Kommentit (14)

Vierailija

Rohkea nainen. Äitimyytti on niin vahva, että sen ravistelijoita ei varmasti katsota suopeasti. Äitiä ei saisi syyttää mistään. Mutta suomessakin on lukematon määrä lapsiaan traumoittavia äitejä, jotka kantavat hyveellisen äidin kruunua koko ikänsä. On masennuksia, mielenterveysongelmia, agressioita, alkoholismia, huostaanottoja.. joista viattomat lapset joutuvat selviämään.

Vierailija

No ei oo ihan terve tämä tyttökään. Suru on tavanomainen reaktio ihmisen menehtymiseen, oli sitten kyse huonosta tai hyvästä äidistä. Miksi tuollaista pitää julistaa? Minusta tuo on kostamista äidille, julkista lynkkausta. En ihan ymmärrä.

Vierailija

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 01:06"]

No ei oo ihan terve tämä tyttökään. Suru on tavanomainen reaktio ihmisen menehtymiseen, oli sitten kyse huonosta tai hyvästä äidistä. Miksi tuollaista pitää julistaa? Minusta tuo on kostamista äidille, julkista lynkkausta. En ihan ymmärrä.

Miksi surra ihmisen kuolemaa, jos ei ole hänestä koskaan pitänyt? Oma äitini kuoli muutama vuosi sitten, enkä ole hetkeäkään surrut, en mennyt edes hautajaisiin teeskentelemään. Miksi olisin, en ole koskaan pitänyt hänestä, ei kyllä pitänyt kukaan muukaan. Jotkut sieti kyllä taloudellisen hyödyn takia.

Vierailija

En ole aivan vakuuttunut siitä, että julkinen teilaus on hyvä tapa parantaa itseään. Lähinnä tulee mieleen kosto. Valistuneemmat kirjailijat osaavat tehdä lapsuutensa traumoista fiktiota, tarinoita. Millaisena faktana tämänkään kirjan sisältöä voi pitää? Sehän on vain yhden ihmisen näkemys ja kokemus lapsuudestaan.

Kaikkilla on sekä kurjia että hyviä kokemuksia vanhemmistaan. Mistä tietää, vaikka jonkun silmissä tuo Felicia olisi ollut huomionhakuinen ja sisaruksilleen kateellinen tyttö, joka, kun ei saanut kaikkea huomiota itselleen, päätti tehdä jotakin tällaista. Nyt sitten on kaiken huomion ja säälin keskipisteenä - saipahan viimein mitä haki! Piileekö tuon Feliican masennuksen takana sittenkin ilkeämielinen, kostonhaluinen ihminen, joka ei ole oppinut hyväksymään elämäänsä sellaisena kuin on, vaan on takertunut johonkin äitikuvaan, jota hänen äitinsä ei ole täyttänyt. Tai, ehkäpä hänen tarkoituksensa oli vain hankkia julkisuutta, jotta hänen seuraavat teoksensa olisivat jo ennakkoon hyvin esillä. Tällainen pieni mainoskampajna. Äitinsä tytär.

Vierailija
Vierailija

Rohkea nainen. Äitimyytti on niin vahva, että sen ravistelijoita ei varmasti katsota suopeasti. Äitiä ei saisi syyttää mistään. Mutta suomessakin on lukematon määrä lapsiaan traumoittavia äitejä, jotka kantavat hyveellisen äidin kruunua koko ikänsä. On masennuksia, mielenterveysongelmia, agressioita, alkoholismia, huostaanottoja.. joista viattomat lapset joutuvat selviämään.

Missäs ne isät taas olivatkaan?

 

 

Vierailija

Se että joku on sinut synnyttänyt ja se että joku on sinulle kuin äiti, ovat kaksi eri asiaa. Oma alkoholisti äitini on tehnyt sellaisia asioita minulle ja sisaruksille, että ei ansaitse mielestäni äidin titteliä. Joka kerta kun hän selvinpäin lähti ryyppäämään muistutti hän meitä että meillä on katto pään päällä ja ruokaa kaapissa! Mitä valittamista meillä siis oli? Itse koen olleeni enemmän pikku veljelleni äiti kuin oma äitimme ikinä oli.

Kun äiti aina humalapäissään yöllä alkoi riehua ja huutaa ja uhata itsemurhalla, lapsen mielessä aluksi syntynyt pelko äidin menettämisestä, muuttui pikkuhiljaa toiveeksi,että tekisi sen mitä uhkasi.

Vierailija
Vierailija

Se että joku on sinut synnyttänyt ja se että joku on sinulle kuin äiti, ovat kaksi eri asiaa. Oma alkoholisti äitini on tehnyt sellaisia asioita minulle ja sisaruksille, että ei ansaitse mielestäni äidin titteliä. Joka kerta kun hän selvinpäin lähti ryyppäämään muistutti hän meitä että meillä on katto pään päällä ja ruokaa kaapissa! Mitä valittamista meillä siis oli? Itse koen olleeni enemmän pikku veljelleni äiti kuin oma äitimme ikinä oli.

Kun äiti aina humalapäissään yöllä alkoi riehua ja huutaa ja uhata itsemurhalla, lapsen mielessä aluksi syntynyt pelko äidin menettämisestä, muuttui pikkuhiljaa toiveeksi,että tekisi sen mitä uhkasi.

Tuollainen on kauheaa lapselle, eikä tuollaista pitäisi olla kenelläkään. Tuntuu siltä, että tunnet itsesi yhä hylätyksi ja laiminlyödyksi lapseksi, ja olet katkera menetetystä lapsuudestasi. Asiahan on kuitenkin niin, että kun tuollaisesta selviää hengissä, niin aikuisena on ihan itse vastuussa itsestään. Ketä auttaa sellaisten asioiden märehtiminen, joille ei enää voi mitään? Et sinä voinut äidilesi lapsena yhtään mitään. Mitä sinä voit tänään tehdä jotta olisit onnellinen? Jos sinulla on omia lapsia, voit olla heille se äiti, jollaista sinulla ei ollut. Miksi antaa jokun juopon akan pilata aikusuuskin kelaamalla kurjuuksia? Annat sellaiselle siten täyden vallan elämääsi yhä. Sama juttu pätee tuohon Feliciaan. Eläisi elämäänsä. Ei hänen äitinsä enää voi häntä vahingoittaa. 

Äiti ja isä ovat ihan biologisten ansioitten perusteella saatuja nimityksiä, eivät titteleitä, ja äidit ja isätkin ovat vain ihmisiä, joista osa toimii hyvin ja osa ala-arvoisesti.

 

Vierailija

Ysäriäitinä olen kasvattanut kaksi lasta Anna Wahlgrenin Lapsikirjan tuella ja suosittelen sitä nykyäideillekin. Kirja ei ole kasvatusopas vaan paljon enemmän.

Vierailija

Minä jaan tyttären ajatukset. Olen itsekin kasvanut väkivaltaisessa  ns. uskovaisessa perheessä, jossa narsisitinen ja väkivalatinen isä pieksi lapsiaan äitini tuella. Meitä lapsia syyllistettiin kaikesta, jopa syntymästämme. Kukaan ei olisi uskonut, sillä olimme omillaan toimeen tuleva perhe ja saimme käydä koulua. Elämä oli helvettiä, varsinkin invalidiveljelleni jota isä hakkasi ja syyllisti kaikesta. Äitini säesti ja tuki. Narsisitisella ihmisellä on kaksi persoonaa, joten ulkopuoliset luulivat meidän olevan onnekkaita kun synnyimme omavaraiseen perheeseen. Ole päässyt irti enkä vihaa kuollutta isääni enkä elossa olevaa äitiäni. Suhteeni on muuttunut ja olen iloinen siitä, että syyllistäminen ei uppoa enää minuun.

Vierailija

Olen lukenut (erittäin hyvin kirjoitetun) kirjan ja monesta syystä en epäile tarinoita ollenkaan. Ymmärrän tarpeen kirjoittaa se kirja. Lisäksi se on aika tärkeää, kun on kyseessä kasvatusguru ihminen, jonka neuvoja koko kansa seurasi. Nainen, joka kehitti lapsilleen kiusauspäivän aina ennen synttäripäivää, että synttäri tuntuisi kivalta: ei saanut ruokaa, piti raataa kotitöitö ja koko perhe ei puhunut muuta kuin haukkuja.

Kasvatusguru myös vei sänkyynsä tämän tytön aviomiehen ja lasten isän, yritti sitä seuraavien miesten kohdalla, vietteli myös 16-vuotiaan kasvatti/sijoituskotilapsensa, muutti perheensä aina noin puolen vuoden välein eri paikkoihin jne jne jne, repi Felician kolmevuotiasta tytärtä hiuksista perässään, kun tytär halusi nukkua oman äitins vieressä mummin sijaan. Anna Wahlgrenin paikka olisi jokin suljettu laitos. Aivan ymmärrettävää, ettei tytär oikein jaksa äitiään.

Vierailija
Vierailija

No ei oo ihan terve tämä tyttökään. Suru on tavanomainen reaktio ihmisen menehtymiseen, oli sitten kyse huonosta tai hyvästä äidistä. Miksi tuollaista pitää julistaa? Minusta tuo on kostamista äidille, julkista lynkkausta. En ihan ymmärrä.

Mielestäni tytär on toiminut ihan terveesti ja oikein. Ihmiselle voi antaa sydämessään anteeksi, vaikka ei haluaisikaan jatkaa yhteydenpitoaan tähän. Nämä asiat eivät sulje pois toisiaan. Kun on kyse sairaalloisesta narsisitisesta persoonallisuudeta, tämä saattaa olla ainoa vaihtoehto säilyä itse sisäisesti ehjänä. Näinhän ammattiauuttajat neuvovat narsistin uhreja: pakene. Ei anteeksi antaminen tarkoita sitä, että jatkuvasti tieten tahtoen asettuu alttiiksi henkiselle väkivallalle. On erittäin tervettä suojata itsensä, jos toinen osapuoli ei kykene terveisiin ihmissuhteisiin. Ja en kostosta nyt puhuisi, kirjahan vain kertoo sen, mikä on totta. Onko totuus kostoa?

Vierailija
Vierailija

En ole aivan vakuuttunut siitä, että julkinen teilaus on hyvä tapa parantaa itseään. Lähinnä tulee mieleen kosto. Valistuneemmat kirjailijat osaavat tehdä lapsuutensa traumoista fiktiota, tarinoita. Millaisena faktana tämänkään kirjan sisältöä voi pitää? Sehän on vain yhden ihmisen näkemys ja kokemus lapsuudestaan.

Kaikkilla on sekä kurjia että hyviä kokemuksia vanhemmistaan. Mistä tietää, vaikka jonkun silmissä tuo Felicia olisi ollut huomionhakuinen ja sisaruksilleen kateellinen tyttö, joka, kun ei saanut kaikkea huomiota itselleen, päätti tehdä jotakin tällaista. Nyt sitten on kaiken huomion ja säälin keskipisteenä - saipahan viimein mitä haki! Piileekö tuon Feliican masennuksen takana sittenkin ilkeämielinen, kostonhaluinen ihminen, joka ei ole oppinut hyväksymään elämäänsä sellaisena kuin on, vaan on takertunut johonkin äitikuvaan, jota hänen äitinsä ei ole täyttänyt. Tai, ehkäpä hänen tarkoituksensa oli vain hankkia julkisuutta, jotta hänen seuraavat teoksensa olisivat jo ennakkoon hyvin esillä. Tällainen pieni mainoskampajna. Äitinsä tytär.

No, johan oli... Ensinnäkin yleisesti ottaen lapset ovat hyvin lojaaleita vanhemmilleen.Toiseksi oletko itse lukenut tämän kirjan, jota nyt mollaat? Itse olen, ja mielestäni tytär vaikuttaa hyvinkin tervejärkiseltä. Oletko itse syventynyt ihmismieleen tai ihmisuhdetaitoihin? Peilaatko kommentissasi enemmänkin omia kokemuksiasi? Laajemmin ajateltuna, tämä Anna Wahlgren tuskin olisi menettänyt lukijoitaan, jos kirja olisi tuulesta temmattu. Jos hän olisi ollut kunnollinen ja sydämeltään fiksu ihminen, näin tuskin olisi käynyt. Ei savua ilman tulta.

Vierailija
Vierailija

En ole aivan vakuuttunut siitä, että julkinen teilaus on hyvä tapa parantaa itseään. Lähinnä tulee mieleen kosto. Valistuneemmat kirjailijat osaavat tehdä lapsuutensa traumoista fiktiota, tarinoita. Millaisena faktana tämänkään kirjan sisältöä voi pitää? Sehän on vain yhden ihmisen näkemys ja kokemus lapsuudestaan....

Kaikkilla on sekä kurjia että hyviä kokemuksia vanhemmistaan. Mistä tietää, vaikka jonkun silmissä tuo Felicia olisi ollut huomionhakuinen ja sisaruksilleen kateellinen tyttö, joka, kun ei saanut kaikkea huomiota itselleen, päätti tehdä jotakin tällaista. Nyt sitten on kaiken huomion ja säälin keskipisteenä - saipahan viimein mitä haki! Piileekö tuon Feliican masennuksen takana sittenkin ilkeämielinen, kostonhaluinen ihminen, joka ei ole oppinut hyväksymään elämäänsä sellaisena kuin on, vaan on takertunut johonkin äitikuvaan, jota hänen äitinsä ei ole täyttänyt. Tai, ehkäpä hänen tarkoituksensa oli vain hankkia julkisuutta, jotta hänen seuraavat teoksensa olisivat jo ennakkoon hyvin esillä. Tällainen pieni mainoskampajna. Äitinsä tytär.

Tässä ei ole kyseessä kuka tahansa äiti, vaan muille julkisesti kasvatusohjeita jakava henkilö. Syyttikö joku Heikki Hurstia huomionkipeydestä, kun hän kertoi totuuden isästään? Felicia haluaa samalla tavalla kertoa toisen puolen asiasta. Se on minusta tarpeellista ja hyödyllistä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat