Miltä tuntuu rakastua, kun on vielä suhteessa toisen kanssa? 8 julkisuudesta tuttua suomalaista kertoo

Miltä tuntuu rakastua, kun on vielä suhteessa toisen kanssa? 8 julkisuudesta tuttua suomalaista kertoo

”Niin iso rakkaustarina kuin meillä olikin, en ole ikinä voinut niin huonosti”, kertoo Eva Wahlström rakastumisesta aviopuolisoonsa Niklas Räsäseen.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (39)

Vierailija

Mitä jos juttu kirjoitetaan toisinpäin, mille tuntuu kun puoliso ilmoittaa rakastuneensa toiseen? Mille tuntuu kun pohja elämältä pudotetaan ja  tunnet itsesi huonoksi, rumaksi ja kelvottomaksi? Mille tuntuu kun entinen puoliso hehkuttaa julkisesti uutta elämäänsä ja valittaa vanhan elämänsä kurjuudesta? Tämähän on ihan henkistä pahoinpitelyä ja kiusaamista, mutta näköjään sitä saa toisille tehdä. Jos löisi fyysisesti, tulisi tuomia, henkisesti saa pahoinpidellä miten haluaa. Kenenkään kanssa ei ole pakko liitossa pysyä, mutta on monia tapoja hoitaa ero ja todella mautonta on lytätä edellistä kumppani vielä kerran tälläisissä kirjoituksissa! Itse en pystyisi kumppanina kunnioittamaan ja rakastamaan ihmistä, joka kohtelee toisia noin, onneksi sentään yhden roska voi näköjään olla toisen aarre. Sääli toisaalta sitäkin että siinä uudessa suhteeessa vanhan rikkomisen jälkeen on sitten pakko pysyä, vaikka voidaan noin huonosti. Onneksi oma onni löytyi molempien ollessa sinkkuna, puhtaalta pöydältä puhtaalla omatunnolla on hyvä ollut rakentaa yhteistä tulevaisuutta <3

Miekkii

Veit sanat suustani. Noin juuri minäkin ajattelin varsinkin Evan ja Nikun suhteen tiimoilta. Ja toisaalta olen myös monesti huomannut että karma yllättää petturin ja hän saa maistaa omaa lääkettään. Romantisoidaan myös tuota rakastumista, kyllä aikuinen ihminen osaa väistää romanttisen hömpän ja ajatella aivoillaan. Tuolle hepulle joka jätti raskaana olleen vaimonsa, hänelle näytän ihan vaan talapuolta, hän on jotenkin surkeuden kulminoituma valinnoissaan. Uuden puolison kannattaa myös varoa nussuttelua surkimusten kanssa, siinä saattaa käydän niin että jää limat käteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma elämä

Jokaisella on vain yksi oma elämä, kukaan ei ole vastuussa toisen onnesta. Kun voi hyvin, kohtelee toista arjessa hyvin ja uskaltaa tuntea omat tunteensa, voi käydä kuitenkin niin, että nykyinen elämä ei riitä, jokainen haluaa olla onnellinen. Kunnioitettavaa on sanoa reilusti puolisolleen/kumppanilleen mitä haluaa, muuttaa elämäänsä ja tehdä päätöksiä. Hienoa, että olette uskaltaneet muuttaa elämäänne, intohimo ja rakkaus pitää olla jokaisen oikeus. Liitoissa otetaan ero puolisosta, ei mahdollisista lapsista, mutta valitettavasti jätetyt puolisot käsittelevät pettymystään kostamalla lasten kautta. Syyllistäminen on yksi keino rikkoa uutta onnea.

Vierailija

Kun sitoutuu suhteeseen sen ihmisen kanssa, johon on joskus rakastunut ja jota on jo pitkää rakastanut niin ei kovin suuria muita rakkauksia tule ja jos tuleekin niin ne on helppo torjua. 

TN

Vierailija kirjoitti:
Mitä jos juttu kirjoitetaan toisinpäin, mille tuntuu kun puoliso ilmoittaa rakastuneensa toiseen?

Onhan näitäkin juttuja jätettyjenkin näkökulmasta tehty. Olisitko siis halunnut ne tähän samaan juttuun mukaan?

Lukijat projisoivat tietysti omia tunteitaan näissä tarinoissa ja nuolevat omia avoimia haavojaan, sekin on ihan sallittua. Moni jätetty tosin toteaa jälkikäteen, että yllättäväkin ero oli lopulta helpotus. Toiset surevat pitkäänkin, mutta lopulta elämä voittaa. Mitään takuita onnellisista lopuista ei ole annettu kenellekään.

Jutun pariskunnat tuntuvat tehneen juuri oikean valinnan, onnea heille!

Vaimo

Kyllä se minusta siinä tilanteessa on sallittua rakastua toiseen, jos on äärimmäisen rehellinen.
Kertoo heti kun tuntemuksia tulee, että nykyinen vaimokin voi parantaa suhdetta miehensä kanssa.
Sitten vasta jatkaa matkaa kun kaikki on yritetty.
Toista ei saa kusettaa.
Kunnioittaisivat vielä ne eronneet puolisot entisiä vaimojaan ja perhettään.
Tietysti sama toisinkin päin.
Itse olen 31v ollut saman miehen kanssa ja aika ajoin meilläkin on ihastuksia ollut puolin ja toisin.
Mutta näin kun on toimittu, kertomalla heti, ei ole ihastumiset kasvaneet ja lapsilla on edelleen ydinperhe.
Kunnioittakaa toisianne.

Vierailija

Jos on kerran oikeasti ollut rakastunut, niin ei voi tyytyä vähempään. Sitä uutta rakkautta etsiessä voi mennä yksin koko loppuelämä. Helpompaa on, jos ei koskaan ole ollut oikeasti rakastunut, niin voi seurustella, mennä naimisiin jne. Mutta sitten esim aviossa oltaessa löytyykin se tosi rakkaus, niin se on menoa. Oikeata rakkautta odotellessa ei tarvitse olla yksin, paitsi sen joka on aiemmin ollut rakastunut ja vain siksi kun ei voi tyytyä vähempään.

Ihmettelijä

Minusta on outoa, kun pettäjät uhriutuvat. Puhuvat omasta mielipahastaan pettäessään omia kumppaneitaan. Eivätkö he vieläkään sisäistä, sitä että tuossa kuviossaan juuri he eivät joudu kohtaamaan arvottomuutta, rakkaudettomuutta sekä epäkunnioitusta. Ne ovat kuitenkin niitä tunteita, jotka menevät ihmisen oman arvon tuntoon. Jokainen aiheesta tehty tutkimuskin kertoo, että petetty ja/tai jätetty selviää erosta pettäjää huonommin. He joutuvat kohtaamaan sen "rakastaako minua enää kukaan koskaan" fiiliksen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä jos juttu kirjoitetaan toisinpäin, mille tuntuu kun puoliso ilmoittaa rakastuneensa toiseen? Mille tuntuu kun pohja elämältä pudotetaan ja  tunnet itsesi huonoksi, rumaksi ja kelvottomaksi? Mille tuntuu kun entinen puoliso hehkuttaa julkisesti uutta elämäänsä ja valittaa vanhan elämänsä kurjuudesta? Tämähän on ihan henkistä pahoinpitelyä ja kiusaamista, mutta näköjään sitä saa toisille tehdä. Jos löisi fyysisesti, tulisi tuomia, henkisesti saa pahoinpidellä miten haluaa. Kenenkään kanssa ei ole pakko liitossa pysyä, mutta on monia tapoja hoitaa ero ja todella mautonta on lytätä edellistä kumppani vielä kerran tälläisissä kirjoituksissa! Itse en pystyisi kumppanina kunnioittamaan ja rakastamaan ihmistä, joka kohtelee toisia noin, onneksi sentään yhden roska voi näköjään olla toisen aarre. Sääli toisaalta sitäkin että siinä uudessa suhteeessa vanhan rikkomisen jälkeen on sitten pakko pysyä, vaikka voidaan noin huonosti. Onneksi oma onni löytyi molempien ollessa sinkkuna, puhtaalta pöydältä puhtaalla omatunnolla on hyvä ollut rakentaa yhteistä tulevaisuutta <3

Sano muuta. Nytkö meidän pitäisi oikein sääliä näitä, jotka eivät viitsi lopettaa meneillä olevaa suhdetta ennkuin aloittaa uuden? Useinhan se on lisäksi huomattavasti laskelmoidumpaa toimintaa, kun annetaan ulkopuolelle ymmärtää ("oho, nyt vaan sattui niin että satuin kohtaamaan elämäni rakkauden"), eli pettäjä-jättäjä ei osaa olla yksin, eikä siten välitä loukkaako muita ihmisiä toiminnassaan, kunhan oma nahka säilyy. Miksi MeNaiset tukee tällaista narsistista toimintaa? Sitä se nimittäin todellakin on. Kertoisitte mieluummin miten näitä tyyppejä voi välttää.

Vierailija

Hirveän tuomitsevaa kommentointia... Mun mielestäni jutussa ei lytätty kyllä yhtäkään eksää, vaan kaikki kertoivat pelkästään kuinka itse eivät olleet tyytyväisiä entisissä suhteissaan ja kukaan ei väittänyt että vika olisi ollut niinsanotusti kumppanissa. Ja käsittääkseni jutun perusteella suurin osa näistä ihmisistä lopettikin edellisen suhteen ennen kuin varsinaisesti aloitti uuden, niin en ymmärrä tuota puhetta pettämisestä. Tunteilleen ei voi mitään, toki aikuisen pitää pystyä käsittelemään tunteitaan järjellä mutta se ei tarkoita että omat tunteet pitäisi laiminlyödä vain sen takia että pitää tehdä se mikä on "järkevää ja oikein". En usko että esim. lapsikaan on kovin onnellinen, jos lapsi itse on ainoa syy miksi vanhemmat ovat yhdessä, kasvaa sitten kodissa jossa vanhemmat eivät toisiaan rakasta eivätkä ole onnellisia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hirveän tuomitsevaa kommentointia... Mun mielestäni jutussa ei lytätty kyllä yhtäkään eksää, vaan kaikki kertoivat pelkästään kuinka itse eivät olleet tyytyväisiä entisissä suhteissaan ja kukaan ei väittänyt että vika olisi ollut niinsanotusti kumppanissa. Ja käsittääkseni jutun perusteella suurin osa näistä ihmisistä lopettikin edellisen suhteen ennen kuin varsinaisesti aloitti uuden, niin en ymmärrä tuota puhetta pettämisestä. Tunteilleen ei voi mitään, toki aikuisen pitää pystyä käsittelemään tunteitaan järjellä mutta se ei tarkoita että omat tunteet pitäisi laiminlyödä vain sen takia että pitää tehdä se mikä on "järkevää ja oikein". En usko että esim. lapsikaan on kovin onnellinen, jos lapsi itse on ainoa syy miksi vanhemmat ovat yhdessä, kasvaa sitten kodissa jossa vanhemmat eivät toisiaan rakasta eivätkä ole onnellisia.

Kyllä nämä ovat aloittaneet uuden suhteen ennen kuin ovat lopettaneet edellistä. Ja taas lopuksi tule tällaista: "En usko että esim. lapsikaan on kovin onnellinen, jos lapsi itse on ainoa syy miksi vanhemmat ovat yhdessä, kasvaa sitten kodissa jossa vanhemmat eivät toisiaan rakasta eivätkä ole onnellisia." Ei tarvitse elää onnettomassa liitossa, saa erota! Mutta se täytyy tehdä ennen kuin rakastuu uuteen ihmiseen. Kyllä se vaaan niin on, että joko antaa itselleen luvan rakastua toiseen ihmiseen vielä ollessa suhteessa tai sitten ei. Ja ilmeisesti tätä ei voi sanoa ikinä riittävän monta kertaa: Ei tarvitse olla onnettomassa suhteessa, saa erota! Jotkut ovat vaan siinä erossa itsekäämpia kuin toiset.

Vierailija

Ällöttää tällaiset jutut. Älkää pliis kirjoittako näitä. Kirjoittakaa ennemmin niistä kestävistä parisuhteista, kuinka saada rakkaus kestämään ja kasvamaan, miten kasvaa itsekin ihmisenä, pitkässä parisuhteessa hioutuen. Nämä on kuin teinien tarinoita. Siihen asti vielä menee, kun ei ole lapsia kärsimässä ja saamassa huonoa esimerkkiä, mutta sitten kun on lapsia kuviossa, niin olisi parempi olla hiljaa mokomista suhteista. Näissä ei ole mitään hienoa, ei mitään arvostettavaa, nämä kertovat ihmisen kypsymättömyydestä ja julkisuushakuisuudesta, kiihkeästä halusta saada hyväksyntää väärälle käytökselleen. Miksi nämä ihmiset ovat roikkuneet suhteissaan, jos ovat olleet niissä onnettomia? Ensin pitää hakea apua ja tehdä kaikkensa suhteen eteen, varsinkin jos on niitä lapsia. Jos kaikesta huolimatta tulee ero, on tietysti ihan ok löytää uusi rakkaus. Mutta nämä pettäjäpellet herättävät vain inhon tunteita. Pahin on tuo, että hylätään vastasynnyttänyt puoliso ja pieni vauva. Kaikenlaisia selityksiähän ihminen keksii väärälle käytökselleen, joka muka oikeuttaa kaiken. Kuitenkin tällainen käytös on yksiselitteisesti itsekästä ja vastenmielistä. Millainen ihminen ei jaksa odottaa, että oma lapsi kasvaa vauvasta edes vuoden ikäiseksi, ennenkuin eroaa puolisostaan?

Ella

Mua jotenkin ihmetyttää nämä jutut myös. Vaikken moralistina itseäni pidäkään. Musta ihmisessä on lähtökohtaisesti jokin itsessä pielessä, jos voi vaarantaa perheen (olettaen, että perhe on edes suht onnellinen) onnen jonkun suurenkin rakkauden takia. Lapsettomat on asia erikseen. Mut ethän sä nyt rakasta lapsiasi enemmän kun itseäsi, jos sä valitset rakastua johonkin toiseen ja rikot sillä perheen. Ja kyllä rakkaus on valinta.

Vierailija

Todella kohtuutonta heittää vastuu parisuhteen pysymisestä perheen lapsille. Ei lapsi ole mikään selitys pitää yllä onnetonta parisuhdetta. Kyllä pitää aikuisten ihan itse tehdä valinnat elämästään vetoamatta "lapsen oikeuteen ehjään perheeseen". Raukkamaista ryhdittömyyttä, jolla opetetaan myös lapselle katkeroitumisen jalo taito. Jos rakkaus on näin myrkyllinen asia suomalaisille, ei ole kumma että masennus on niin yleinen kansantauti. Ja vieläpä periytyvä.

Vierailija

Luulin olleeni suht hyvässä ja onnellisessa liitossa yli 30 vuotta. Yhtenä iltana mies ilmoitti haluavansa avioeron. Vuotta myöhemmin hän jo oli uudelleen naimisissa. Kohta eromme jälkeen huomasin, kuinka helppo on hengittää ja koti tuntuu rauhan satamalta. Aika outo juttu, jota ihmettelen vieläkin. Tavattoman onnellisena.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Todella kohtuutonta heittää vastuu parisuhteen pysymisestä perheen lapsille. Ei lapsi ole mikään selitys pitää yllä onnetonta parisuhdetta. Kyllä pitää aikuisten ihan itse tehdä valinnat elämästään vetoamatta "lapsen oikeuteen ehjään perheeseen". Raukkamaista ryhdittömyyttä, jolla opetetaan myös lapselle katkeroitumisen jalo taito. Jos rakkaus on näin myrkyllinen asia suomalaisille, ei ole kumma että masennus on niin yleinen kansantauti. Ja vieläpä periytyvä.

Miten tämä liittyy asiaan? Tässä puhutaan siitä, onko ok aloittaa seuraava suhde ennen kuin on lopettanut edellistä, ei siitä saako erota vai ei. Se on eri asia. Miten tätä voi olla niin vaikeata käsittää? Sokea piste tällaisilla ihmisillä taitaa olla se, ettei tällainen (kuitenkin aikuinen ihminen) osaa olla yksin, ei ilmeisesti edes uskalla ajatella koko ajatusta, kun se niin sujuvasti ohitetaan. Erot, jossa on kolmas osapuoli jo kuvioissa ennen eroa ovat vaikeimmat, ja se vaikuttaa tottakai negatiivisesti myös lapsiin, mutta kun on tällaisia, joille oma ego menee kaiken edelle, niin näitä traumaattisia eroja valiettavasti on.

Ella

Vierailija kirjoitti:
Todella kohtuutonta heittää vastuu parisuhteen pysymisestä perheen lapsille. Ei lapsi ole mikään selitys pitää yllä onnetonta parisuhdetta. Kyllä pitää aikuisten ihan itse tehdä valinnat elämästään vetoamatta "lapsen oikeuteen ehjään perheeseen". Raukkamaista ryhdittömyyttä, jolla opetetaan myös lapselle katkeroitumisen jalo taito. Jos rakkaus on näin myrkyllinen asia suomalaisille, ei ole kumma että masennus on niin yleinen kansantauti. Ja vieläpä periytyvä.

On myös raukkamaista vedota omaan rakkauteen ja laittaa kaikki muut kärsimään siitä. Entä lasten oikeus vanhempaan, joka ei ole niin tuulellakäypä, että hylkää puolisonsa, kun "rakkaus" iskee. Kysymys ei ole rakkaudesta vaan eskapismista. Jos kyse on siis parisuhteesta, jossa peruspalikat on kunnossa, mutta se suuri intohimo uupuu.

Vierailija

Ihmettelijä kirjoitti:
Minusta on outoa, kun pettäjät uhriutuvat. Puhuvat omasta mielipahastaan pettäessään omia kumppaneitaan. Eivätkö he vieläkään sisäistä, sitä että tuossa kuviossaan juuri he eivät joudu kohtaamaan arvottomuutta, rakkaudettomuutta sekä epäkunnioitusta. Ne ovat kuitenkin niitä tunteita, jotka menevät ihmisen oman arvon tuntoon. Jokainen aiheesta tehty tutkimuskin kertoo, että petetty ja/tai jätetty selviää erosta pettäjää huonommin. He joutuvat kohtaamaan sen "rakastaako minua enää kukaan koskaan" fiiliksen.

Kyllähän he tuon tajuavat, siksihän he jättävät, jotta ei tarvitsisi itse kohdata tuollaiset tunteet, vaan heittävät ne toisen päälle ja lähtevät.

Terve tapa lopettaa suhde on sopia siitä yhdessä, ei niin, että se tulee ilmoitusasiana ja valmiiksi päätettynä toiselta osapuolelta. Yleensähän se tosin on niin, että aloite suhteen lopettamisesta tulee jommaltakummalta osapuolelta, mutta muita ihmisiä kunnioittavalla ihmisellä on sen verran aikaa ja kärsivällisyyttä, että kertoo toiselle, että nyt haluan näin ja miksi, keskustelee asiasta, ja antaa toiselle aikaa järjestellä ajatuksiaan ja elämänsä, ennen kuin ryntää seuraavan suhteeseen. Kyllä normaalisti suhteesta pääsee pois, harva haluaa olla yhdessä sellaisen kanssa, joka ei halua olla suhteessa. Jos niin olisi ettei pääse, niin kannattaa hakea ammattiapua, ketään ei voi pakottaa olemaan suhteessa.

Surusilmä

Oli surullista katsoa pienen pojan tuskaa kun isä lähti toisen naisen takia. Äiti joutui kohtaamaan oman surunsa keskellä myös pienen poikansa tuskan. Sitä oli niin vaikea katsoa vierestä. Tunsi suunnatonta vihaa pettäjä pariskuntaa kohtaan. Miksi joku nainen haluaa varatun miehen. Ei se ole rakkautta vaan itsekkyyttä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat