Jenni Kokanderin kolumni: Haluaisin olla se vanhempaintoimikunnan superihminen, mutta oikeasti olen välimallin lusmuilija

Jenni Kokanderin kolumni: Haluaisin olla se vanhempaintoimikunnan superihminen, mutta oikeasti olen välimallin lusmuilija

Ei minusta ole siihen, että veisin työpaikan kahvihuoneeseen listan, johon voi kirjoittaa nimensä, jos haluaa tukea lasteni leirikoulua ostamalla vuoden vessapaperit, Jenni Kokander kirjoittaa.Lue koko juttu

Kommentit (14)

BeMyGuest

Ihanan suomalainen kirjoitus, jossa laiskuudesta, introverttiydestä ja salakateellisuudesta on tehty hyve. Mutta reilua, että tämmöinen ihminen, jonka lapsi kulkee elämänsä läpi muiden ahkerampien suiivellä tulee ulos ja esittäytyy. Jossain toisessa kulttuurissa oltaisiin onnellisia, että joku kykenevä ottaa ohjat, kun muut nyhvertävät. Sehän auttaa myös laiskaa. Mutta tässä tämä vain irvailee. Nykyihmisen kuva?

Vierailija

BeMyGuest kirjoitti:
Mutta tässä tämä vain irvailee. Nykyihmisen kuva?

Luettiinkohan me edes samaa tekstiä? Mun mielestä tässä ei irvailla yhtään, vaan just kehutaan "katjalaurosia" ja ollaan onnellisia, että heitä on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Sama ajatus Mullakin. Onneksi meilläkin on oma Katja Lauronen. Me myytiin kakkutukkua, silläkään ei rikastu muu kuin se kakkufirma.

Vierailija

On kyllä "mukavaa" kun kahvihuoneessa on samaan aikaan myynnissä kolmen eri luokan ylihinnoiteltuja karkkirasioita. Sitten tulevat sukat, kalenterit, kukat, pesuaineet, vessapaperit, auton pesut. Väittäisin, että suurimmalle osalle vanhemmista tuo on joka vuotista pakkopullaa.

BeMyGuest

Vierailija kirjoitti:
Sama ajatus Mullakin. Onneksi meilläkin on oma Katja Lauronen. Me myytiin kakkutukkua, silläkään ei rikastu muu kuin se kakkufirma.

Miksiköhän on ne ulkoistetut, kalliimmat myyntituotteet? Siksi, että KatjaLaurosia ei ole tarpeeksi, vaan laiskojen määrä vain kasvaa. Täytyyhän sille kakkufirmallekin jotain käteen jäädä, kun tekee muiden työt. Omatoimiset, pullantuoksuiset äidit kuolemassa sukupuuttoon?

Vierailija

Satun tuntemaan tämän Katja Laurosen henkilökohtaisesti. Ja pari muuta katjalaurosta myös. Kiitos teille kaikille. Itse teen mitä kerkeä lasten luokkien ja harrastusten kanssa, mutta katjalaurosia tarvitaan!

Vierailija

"Olen oppinut, että ei ole noloa laittaa suoraan 38 euroa luokan tilille, jos ei halua ostaa kahta itselleen turhaa heijastinpipoa, joita myymällä luokka saisi 10 euroa ja pipofirma 28 euroa."

Tämä on minusta aivan sairasta, että luokat myyvät kaikkea roskaa, josta rikastuu vain se roskafirma. Jos pitää alkaa tehdä turhalla roskalla tiliä, miksei luokka tilaa jostain Kiinasta suoraan itse sitä tavaraa, vaan ostaa sen joltain huijaritukulta. Mielestäni todellakin pitää laittaa 38 euroa luokan tilille ja jättää tuollaiset pipot tilaamatta.

Juuri tuollainen aktiivivanhempien typeryys ja taloudellinen järjettömyys sapettaa niin paljon, että ei huvita ostaa yhtään mitään tuon genren tuotteita yhtään mistään syystä.

Pohdiskelija

Muistaakaa, että jollekin perheelle se 38 euron leirimaksu voi olla kynnyskysymys osallistumiselle. Sen vuoksi olisi tärkeää, että kaikki puhaltavat yhteen hiileen, jotta kaikki pääsevät mukaan. Omien voimavarojen mukaisesti tietysti.

Luovuutta käyttäen varoja voi kerätä muutenkin kuin leipumuksia tai valmiita, kalliita tuotteita myymällä.

Lasten etu keskiössä, etenkin vähempiosaisten perheiden, joilla saattaa olla loppu niin taloudelliset varat kuin voimavaratkin. Kuka kerää kolehdin kasaan heidän puolestaan, jotta lapsi ei syrjäydy?

Äipä

Juttuidea toimitukselle: syvähaastattelu Katja Laurosesta. Olisi kiinnostavaa kuulla, miten yli-ihminen tekee tämän kaiken, hampaat irvessä vai hommasta nauttien.

Vierailija

Tuskin kukaan haluaa myydä mitään tavaraa lasten luokkaretkien ja harrastusten rahoittamiseksi, mutta kun osalla ei ole niitä varaa maksaa ja lain mukaan koulussa mikään ei saa maksaa...

Jos on helpompia ja parempia rahankeruutapoja tiedossa niin sinne vaan vanhempaintoimintaan mukaan ideoimaan!

Itse olen myymässä lippuja discoihin, vahtimassa joulimyyjäisten temppurataa, teen mainoksia, kasvomaalauksia jne. Leipomista muille en jaksa tällä erä tehdä, kun sinne tapahtumiin on kuitenkin pakko mennä töihin kun 400 oppilaan vanhemmista n. 10 henkilöä suostuu tekemään mitään.

Ja näillä rahoilla ostetaan sit lapsille jalkapallot ja pulkat ja hyppynarut kouluun, stipendit ym. jotain pientä ekstraa joskus.

Vierailija

Joo, just Laurosen Katja-tyyppisiä ihmisiä en ihaile. He ovat hysteerisiä, jokapaikan nuuskijoita, juoruilijoita, halajavat kamalasti hyväksyntää ja ovat varmaan pullukoita. Äh, älkää nyt suuttuko, mut näin on. Lauroset ovat tällaisia. Se on luonnekysymys. Mä en viitsisi enää  tehdä jotain vastaavaa, mutta olenkin ne jo aikoinani nuorempana tehnyt. Mutta ei tuolla hysteerikon panostuksella, vaan rauhallisin ottein. 

   En ole pullantuoksuinen perheenäiti, joka just tekee kun tuo Lauronen. Mutta jonkunhan ne hommat on tehtävä ja onko edes pakko hössöttää noin kiivaasti, hohhoijaa, olen laiska ja nautin kun muut puurtaa. 

Vierailija

Olen samaa mieltä, että joku hössöttäjä pitää aina löytyä hoitamaan näitä juoksevia asioita. Koulumaailmassa "tarvitaan" joku tällainen omituinen, täynnä positiivista intoa täynnä oleva daami, joka välittää, jostain ihmeen takia, joistakin pikkuruisista asioista, joita hän luulee, että jokainen tarvitsee.

 Muistan lapsuudessani, kun perhepiirissämme oli tämä jokapaikan höylä. Hän jopa meni kauas metsään haravoimaan lehtiä, jotta saisi hyväksynnän. Kuurasi polvillaan lattioita, vaikkei olisi tarvinnut, koska Sinipiika oli jo keksitty. Marttyyriys ja hulluus menevät käsikkäin hyvin yhteen.

 Kokanderin juttu on kuin kopio tästä ed. mainitusta metsäharavoijasta. Joskus vaan he ovat liikaa. Äitini sai raivareita kun kaikkitietävä maailmanparantaja astui huoneeseen. 

  Mut tehkää MeNaiset-lehti juttu tästä Laurosesta, niin hän saa näyttää taitonsa ja pyydellä anteeksi tekemisiään sitten jälkeenpäin. Tai sitten hän osallistuu telkkarin BB:een tai Kymppitonniin. 

  Meidän kaikkien yhteinen Lauronen, heitähän niin kaipaamme niin, taas uudelleen. 

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat