileissä vastaan. Bileissä ehdin kyllä kulkemaan monta vuotta sinkkuna, joten sinänsä en päätöntä bileissä ravaamista voi kovin tehokkaaksi keinoksi suositella.

Vierailija

Samoja tunteita tälläkin, vaikka taustani on toinen. Menin naimisiin 23-vuotiaana ja esikoinen syntyi, kun olin 27. Kuopus putkahti maailmaan ollessani 28. Leskeksi jäin 29- vuotiaana. Olen saanut siis kokea avioliiton ja äitiyden. Vaikka tällä hetkellä murkkuikäisten lasten kanssa ei aina ole herkkua, niin heistä en luopuisi. Täytin juuri 39 ja havahduin siihen, että uutta elämänkumppania ei ole löytynyt. Lapset ovat jo sen verran isoja, että aikaa tutustumiseen olisi, mutta... Elämä on ihan mallillaan ja päivät touhua täynnä- työtä ja lasten kuskaamista harrastuksiin. Toisinaan ehdin itsekin harrastaa. Muutaman hyvän ystävän kanssa aika ajoin laitetaan maailma paikoilleen. Jotain kuitenkin puuttuu. Haluaisin olla muutakin kuin äiti :) Välillä olen sinut yksinäisyyteni kanssa, mutta varsinkin tämä kevät on ollut vaikea- kai tuo ikäkin vaikuttaa asiaan. Toisinaan minäkin mietin, että onko joku tuolla ylhäällä päättänyt, että uutta onnea minulle ei suoda. Välillä tyydyn itsekin tuohon asiaan, mutta toisinaan taas kapinoin kovasti. Neljän seinän sisälle en ole sulkeutunut kumppania odottamaan ja jokusia miehiä olen vuosien varrella tavannutkin, mutta se klik on puuttunut. Onneksi hyvät ystävät jaksavat kuunnella ja tsempata.

Vierailija

Mä en usko siihen , että onni ( ja rakkaus ) löytyy etsimällä. Suhde alkaa ahdistaa , jos suhteeseen on päätynyt jonkun "ihan kivan" kanssa. Tai ehkä sellaiset suhteet on niitä , jotka päättyvät pettämiseen ?
Pitäis jaksaa odottaa rakkautta ja "sitä vähiten väärää" , vaikka joskus tuntuis siltä , että sitä ei ikinä tule vastaan.
Mulla on 4 lasta ja yksi lapsenlapsi , yksin olen lapseni kasvattanut ja niistä huolehtinut , sinkkuna edelleen -
usko rakkauteen tai rakkauden löytymiseen alkaa hiipua , mutta on silti olemassa mahdollisuus , että se vielä tulee vastaan.

Eli tsemppiä , jaksa odottaa , niin saat mitä haluat.
Siihen mä uskon.

Vierailija

Olen samaa mieltä siitä, että ihan kiva ei riitä, niitähän olisi joka nurkalla. Minun kohdalla sellaiset suhteet alkaa ahdistamaan hyvin äkkiä. En koe siinä olevan mitään järkeä, jos heti tiedostan, että suhde ei kestä pitkään. Ja ehkä haave siitä oikeasta ei anna aikaakaan suhteille, joissa vietetään vaan aikaa ilman tosi tarkoitusta. Toivottavasti meille annetaan se rakkaus vielä. Voihan se olla, että se tulee joskus vastaan. Toisaalta kaikille sitä ei anneta, toiset elävät elämänsä yksin.

Kiitos kannustuksesta, toivon sinulle samaa uskoa ja jaksamista! :)

Vierailija

Kuulehan, tässä viiskymppisen, juuri hiljattain sinkuksi taas tulleen vastaus sinulle, jos kelpaa...

Tuolla joku sanoi ettei rakkaus löydy etsimällä. Eikä myöskään pakottamalla. Itse tapasin kesällä lähes täydellisen miehen, mutta kuukausi sitten päätin että ei se sittenkään kanna. Vaikka mies on fiksu, johtavassa asemassa, akateeminen (no, se nyt on minun arvomaailmaani, joillekin se ei merkitse mitään), erosta aikaa tarpeeksi paljon, että on jo sen tunnekuohun läpikäynyt, sosiaalinen, kulttuurista kiinnostunut, varakas (tässä iässä arvostaa sitä että toinen osannut hoitaa asiansa :) Vastapuolella oli sitten spontaaniuuden puute (minä en voi tutkia kalenteria ja suunnitella vaan haluan mennä ja tehdä kun sille tuntuu), viikonloppuisä (tunnustan, olen itsekäs enkä äitipuoleksi halua), ulkomuoto ei vienyt jalkoja altani vaan totuin häneen ajan kanssa (mutta wow mikä suutelija!). Ensi tapaamisesta tiesin ettei hän ole se oikea, mutta halusin kovasti romanssia, siksi siihen lähdin. Eropäätös oli sitten kova, mutta ei siitö mitään olisi tullut...

Rakkaus tulee jos on tullakseen.
Jos lapsen haluat, ei se avioliittoa vaadi.
Hoida omat asiasi kuntoon, niin ettet joudu roikkumaan tyhjän päällä, siitä on hyvä lähteä.

Vierailija

Miinamar: Tarinasi olisi voinut olla minun suullani kerrottu, niin samanlaisia asioita minäkin olen pohdiskellut.

Olen sinua aika paljon nuorempi eli 21-vuotias. Eihän se ole ikä eikä mikään, ajattelee moni. En ole kuitenkaan ikinä seurustellut. Aiemmin asia ei ole haitannut minua ollenkaan, mutta nyt kun samassa tilanteessa olleet kaverini ovat löytäneet sydänkäpysensä tunnen olevani totaalisen yksin. Viihdyn yksin vallan mainiosti enkä olisi kyllä valmis esim. avoliittoon, mutta kaipaan kuitenkin ihmistä, jonka kanssa voisin jakaa ilot ja surut, jotakuta joka pitäisi hyvänä ja jonka kanssa voisin viettää aikaa. Haluaisin olla niin kuin muutkin nuoret.

Tiedän kyllä syyt siihen, miksi olen pysynyt sinkkuna. Ensiksikin itsetunnossani on parantamisen varaa: koska kovinkaan moni (tai edes varteenotettava) ei ole ollut minusta kiinnostunut en pidä itseäni mitenkään viehättävänä. Mulle ei kelpaa mikään sinne päin -mies vaan mulla on tarkat kriteerit siitä, millaisen miehen haluan. Olen siis liian kranttukin. Viimeisimpänä syynä on ujouteni. Varsinkin isossa ja vieraassa seurassa muutun helposti tuppisuuksi, joka ei ainakaan paranna osakkeita miesmarkkinoilla. Moni luulee mua tylyksi ja ylpeäksi, mitä en todellakaan ole.

Tiedän siis tarkkaan, miltä susta tuntuu Miinamar. Tsemppiä sulle, eiköhän me vielä löydetä itellemme ihanat miehet, kunhan ollaan kärsivällisiä!

Vierailija

Kiitos kannustuksista! :)
Olen paljon miettinyt yksinäisyyttä, varsinkin yksinäiset sunnuntait, kun ei ole menoa mihinkään, tuntuvat tyhjiltä. Tässä mietteitä viime sunnuntailta:

Minulla on aikaa, kauniina sunnuntai-aamuna, kaikessa rauhassa siivota puolukoita pakkaseen.
Yksin.

Mitä yksinäisyys on minulle? Siinä on paljon voimavaraa, paljon energiaa, se on itsekäs. Yksinäisyys toivoo itselleen todistajan.

Yksinäisyys on kaipausta. Kaipuuta kotiin, jota ei ole löytänyt. Kaipuuta paikkaan jonne kuuluu.
Se voi olla fyysinen ympäristö tai toisen ihmisen sydän, paikka jossa tuntee olevansa kotona.

Fyysinen paikka, ympäristö, jossa tuntee olevansa kotonaan on paikka, missä syntyy syvä rauha ja turvallisuuden tunne, ilo. Ilo nousee syvältä ja se vaan on sinussa. Olet onnellinen, yksinkin. Tunnet eläväsi ja koet olevasi tässä ja nyt. Se löytyy omasta sydämestä kun on päässyt perille.

Toisen ihmisen sydämessä koti on sellainen, että voi tuntea ilman sanoja toisen ymmärtävän, jakavan ja kokevan asioita jotka ovat tärkeitä ja merkityksellisiä sillä hetkellä juuri sinulle. Tuntea lämpöä ja yhteenkuuluvuutta turvaa ja vahvistusta elämälle. Yksinäinen voi olla myös yhdessä, jos tämä syvempi yhteys puuttuu.

Yksinäisyys on kuolemanpelkoa. Tieto siitä, että kukaan ei ole todistamassa sinun elämää. Aivan kuin täysi elämä jota elät ei olisi olemassa, jos sitä ei kukaan toinen sielu ole todistamassa. Yksinäisyys on tieto siitä, että jos nyt kuolet yksin, niin kenenkään elämä ei siitä muutu ja kaikki minkä olet elänyt katoaa, koska kukaan toinen ei ole ollut sitä jakamassa. Häviät olemasta.

Aika itsekästä kauniina päivänä, kun kaikki on hyvin ja olen terve, minulla on ystäviä ja hyvä lapsuuden perhe, mutta tahtoisin löytää kotiin.

Puolukat on pakkasessa ja aurinko paistaa kauniisti ja päivä jatkuu. Taidan mennä ulos nauttimaan rauhallisesta sunnuntai-päivästä!

Kaunista syksyä yhdessä ja yksin! :)

Vierailija

joo, tuttuja tekstejä, kun näitä lueskelen. 'itssekin jo todella pitkään olen ollut sinkku. Mutta vakaasti uskon, että se hyvä tyyppi tulee sitten, kun sitä vähiten odottaa. En ketään etsi..kattelen mitä elämä tuo ja yritän niitä omia ympyröitä muutella..mut ei mitenkään väkinäisesti tai pakolla sitä elämää voi muuttaa. Aina sillon, kun on aikaa ja energiaa, niin sit voi pohtia omaa itseä ja elämää..mitä muutosta haluaisi ja mihin itse pystyy. Tasapainossa on hyvä olla :-)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat