Sanoin EI, ei onnistu!

Seuraa 
Liittynyt21.5.2015

Uskalsin sanoa ei. MInun on aina ollut vaikea sanoa ei. Olen tehnyt aina tarpeeksi ja hyvin ja sitten vielä vähän vielä siihen päälle.

Nyt minua pyydettiin luennoimaan työstäni yhteen tilaisuuteen. Olin imarreltu ja olisin saanut luennosta näyttävän rivin cv:heni, mutta en mitenkään olisi ehtinyt valmistautua luentoon kunnolla eikä vaivannäöstäni olisi maksettukaan oikein mitään. Niinpä sanoin vain yksinkertaisesti ei kiitos, ei onnistu.

Arvatkaa tuntuiko vapauttavalta ja hyvältä!

Kommentit (15)

Vierailija

Vai jännittikö? Itselläni oli luentoja aikoinaan AMK:ssa ja jännitin niitä alkuun niin paljon että kieltäytyminen olisi ollut suuri helpotus. Päätin kuitenkin voittaa itseni ja marssin auditorion lavalle. Jännitti mutta kun pääsi vauhtiin niin siitähän alkoi tykkäämään. Ja jännitys lähti kun tiesi mistä puhuu :)

Vierailija

Hienoa! Mäkin uskaltauduin sanomaan ei epämääräisille työpätkille koko kevääksi, että saisin graduni valmiiksi, vaikka taloustilanne on mikä on. Nyt gradu taitaa lopulta yli kolmen vuoden työn ohessa puurtamisen jälkeen valmistua, ja töitäkin sain ihan toisesta paikasta peräti vuodeksi. Kerrankin kannatti sanoa ei. Vielä kun osaisi tehdä sen toisenkin kerran...

Vierailija

Onnea gradun valmistumisesta! :) Lisäisin vielä, että sen jälkeen kun oppii sanomaan ei, pitää vielä oppia pääsemään eroon siitä ei-sanan jälkeisestä mitä jos -tunteesta. Mä oon ihan loputon jossittelija.

Vierailija

Tuntuu, että tämä on tosi yleinen oppitunti. Itsekin saan oikein voimaa siitä, kun pystyn sanomaan EI, jopa ilman sen kummepia selittelyitä tai anteeksipyyntöjä.

Vierailija

Omasta ajattelusta kiinni pitäminen ja ein sanominen on maailman vaikein asia. Minä olen justiinsa sellainen toisaalta toisaalta ihminen. Välillä tuntuu etten saa omaa mielipidettä asioista lainkaan aikaiseksi.

Vierailija

Onneksi olkoon! Ymmärrän riemusi. Minä kerään rohkeutta sanoa pomolle, että ei kiitos enää tämän pätkän jälkeen.. Se on vaikeaa, koska muilla on selkeä kuva omasta roolista ja tehtävästä työyhteisössä ja itse onkin päättänyt toisin. Täytyy vaan kakistaa suusta se "ei kiitos".

Vierailija

ei-sanan opetteleminen voi viedä aikansa,ainakin minulla.Kun ymmärtää että se on omasta luonteesta riippuvainen niin sitten ei-sanan oppiminen alkaa jo luonnistua.
Hyvä opetella tekemään elämässään asioita tasapainossa keskenään,mutta ei se aina ole helppoa. Jonkun "sysäyksen" siihen aina elämässään tarvii:)

Vierailija

Olen myös opetellut Ei-sanan käyttöä, mikä on ollut todella vaikeaa tällaiselle kiltille tytölle. Luultavasti kiltteydestä "kärsivien" yksi suurimmista peloista ja elämää vaikeuttavista seikoista on se, ettei uskalla sanoa ei. Mutta ajan kanssa sekin helpottuu.Usein tosin joutuu perustelemaan itselleen painokkaasti, että ei-sanan käyttäminen on tässä tilanteessa juuri se oikea ratkaisu.

Vierailija

Minä kyllä uskallan sanoa ei, mutta olen sitä mieltä, että useammin kannattaa sanoa kyllä.

Uuden oppiminen, haasteet ja kokemukset ovat parasta, mitä elämä tarjoaa. Välillä täytyy venyä ja paukkua, jotta kaiken ehtii, mutta se on sen arvoista.

Vierailija

Mulla taas on, niin ,että liian harvoin tulee sanottua kyllä joillekkin asioille..pitäisi tässä vähän rohkaistua, niin saattaisi olla, että näkisi, että nekin asiat joille ennen on ollut koviin jyrkkä, niin niille voikin olla ihan hyvä sanoa kyllä.. :-) esim. uusiin ihmisiin tutustuessa, haasteita vastaanottaessa tms. Omia pieniä rohkeuden tekoja kohti pikkuhiljaa.. :-)

Vierailija

Olen oppinut kokemuksen kautta sanomaan EI. Se oli ennen vaikeaa, kun on kiltti niin kaikki pyytää palveluksia ja antaa liikaa töitä. Mutta se vie omat voimat, ja kun sen oivaltaa, voi opettelemalla opetella sanomaan EI. Nyt huomaan jo helposti milloin sanoa ei ja opettelemalla opettelin olemaan välittämättä toisten itsepintaisista pyynnöistä. He eivät anna helposti periksi kiltille, vaikka kuinka nätisti sanoo.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat