Katellaanko myöhemmin?

Katellaanko myöhemmin?

pääkuva_oharit

Tuskailetko sinäkin toisinaan, kuinka vaikeaa kavereiden kanssa on nykyään sopia treffejä? Ennen kuin laitat ystävien kanssa välit poikki, lue tämä juttu.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (28)

Laatu korvaa määrän

Hyvän päivän tuttuja on somet ja muut tyhjäpäiden mestat täynnä. Eipä kiinnosta. Ystäviin pidän yhteyttä vain viestein ja tapaamalla livenä. Ne voidaan laskea yhden käden sormilla ja kaikkien kanssa voi puhua mistä vain. Turhia ihmisiä en elämääni tarvitse enkä ainakaan yhtään somettavaa tyhjäpäätä, jonka elämän suurin sisältö on roikkua somessa jakaen kaikenlaista sielutonta ja pinnallista kiiltoa. Facebook on kaiken lisäksi säälittävä epäaitouden mekka. Hyi.

Minä

Ahdistuneisuus vähentää halua (ja mahdollisuuksia) sopia mistään etukäteen. Ex-tempore lähdöt kaikkein parhaita. Silloin suunnilleen päivän mieliala ja olo tiedossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiystävä

Ystävien tapaamisesta on tullut myös suorittamista. Monilla on kalenterissa muistutus...soita tällä viikolla hänelle, kun et ole kuukausiin pitänyt yhteyttä. Lapsiperheessä monilla on erilaiset arvot: toiset lähtevät viihtymään aikuisten rientoihin vaikka kotona makaisi kuumepotilas, soitto mummille ja menoksi. Itsellä prioriteetti tuolloin on olla kotona hoivaamassa sairastunutta. Mutta tämä on monille vaikea ymmärtää peruutuksen syyksi. Väitän, että nykyihmiset tapaavat ystäviä useammin kuin esim. 80-luvulla omat vanhempani tapasivat lapsiarjen pyörteissä.

Vierailija

Me ihmiset olemme niin erilaisia. Minulla vain ei ole tarvetta nähdä ihmisiä. He ovat siellä jossain ja välillä vaihdetaan kuulumisia vaikka viestein. Mitä pahaa siinä on? Tavatkoot he keskenään, joilla on siihen aikaa ja voimia. Työt, perhe ja harrastukset vie lähes kaiken ajan. Sosiaalinen kanssakäyminen kuormittaa ihan älyttömästi! Minä en itse "saa" siitä mitään. Usein olen se kuuntelija ja tuki muille. Mieluummin käytän aikani omiin asioihini.

Dermatomyosiitti

Sanon suoraan, etten voi sopia tapaamisia, kun menen voinnin mukaan. Fatiikki-sana pitäisi olla kaikille tuttu, eli totaaliuupumus, jatkuva ylikuormittuneisuus, joka liittyy esim. joihinkin autoimmuunisairauksiin.

Sen lisäki sairastumisen aiheuttama köyhyys, niin on selvää, ettei kannata edes yrittää, käyttää vähiä energioita seurusteluun.

Vierailija

Ihmisillä on myös eri tyyppisiä työsuhteita. Eräs ystäväni elää kyllä ihan aktiivista elämää, mutta hänen ohjelmansa riippuu pitkältä hänen miehestään, jolla on vaativa työ ja paljon reissuja työn puolelta. Kun miehelle tulee työreissu, ystäväni suunnitelmat ja jopa työkuviot menevät joskus uusiksi. Ei se ole kummankaan syytä sinänsä, työelämä vaan on vaativampaa nykyään.

Vierailija

Minkä takia jonkun ihmisen vointi ja sairastelut menevät edelle toisten ihmisten voinnista? Siis kun porukassa ollaan niin miksi joudun oman jaksamiseni laittamaan syrjään kun joku hypokondriaatti on jatkuvasti alleviivaamassa omaa jaksamistaan ja henkistä väsymystään.

Meillä on porukassa ryhmäkeskustelu missä sovitaan tapaamisia. Porukassa on yksi jonka tyyli on jo vuosia ollut lukea viestit ja jättää vastaamatta. On ollut tapauksia missä tyyppi ei edes vastaa suoraan kysymykseen siitä ehtiikö sovittuna päivänä paikalle esim. kl 18. Kun päivä koittaa, me muut saavumme paikalle ja tyyppi ilmestyy kuin ilmestyykin paikalle. Ei vain vaivautunut vastaamaan ryhmächatissä. Tosi hyvä fiilis jää tuollaisesta. Oman elämänsä keskipisteestä.

Seikkula

Olen todella mielelläni itsekseni täällä maaseudun rauhassa. Väsyn ihmissuhteiden ylläpidosta ja seurustelusta ihmisten kesken. Hieman nolottaa tämä piirteeni ja yritän salata sen töissä. Kaiken maailman illanvietot ovat minulle rasite. Yritän joskus käydä, kun kutsutaan, mutta osallistun vain, koska en kehtaa kieltäytyä. Olen varmaankin joku introvertti.

Virpu

Seliseli......
Jos on ystävä, niin aikaa löytyy.
Vaikka on nk ruuhkavuodet tms
Asennetta se vaatii,
mutta ystävyys muokkaa kuviot, arkeenkin!

Minä

"Minkä takia jonkun ihmisen vointi ja sairastelut menevät edelle toisten ihmisten voinnista? Siis kun porukassa ollaan niin miksi joudun oman jaksamiseni laittamaan syrjään kun joku hypokondriaatti on jatkuvasti alleviivaamassa omaa jaksamistaan ja henkistä väsymystään.

Meillä on porukassa ryhmäkeskustelu missä sovitaan tapaamisia. Porukassa on yksi jonka tyyli on jo vuosia ollut lukea viestit ja jättää vastaamatta. On ollut tapauksia missä tyyppi ei edes vastaa suoraan kysymykseen siitä ehtiikö sovittuna päivänä paikalle esim. kl 18. Kun päivä koittaa, me muut saavumme paikalle ja tyyppi ilmestyy kuin ilmestyykin paikalle. Ei vain vaivautunut vastaamaan ryhmächatissä. Tosi hyvä fiilis jää tuollaisesta. Oman elämänsä keskipisteestä."

Tämä ko. ihminen voi kärsiä depressiosta tai jostakin muusta ns. psyykkisestä vaikeudesta. Ota asia rohkeasti puheeksi, ehkä hän ilahtuu..
..Suosittelen kuitenkin puhumaan hienovaraisesti, ei töksäytellen.

Minä vain

"Minkä takia jonkun ihmisen vointi ja sairastelut menevät edelle toisten ihmisten voinnista? Siis kun porukassa ollaan niin miksi joudun oman jaksamiseni laittamaan syrjään kun joku hypokondriaatti on jatkuvasti alleviivaamassa omaa jaksamistaan ja henkistä väsymystään.

Meillä on porukassa ryhmäkeskustelu missä sovitaan tapaamisia. Porukassa on yksi jonka tyyli on jo vuosia ollut lukea viestit ja jättää vastaamatta. On ollut tapauksia missä tyyppi ei edes vastaa suoraan kysymykseen siitä ehtiikö sovittuna päivänä paikalle esim. kl 18. Kun päivä koittaa, me muut saavumme paikalle ja tyyppi ilmestyy kuin ilmestyykin paikalle. Ei vain vaivautunut vastaamaan ryhmächatissä. Tosi hyvä fiilis jää tuollaisesta. Oman elämänsä keskipisteestä."

Lisäisin vielä, etten oikein käsitä miksi ko. henkilön vastaus paikallaolosta on niin tärkeä. Tulossa on kuitenkin useampi eikä kellonaika yms (kai) muuttuisi miksikään siitä ettei tämä ihminen saapuisi.

Vierailija

Minä vain kirjoitti:
"
Meillä on porukassa ryhmäkeskustelu missä sovitaan tapaamisia. Porukassa on yksi jonka tyyli on jo vuosia ollut lukea viestit ja jättää vastaamatta. On ollut tapauksia missä tyyppi ei edes vastaa suoraan kysymykseen siitä ehtiikö sovittuna päivänä paikalle esim. kl 18. Kun päivä koittaa, me muut saavumme paikalle ja tyyppi ilmestyy kuin ilmestyykin paikalle. Ei vain vaivautunut vastaamaan ryhmächatissä. Tosi hyvä fiilis jää tuollaisesta. Oman elämänsä keskipisteestä."

Lisäisin vielä, etten oikein käsitä miksi ko. henkilön vastaus paikallaolosta on niin tärkeä. Tulossa on kuitenkin useampi eikä kellonaika yms (kai) muuttuisi miksikään siitä ettei tämä ihminen saapuisi.

Ymmärrän psyykkiset sairaudet ja tunnen useita, jotka ovat käyneet läpi vaikeita asioita, pitkäkestoisiakin. Tämä kyseinen henkilö on käyttäytynyt näin jo vuosia. Ystäväporukassa kaikki muut käyttäytyvät yleisten käyttäytymissääntöjen mukaan mutta yksi tekee mitä huvittaa.

Et kai itsekään olisi hiljaa jos joku suoraan sinulta kasvotusten kysyisi kysymyksen?

Tilanteet joista mainitsin ovat senkaltaisia, että yritämme sopia kellonaikaa joka kaikille sopii. Kyseinenkin henkilö on työelämässä ja aktiivinen harrastaja. Jos ensin tulee ”ok” päivälle ja sitten ei vaivaudu sanomaan koska pääsee töistä niin on erikoista mielestäni.

Tällainen itsekkyys näkyy hänen käytöksessään ihan yleisesti. On yritetty varovaisesti kysellä asiasta. Ei ymmärrä mikä nyt on niin iso juttu.

Vierailija

RaijaM. kirjoitti:
Lapsiperheet tapaavat sinkkuja vain silloin kun on tarvetta hoitajille.

Täällä sama kokemus! Kun viestiä tulee ja kuulumisia kysellään, niin tiedän jo, että viimeistään parin päivän päästä pyydetään palvelusta :D Naurattaa tää meno.

Vierailija

Onneksi voin olla sellaisten ihmisten ystävä, jotka haluavat nähdä minua ja myös jaksavat nähdä minua. Jos joku ihminen ei koskaan jaksa tavata, viestitellä eikä jutella kanssani, niin eihän hän mikään ystävä sitten olekaan. Ei minua haittaa, jos joku ei halua tavata, kunhan ei ensin johdattele luulemaan muuta. Onhan minulla muita ystäviä, joiden kanssa voin viettää aikaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onneksi voin olla sellaisten ihmisten ystävä, jotka haluavat nähdä minua ja myös jaksavat nähdä minua. Jos joku ihminen ei koskaan jaksa tavata, viestitellä eikä jutella kanssani, niin eihän hän mikään ystävä sitten olekaan. Ei minua haittaa, jos joku ei halua tavata, kunhan ei ensin johdattele luulemaan muuta. Onhan minulla muita ystäviä, joiden kanssa voin viettää aikaa.

Harmi kun maailma ei ole noin mustavalkoinen ja simplistinen

Vierailija

Itse en masennuksen ja ahdistuksen takia viitsi sopia etukäteen, kun lisää vaan ahdistusta jos huonona päivänä ei vaan kykenekään lähtemään mutta on aiemmin mennyt lupaamaan. En pitkään jatkuneen huonon olon takia ole enää niin läheinen kenenkään kanssa, että voisin pahoinvoinnistani kenellekään puhua. Ei kukaan ystävä jaksa pitkään katsella masentunutta, minkä sinänsä ihan ymmärrän jos omassa elämässä on asiat hyvin.

Liina

Vierailija kirjoitti:
Itse en masennuksen ja ahdistuksen takia viitsi sopia etukäteen, kun lisää vaan ahdistusta jos huonona päivänä ei vaan kykenekään lähtemään mutta on aiemmin mennyt lupaamaan. En pitkään jatkuneen huonon olon takia ole enää niin läheinen kenenkään kanssa, että voisin pahoinvoinnistani kenellekään puhua. Ei kukaan ystävä jaksa pitkään katsella masentunutta, minkä sinänsä ihan ymmärrän jos omassa elämässä on asiat hyvin.

Olen pari hyvää ystävää menettänyt, kun en ole enää itse ottanut yhteyttä, vaan jäänyt odottamaan heidän yhteydenottoaan. Molemmat olivat ja luultavasti edelleen ovat masentuneita. Molemmilla oli muitakin ystäviä, joihin itse pitivät aktiivisemmin yhteyttä. Molempien kohdalla oli ollut minun puolelta kolme pyyntöä nähdä, mutta mikään näistä ei heille sopinut. Mietin heitä useamman kerran vuodessa ja suren, etten lopulta ollut heidän mielestään ystävyyden arvoinen tai tarpeeksi tärkeä. Välillä mietin, oliko kyse energian puutteesta vai siitä että heidän energiansa riitti vain tärkeimmille ystäville.

Aitoystävyysvskalenterikamu

Monipuolisesti pohdittu, mutta haastareltava muka ymmärtävänä astuu itse miinaan lopussa: Mitkä ovat hänen kriteerinsä toimivalle ystävyydelle?" Kriteerit ja aikataulutus, ystävyydelle?! Eikö ystävyys nimenomaan ole jotain luonnostaan syntyvää yhteistä iloa ja yhteyttä, joka vastapainottaa elämän haasteita ja kurjia juttuja. Ystävyys jos jokin on vapaa kriteereistä ja aikatauluista ja jos ei ole, se ei ole ystävyyttä. Silloin se on yritystä olla ystävä, mutta kaveruutta, tuttavuutta jne. Aidon ystävyyden tietää sitten kun sen kohtaa, silloin kanssakäymisen keinot ovat moninaiset vaikka välit olisivat yhteydenpidossa välillä pidemmätkin, silloin ei ole pelkoa etääntymisestä, kun se toinen ymmärtää aina kuitenkin puolesta sanasta ja haluatte olla ystäviä aina, elämänvaiheista huolimatta.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat