Pampula

Etsin ahdistavasta äitisuhteesta ulos opetelleiden kasvutarinoita ja ahdistavassa äitisuhteessa tällä hetkellä jumissa olevien kokemuksia vertaistueksi ja neuvoiksi itselleni. Olen kohta kolmekymppinen nainen.

Omia tunteita tutkittuani olen tullut siihen johtopäätökseen etten ole koskaan päästänyt kunnolla irti äitisuhteestani. Koen usein syyllisyyden tunnetta ja ahdistusta äitini läheisyydessä tai jutellessa. Huomaan vetäväni usein roolia jonka toivon minkäkin tilanteen mukaan miellyttävän äitiä. Saatan jättää kertomatta iloisia asioita elämästäni koska hän saattaa sanoillaan ilmaista että minun onneni on jollain tapaa väärin ellen ole ensin kovasti tehnyt töitä sen eteen. Hän saattaa myös alkaa puhumaan omista ongelmistaan ja kiireistään saaden minut tuntemaan syyllisyyttä omasta onnestani ja siitä etten ole ollut juuri jonakin hetkenä hänen apunaan.

Mikäli äitini ilmaisee suoraan tai epäsuoraan olevansa pettynyt tai turhautunut johonkin päätökseeni, saatan ahdistua useaksi päiväksi. Rakastan ja arvostan äitiäni mutta ymmärrän ettei minun miellyttämisen haluni ja äitiä kohtaan tuntema pelko ja ahdistus ole terveellistä.

Onko siis kellään samankaltaisia kokemuksia ja kuinka olette niitä tunteita käsitelleet?

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat