Kommentit (8)

Vierailija

Tosiaan, olin juuri tekemässä tunnin lumitöitä raikkaassa säässä,auringon pilkistäessä pilven takaa, koiran peuhatessa lumessa, ihanaa.... Todellisuudessa, otti päähän heilua taas kolan kanssa hikisenä, kädet makaronilla. Kaiken voi muotoilla miten vaan. 

Vierailija

Toisaalta taas ehkä niistä positiivisesti sävyteyistä omista statuksista voi oppia. Jos kirjoittaa statukseen, että olipas ihanaa tehdä lumitöitä pirtsakassa säässä koiran remutessa lumessa, niin ehkä asiaa pitäisikin katsoa juuri tuosta kulmasta ja huomata että vaikka kädet oli makaroonia ja hikeä pukkas niin hei, ainaki sää oli kiva ja onneksi minulla on tuo koirakin tuossa ilonani. Eli jos haluaa esittää elämänsä positiivisessa valossa, niin eikös sitä myös silloin voisi katsoa samassa valossa? Toki aina ihmisillä on huonojakin aikoja eikä aina voi olla positiivisuuden ruumiillistuma, mutta ainakin silloin tällöin voisi katsella elämäänsä sen toisen silmin ja huomata mitä kaikkea hyvää siinä on.

Vierailija

Positiivisesta kateudesta voi olla hyötyäkin. Jos vaikka joku tuttava näyttää tosi hyvältä ja sporttiselta ainakin minua se motivoi lähtemään itse sinne salille ja syömään terveellisesti koska haluan näyttää samalta. Itsessäni herättää ärsytystä sellainen jos vaikka jonkun ihmisen blogia kommentoidaan negatiiviseen sävyyn: esim. Blogisti on ostanut juuri kauan haaveilemansa merkkilaukun ja sitä kommentoidaan kateelliseen sävyyn: " Turhaa kuluttamista, eikö elämässäsi ole muuta sisältöä. " tai bloggaaja on ollut kivoissa juhlissa jota kommentoidaan ainaisena bilettämisenä. Toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta valittamisen sijaan voi miettiä mitä itse voi tehdä saavuttaakseen saman.

Vierailija

Ehkä koko Facebook on sellainen, koska siinä tavallaan korostuu se itsekeskeisyys ja helposti pääsee näyttämään vain omaa elämäänsä eikä tarvotse ottaa muita mitenkään huomioon. Oikeassa elämässä kuitenkin kommunikoidaan ja keskustellaan asioista aivan eri tavalla ja olisi aika outoa, jos koko ajan vain esittelisi itseään Hyacinth Bucket-tyylisesti.

Vierailija
Vierailija

Toisaalta taas ehkä niistä positiivisesti sävyteyistä omista statuksista voi oppia. Jos kirjoittaa statukseen, että olipas ihanaa tehdä lumitöitä pirtsakassa säässä koiran remutessa lumessa, niin ehkä asiaa pitäisikin katsoa juuri tuosta kulmasta ja huomata että vaikka kädet oli makaroonia ja hikeä pukkas niin hei, ainaki sää oli kiva ja onneksi minulla on tuo koirakin tuossa ilonani. Eli jos haluaa esittää elämänsä positiivisessa valossa, niin eikös sitä myös silloin voisi katsoa samassa valossa? Toki aina ihmisillä on huonojakin aikoja eikä aina voi olla positiivisuuden ruumiillistuma, mutta ainakin silloin tällöin voisi katsella elämäänsä sen toisen silmin ja huomata mitä kaikkea hyvää siinä on.

Kuka olettaa omien lumitöidensä kiinnostavan ulkopuolisia?? Itse ihmettelen tätä facebookin typeryyttä. Aikuiset ihmiset "päivittävät" tekemisiään ja jotkun pöntöt jaksavat niitä vielä lueskella. Voiko olla itserakkaampaa kuin kuvittella olevansa niin tärkeä, että täytyy kertoa päivittäin omat tekemisensä netissä ja odotella peukutusta. Säälittävää ja puoli Tellusta on mennyt tuohon naurettavaan meininkiin mukaan. Alas Facebook ja tilalle oikea face to face vuorovaikutus. Kyllä Facebookin perustaja nauraa partaansa tätä ihmisten itserakkautta ja keräilee samalla henkilötietojanne rekistereihin maailmalle levitettäväksi, mutta eihän se haittaa kunhan vain pääsee esille.

Vierailija

Vastaus edelliseen. Eivät feisbook ja twitter ole noin yksilmäisesti avattava sosiaalinen kulttuuri-ilmiö. Sinä tiedät totuuden ja puoli maapalloa on väärässä. Sosiaalista mediaa käyttävät myös fiksut ja tunne-elämältään hienot ihmiset, jotka eivät halua taistella tuulimyllyjä vastaan; he ymmärtävät mitä kello on lyönyt.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat