Väkivaltainen Äiti

Vierailija

Onko muilla kokemuksia äidin väkivaltaisuudesta ja kateellisuudesta tytärtään kohtaan ? Itselläni elämänpituinen taakka äidin vihamielisyydestä, joka on lopulta johtanut isäni rintaperinnön menettämiseen. Äidin ja veljeni minua kohtaan harjoittama henkinen väkivalta, on raskainta mitä kuvitella voin, se on jatkunut koko elämäni ajan ja jatkuu edelleen, vaikken ole heidän kanssaan käytännössä missään tekemisissä.

En keksi mitään keinoa, millä voisin edes yrittää selvittää välejämme. Jossain vaiheessa itsekin vastasin äidin väkivaltaisuuteen läimäisemällä häntä, mitä kadun valtavasti, sillä siitähän he saivat vain lisää vettä myllyyn ja minä lisää syyllisyyttä. Väkivallan seurauksena immuunijärjestelmäni petti ja sairastuin vakavasti. Koko elämä on alakynnessä elämistä, kun on kyse läheissuhteista, ei hengissäpysyminenkään aina tunnu mielekkäältä. Miksi äiti haluaa, että kärsin ?

Kommentit (6)

Vierailija

On kokemusta äidin harjoittamasta fyysisestä ja henkisestä väkivallasta.

 

Itse toivoisin, että äiti ymmärtäisi edes murusen aiheuttamastaan tuskasta ja pyytäisi vaikka anteeksi. Mutta ei, sisareni on jo asiaa kysynyt ja hän ei ole tehnyt mitään väärin. Olen sairaalloinen vaikka olen nuori nainen.

 

Oletko itse minkäikäinen? Voisi olla mukava vaikka kirjoitella kohtalotoverille :/

Vierailija

Minulla oli myös henkistä väkivaltaa käyttävä äiti. Ja vaikka miten haluaisin ajatella, että ei niin voi olla, niin hän myös toivoi/o minulle pahaa ja huonoa menestystä. Jos en olisi 15-vuotiaana lähtenyt pois kotoa opiskelemaan, niin hän olisi varmasti rääkännyt minut lopulta ilkeydellään ja loputtomalla huutoraivollaan mielisairaalakuntoon. Tähän tietysti kuului kaksinaamaisuus ja valehtelu hänen edukseen ja minusta pahaa puhuen, ja mahtaisko sitä kukaan uskoa tänä päivänäkään, jos joskus uskaltaisin näin kamalan asian jolle kulle kertoa.

Ainoa mikä auttaa on etäisyys. Lähde pois mahdollisimman pian. Pidä välit muodollisina. Älä anna liikaa tietoa omasta elämästäsi. Hän yrittää tuhota sitä.

Vierailija
Vierailija

Ainoa mikä auttaa on etäisyys. Lähde pois mahdollisimman pian. Pidä välit muodollisina. Älä anna liikaa tietoa omasta elämästäsi. Hän yrittää tuhota sitä.

Kakkoskommentin kirjoittajana totean, että juuri näin olen tehnyt ja tällä hetkellä elämäni onkin muutoin ihan järjestyksessä ja äitini on erittäin vähäinen pirstale nykyistä elämääni. Välillä vain iskee päin kasvoja lujaa esimerkiksi ystävien ihana äitisuhde tai lapsuusmuistot tai muut, miksi ei mitään näistä ikinä minulla? :/

 

Vierailija

Minulla myös kokemusta äidin väkivaltaisuudsta. (ja mielenterveysongelmista) 

Pahoinpitely alkoi, kun olin 6 v. Ja loppui, kun sain tik-oireita (pakkoliikkeitä) ja äiti joutui kohtaamaan ongelmansa. Siitä alkoi äidin mielisairaalakierre. Perhe oli kaaoksessa. Äidin osalta fyysinen väkivalta loppui, mutta uhkailut itsemurhasta ja henkinen väkivalta jatkui. Fyysinen väkivalta jatkui myös pian koulussa, koulukiusaamisen muodossa ja vanhempana parisuhteessa, kun valitisin kuvioon luonnollisesti sopivan, väkivaltaisen kumppanin. Elämäni ensimmäiset 20-vuotta menivät jatkuvassa pelossa eläen.

Äitiin etäisyys auttoi myös minua. Hoidin itseäni monin tavoin, tapasin hyviä (ja myös huonoja) terapeutteja, tutustuin erilaisiin menetelmiin ja päätin ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistani. Äitini ei hyvinvointiini enää saanut vaikuttaa, päätin. 

Kun aloin työskennellä itseni kanssa aktiivisesti, kirjoja, jotka auttoivat olivat "Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus" ja "Onnea ja menestystä". TA-terapia (Transaktio Analyysi) auttoi ymmärtämään vuorovaikutusta äidin kanssa. NLP-kurssi antoi harjoituksia, joiden avulla sain työstettyä traumaattisimpia kohtia ja muutettua sitä, kuinka menneisyyteni tänä päivänä näen ja koen. Enää se ei ole musertava synkkä pilvi, vaan pieni voimapotku takanani.

Tänäpäivänä olen turvallisessa, rakkauden ja hyväntahtoisuuden täyttämässä suhteessa mitä ihanimman miehen kanssa. Toisinaan teen vielä anteeksi anto-harjoituksia iltaisin äitini suhteen. Koen elämäni mielekkääksi, onnelliseksi ja olen oppinut nauttimaan hetkessä olemisesta ilman sitä ainaista murehtimista ja pelkoa. 

Toivon kokemukseni antavan voimaa ja tsemppausta teille, rakkaille kohtalosiskoille! <3 Hyvä kaikesta vielä tulee! 

A.A

Hei.
Olen kärsinyt koko elämäni äidin henkisestä väkivallasta. Toivoin ja yritin aivan liian pitkään saada tilannetta muuttumaan, mutta ei hän näe omaa käytöstään, eikä hän koskaan ottanut vastuuta henkisestä väkivallasta. Elämäni paras ratkaisu oli laittaa välit poikki lopullisesti. Henkisen väkivallan seuraukset joudun käymään läpi ja eheytyä. Minun äitini oli sallinut itselleen henkisen väkivallan käyttämisen, jotta hän selviytyi itse vaikeista asioista ja hän on mennyt liian pitkälle valinnoissa hyväksyä täysin omat keinonsa, hänellä ei ole koskaan paluuta äidin ja tyttären väliseen terveeseen suhteeseen. Minulle oli vaikeaa hyväksyä äitini " tunnevammaisuus". Tärkeintä on tietää, että se ei ole väkivallan kohteen vika, vaan tekijän kieroutuneen ajattelun vika, joka on aiheutunut hänen omista valinnoista. Äitini on niin syvällä tekemiensä valintojen seurauksissa, että jo ikänsä puolesta hän ei tule koskaan pysymään korjaamaan käytöstään.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat