Työkaveri teki lastenhoitaja Danielalle julman tempun – 6 naista kertoo, miten syvät jäljet työpaikkakiusaaminen jättää

Työkaveri teki lastenhoitaja Danielalle julman tempun – 6 naista kertoo, miten syvät jäljet työpaikkakiusaaminen jättää

Työpaikkakiusaaminen voi vaarantaa terveyden. Kuusi naista kertoo, millaiset jäljet kaltoinkohtelu ja henkinen väkivalta työpaikalla ovat heihin jättäneet.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (30)

Vierailija

Aika brutaaleja kokemuksia. Tuollaiset tilanteet varmaan alkavat vähitellen niin, ettei ensin tajua sanoa vastaan, ja myöhemmin ei enää pysty. Kunpa olisi itselläni silmää huomata jos jotain kiusataan ja puuttua tilanteeseen. 

Vierailija

Kun näitä lukee, ei ole ihme miksi joku tarttuu aseeseen. Itselle tuli  sellainen fiilis, että häikäilemättömän röyhkeät tyypit saavat melskata vuosikaudet ja tuhota toisten mielenterveyden.  Jos puhe ei auta, pitäisikö vain vetää turpaan ja kunnolla. Joillekin kiusaajille se voisi tehdä terää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ei ihan tuollaista että ei olisi annettu syödä mutta tuijotettiin kiukkuisesti, kun vein lapsen mukanani työpaikkaruokalaan, kun siellä oli vierasateriamahdollisuus.

Mieli teki viedä rahaa tuolle henkilölle:  tässä maksu ateriasta vaikka jo kertaalleen maksettu.

Ilme oli kammottava toistenkin mielestä kun he katselivat pelästyneenä häntä.

Sanaton

Olen seurannut lähipiirissä 1,5 vuoden ajan kiusattuna olemista. Järkyttävää mitä kaikkea voikaan suomalaisissa työpaikoissa tapahtua. On hienot puuttumisen mallit ja käppyrät joita esitellään työterveyshuollossa, käytännössä edes esimiehelle kertominen ei johda mihinkään. Tässäkin tapauksessa kaikki päättyi totaaliseen romahtamiseen, sairauslomaan ja irtisanoutumiseen. Kiusaaja ja hänen pari hännystelijäänsä jatkavat entiseen malliin. Kohteeksi joutunut on  menettänyt itsetuntonsa, mielenterveytensä, uransa ja yrittää rämpiä eteenpäin. Lakiin on selkeästi kirjattu työnantajan vastuu työsuojelusta-myös henkisestä sellaisesta, mutta silti nämä ihmisroskat jatkavat entiseen malliin.

Vierailija

Kun puhutaan kiusaamisesta, ohjeena on usein se, että pitää olla yhteydessä esimiehen esimieheen. Olen kokenut kiusaamista työpaikassa, jossa oli vain kaksi tasoa - työntekijät ja pomo, joka omisti yrityksen. Minne valitat pomon käytöksestä? Kahvihuoneessa puhuttiin  - en ollut suinkaan ainoa, joka sai kuulla ‚totuuksia‘ itsestään, mutta mikään ei muuttunut. 

Lähdin pois kevättalvella, kesällä täytin pyöreitä, pidin juhlat, joihin kutsuin kaikki työkaverit, mutta en pomoa. Hän on sen jälkeen kertonut, miten minä olen haastanut riitaa ja pannut välit poikki. 

Kusipäitä on aina ja kaikkialla, mutta helpoin ratkaisu olisi silti vaihtaa firmaa. Se ei vaan läheskään aina onnistu tuosta vaan, on sinniteltävä. 

Elämässä vielä kiinni

Työpaikkakiusaaminen alkaa kavalasti.vuosia jatkuneena se syö itsetunnon kokonaan.aina moittimisen jatkuessa ei enää usko että osaa yhtään mitään.kiitosta ei saa millonkaan.suullisia lupauksia ei pidetä.yöunet ovat heikkoja ja sairastuu eri sairauksiin.jos kysyt missä luvatut työtunnit tai palkan nousu ja saat aina saman vastauksen että älä aina kitise, tyydy siihen! Työterveyshuoltoa ei ole, työpaikalla ei luottamushenkilöä.Työpaikalta ei saa olla pois edes sairaana.lukemattomia tilanteita joissa työantaja/yksityinen yrittäjä toimii lainvastaisesti.onko hän kellekkään tilivelvollinen tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.

Morty

Ihmettelen lähinnä sitä, miksi esimiehet eivät ota kovia keinoja käyttöön, jos kiusaajat hyppivät heidänkin silmilleen, kun he yrittävät puuttua kiusaamiseen.

Huomautus -> varoitus 1 -> varoitus 2 --> varoitus 3 -> kuulemismenettely -> potkut. Kyllä yleensä kovapäisemmätkin alkavat uskoa kun saavat lapun käteensä.

Sovittelu yms. pehmeät keinot ovat arvokkaita silloin kun kahdella ihmisellä on vaikeuksia tulla toimeen ja riitely johtuu siitä, ilman että kumpikaan on varsinaisesti pahantekijä. Silloin ei pidä olla liian jyrkkä. Mutta kun kyse on vakavasta henkisestä väkivallasta ilman minkäänlaista katumuksen häivää, ja kuten mainitsin - sitä kohdistetaan myös esimiehiin, silloin ei pidä sovitella vaan käyttää voimakkaita keinoja.

Keinoja on kyllä. Laki ei tule esteeksi, eikä todennäköisesti liitto/lm myöskään ala vastustamaan selvästi aiheellisia toimia. Minkä takia jotkut esimiehet eivät millään ota niitä käyttöön? Esimiehen velvollisuus on puuttua kiusaamiseen.

Todellinen esimerkki työelämästä: Meillä oli hieman hankala tyyppi töissä, joka oli erittäin kova arvostelemaan muita. Sanotaan että hän ei hukannut yhtään mahdollisuutta olla mainitsematta sinulle tekemästäsi virheestä. Kerran hän sanoi eräälle henkilölle: "Parempi että sinä jätät kokonaan koskematta näihin tuotteisiin kun et kerran osaa". Tulos: varoitus ja henkilö rauhoittui samantien. Ei ole enää sanonut kenellään pahasti.

Esimies toimi kuten oikea esimies toimii. Miksi joillekin esimiehille tuollainen on täysin mahdotonta vaikka joku heittää toisten ruuat roskiin ja syyllistyy kaikenlaisiin muihinkin törkeyksiin?

ChiliP

Mervi Larivaaran kohtelu Oulussa on vain jäävuoren näkyvä huippu. Oululaiset on toisilleen kateellisia kaikesta ja kaikki itseään toimeliaammat ja aikaansaavimmat ihmiset pitää eliminoida tai painaa alas päin keinolla millä hyvänsä. Oulussa saa menestyä vain pieni ryhmä ihmisiä, jotka ovat kaikki toisilleen tuttuja ns. Oulun kerma. Jos et jollain tavalla tähän kuulu niin et ole mitään. Piireihin pääsystä on ihan turha unelmoida sen verran sisäänpäin kääntyvää sakkia Oulussa asustaa.

Vierailija

Sairastuin parantumattomaan syöpään ja sain vuoden elinaikaennusteen. 

Olin ennen diagnoosia eläkkeelle jäämässä olevan esimiehen herjattavana, koska olin koko ajan sairaana.  Syöpä oli tuhonnut vastustuskykyni, joten sairastuin mm. flunssiin, silmä- ja korvatulehduksiin ja useampaan influenssaan. Olin hyvin heikossa kunnossa. 

Kävin hyvin usein työterveysasemalla ja mainitsin useita kertoja lääkärille, että oletan sairastavani syöpää kuten äitini. Lääkärin mielestä olin terve ja sain häneltä vihkon, johon kirjoittaa, mitä kivaa haluaisin tehdä ja mikä harrastus ilahduttaisi minua. 

Psykiatri totesi minun olevan henkisesti terve, kun työnantajan mielestä olin päästäni sekaisin ja teeskentelin sairasta. 

Esimies onneksi vaihtui fiksumpaan.

Aiempi esimies halusi minun käyvän luonaan ja totesi, että hyvä, että pääsen lepäämään, koska työnteko ei ole koskaan minua kiinnostanut. Hän tiesi, että olin jäänyt endometrioosin vuoksi lapsettomaksi, joten hän ilmoitti minun tarvitsevan lomaa, koska en ole koskaan ollut äitiys tai isyyslomalla lepäämässä. Jälkimmäinen kommentti hieman hämmästytti. Lopuksi aiempi esimies totesi, että toivottavasti syöpä laihduttaa minua, koska olin lihava.

Enpä ole hänen kaltaistaan ihmistä tavannut koskaan aikaisemmin. Onneksi.

Vierailija

Työterveyshuollon järjestäminen on työnantajan LAKISÄÄTEINEN velvollisuus, yhdenkin palkatun työntekijän yrityksessä ! Ilmoita asiasta paikkakuntasi ely-keskukselle, meilläpäin tekevät jopa tarkastuksia yrityksiin, onko työterveyshuollon sopimusta...

Vierailija

Yksi elämän kurjimmista asioista se että töihin meno tuntuu kamalalta. Itse jouduin tavallaan "piilokiusaamisen" uhriksi työpaikallani. Eräs työtoveri oli kai kateellinen minulle,ja ilmaisi sen kertomalla minusta valheita toisille työntekijöille,olin muka tehnyt sitä ja sanonut tätä,ja näin hän sai toisetkin minua vastaan. En voinut asialle mitään,sillä kyseisen henkilön kanssa ei voinut keskustella, esimiehille joskus yritin puhua,mutta sekin kuitattiin "tyttöjen erimielisyyksinä" ja kehotettiin olemaan välittämättä. Vuosikausia siinä meni, kunnes lopulta tämä henkilö vaihtoi työpaikkaa. Silloin vasta huomasin todella kuinka paljon asia oli minua painanut. Pari päivää sitten hänen ystävänsä joka edelleen on samassa paikassa kanssani, meni supattelemaan jollekin samalla tavalla kuin se hirviö aikaisemmin ja ajattelin että jos se taas alkaa tapan itseni.

Uhkailua

Sanaton kirjoitti:
Olen seurannut lähipiirissä 1,5 vuoden ajan kiusattuna olemista. Järkyttävää mitä kaikkea voikaan suomalaisissa työpaikoissa tapahtua. On hienot puuttumisen mallit ja käppyrät joita esitellään työterveyshuollossa, käytännössä edes esimiehelle kertominen ei johda mihinkään. Tässäkin tapauksessa kaikki päättyi totaaliseen romahtamiseen, sairauslomaan ja irtisanoutumiseen. Kiusaaja ja hänen pari hännystelijäänsä jatkavat entiseen malliin. Kohteeksi joutunut on  menettänyt itsetuntonsa, mielenterveytensä, uransa ja yrittää rämpiä eteenpäin. Lakiin on selkeästi kirjattu työnantajan vastuu työsuojelusta-myös henkisestä sellaisesta, mutta silti nämä ihmisroskat jatkavat entiseen malliin.

Kiusaaja on usein samassa veneessä johdon kanssa.

Vierailija

Mielenkiintoisia tarinoita joita riittää loputtomiin sillä olen itse seurannut lähipiirissä näitä tapahtumia. Työyhteisöissä kiusaaminen on mielestänyt lisääntynyt huimasti 90-luvun jälkeen, johtuneeko lamasta, irtisanomisista ja kovasta kilpailusta työntekijöiden välillä jolloin kaikki keinot ovat sallittuja joka kuullostaa julmalta. Mikä saa ihmisen toiminaan näin ? Tämä olisi hyvä tutkimuksen kohde. 451

Vierailija

Uutisen alussa luki, että joka viides aikuinen on kokenut työpaikkakiusaamista, kun koululaisista vastaavaa kokee joka kymmenes. Ja sitten kehdataan väittää, että lapset on sadistisia ja nuoriso pilalla. Myös kauhistelemamme pienempien kiusaaminen toteutuu aikuisillakin lähes samassa muodossa, kuin lapsilla: Kun neljäsluokkalaiset menevät porukalla ahdistelemaan ykkösluokkalaisia, tai, kun isoveli lyö pikkuveljeään, pidämme sitä raukkamaisimpana, mitä ihminen voi tehdä. Mutta sitten, kun vanhat, työhönsä kangistuneet, korkeampaan asemaan kivunneet työntekijät vainoavat ja väheksyvät parikymppisiä vastavalmistuneita "tyttöjä" ja "poikia", on se vain "opettamista talon tavoille" ja "ruotuun pistämistä". Ehei, ei se ole. Kiusaamista se on, vaikka miten sen haluaa muuksi muuttaa. Samalla tavalla lapset "pistävät ruotuun" uusia oppilaita antamalla lumipesun tai varastamalla eväät. 

Ohjenuoraksi kannattaakin aina ottaa se, että mitä itse tuumisitte, jos tämä "ruotuun pistämänne" työntekijä puhuisi teille samalla tavalla, kuin itse puhutte heille? Varmasti loukkaantuisitte ja pitäisitte käytöstä äärimmäisen epäkunnioittavana. No, sitä se on teidänkin suustanne, eikä kukaan ole koskaan tarpeeksi kokenut tai niin korkeassa asemassa, että oikeus pahoinpidellä (henkisesti tai fyysisesti) kollegaa astuisi voimaan. Jos sillä tavalla lukee työsopimuksessasi (ja varmasti ei lue), niin edelleen on oma päätöksesi, että käytätkö tilaisuuden hyödyksi.

Mitä, jos, aikuiset vähän skarpattaisiin ja näytettäisiin nuorille hyvää esimerkkiä: junnut, kun tekevät, kuten me teemme, eivät, kuten me käskemme.

Vierailija

Onneksi nykyään kiusaamisesta saa puhua. Vielä 80-luvulla asiastausein vaiettiin.
Itsekin olisinsaanut järjestettyä potkut parille kiusaajalle, josolisin mennyt esimiehen puheille.
Pari korppikotkaa tarkkailivat toisten työntekoa ja jättivät kertomatta, jos huomasivat jonkun virheen työssä. Työntekijä itse joutui tsekkaamaan koko proseduurin, mutta jos virhe olisijäänyt huomaamatta, olisi potilasturvallisuus vaarantunut.
Usein joku tutkimus piti tehdä uudelleen, jos uusi työntekijä ei ollut virhettään huomannut. Aikaa kului liikaa.
Kävivät salaa tutkimassa osastonhoitajan poissaolokirjanpitoa ja juoruilivat ihmisten sairauksista.
Pomon läsnäollessa selittivät kuuluvalla äänellä, miten he olivat kaikki ongelmat ja virheet selvittäneet.
Onneksi he ja itsekin olen eläkkeellä.
Tämän tekstin perusteella joku huomaa olleensa kanssani samalla työpaikalla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Uutisen alussa luki, että joka viides aikuinen on kokenut työpaikkakiusaamista, kun koululaisista vastaavaa kokee joka kymmenes. Ja sitten kehdataan väittää, että lapset on sadistisia ja nuoriso pilalla. Myös kauhistelemamme pienempien kiusaaminen toteutuu aikuisillakin lähes samassa muodossa, kuin lapsilla: Kun neljäsluokkalaiset menevät porukalla ahdistelemaan ykkösluokkalaisia, tai, kun isoveli lyö pikkuveljeään, pidämme sitä raukkamaisimpana, mitä ihminen voi tehdä. Mutta sitten, kun vanhat, työhönsä kangistuneet, korkeampaan asemaan kivunneet työntekijät vainoavat ja väheksyvät parikymppisiä vastavalmistuneita "tyttöjä" ja "poikia", on se vain "opettamista talon tavoille" ja "ruotuun pistämistä". Ehei, ei se ole. Kiusaamista se on, vaikka miten sen haluaa muuksi muuttaa. Samalla tavalla lapset "pistävät ruotuun" uusia oppilaita antamalla lumipesun tai varastamalla eväät. 

Ohjenuoraksi kannattaakin aina ottaa se, että mitä itse tuumisitte, jos tämä "ruotuun pistämänne" työntekijä puhuisi teille samalla tavalla, kuin itse puhutte heille? Varmasti loukkaantuisitte ja pitäisitte käytöstä äärimmäisen epäkunnioittavana. No, sitä se on teidänkin suustanne, eikä kukaan ole koskaan tarpeeksi kokenut tai niin korkeassa asemassa, että oikeus pahoinpidellä (henkisesti tai fyysisesti) kollegaa astuisi voimaan. Jos sillä tavalla lukee työsopimuksessasi (ja varmasti ei lue), niin edelleen on oma päätöksesi, että käytätkö tilaisuuden hyödyksi.

Mitä, jos, aikuiset vähän skarpattaisiin ja näytettäisiin nuorille hyvää esimerkkiä: junnut, kun tekevät, kuten me teemme, eivät, kuten me käskemme.

Tuskin kukaan raukkamaisena pitää sisarusten välisestä kateuden tunteesta kumpuavaa kahden ihmisen välistä nahistelua, ja paljon raukkamaisempaa ja sadistisempaa kuin yhden ihmisen toiselle antama lumipesu on olla, henkilö, joka ohjaa isoa piiriä vaikkapa ekaluokkalaisten piiriä, jossa juoruillaan, käyttäydytään tuhoisasti passiivisväkivaltaisesti jotain yhtä koululaista kohtaan, oli hän sitten ensimmäisellä, tai viidennellä. Pahuutta, joukkovoimaa, osaa harjoittaa hyvinkin nuori, jos se kotoa opitaan, juoruilu ja piirin pyörittäminen.

Vierailija

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Mobbing

http://www.kwesthues.com/mobbing.htm

Yllä joitain tutkimuksia syntipukki-ilmiöstä. Me naisten tarinat voivat olla kiusattujen mutta myös vaikkapa kiusaajien itsensä keksimiä, eivät tutkimuksia.

Tuli vain mieleen, kun tarinoissa kiusaajaa varoitellaan, ja lopulta hän lopettaa yms mutta tutkimuksissa koko työpaikan vaknoama yleensä joutuu lähteä, koska ihmiset eivät myönnä vainoavansa, mobbaavansa, eikä esimies asetu kiusatun puolelle, eikä oikeus, koska kiusatun ulkonäkö luonne ja käytös muuttuu kun taas iso jengi voi hyvin ja nauttii.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan kiusaamisesta, ohjeena on usein se, että pitää olla yhteydessä esimiehen esimieheen. Olen kokenut kiusaamista työpaikassa, jossa oli vain kaksi tasoa - työntekijät ja pomo, joka omisti yrityksen. Minne valitat pomon käytöksestä? Kahvihuoneessa puhuttiin  - en ollut suinkaan ainoa, joka sai kuulla ‚totuuksia‘ itsestään, mutta mikään ei muuttunut. 

Lähdin pois kevättalvella, kesällä täytin pyöreitä, pidin juhlat, joihin kutsuin kaikki työkaverit, mutta en pomoa. Hän on sen jälkeen kertonut, miten minä olen haastanut riitaa ja pannut välit poikki. 

Kusipäitä on aina ja kaikkialla, mutta helpoin ratkaisu olisi silti vaihtaa firmaa. Se ei vaan läheskään aina onnistu tuosta vaan, on sinniteltävä. 

Jos "pomona" oleva on narsisti niin hän on ehdottomasti sopimaton tehtäväänsä ja asiaa pahentaa maximissaan se, jos narsismiin liittyy psykopatiallisuutta joka tulee esiin fyysillisenä väkivaltana. Viimeistään silloin kun siihen viittaavaa tulee esiin on tavallaan jokaisen velvollisuus pyrkiä tekemän jotain sairaan auttamiseksi. Työnjohtajana isossa yrityksessä aikanaan jouduin toisen osaston työläisten salaiseksi auttajaksi niin järjestin "salaisen" kokouksen henkilökunnan päällikön kanssa ja otin mukaan työläisen jolla oli fyysillisestä väkivaltaisuudesta pomonsa kanssa kokemusta. 

Työnantaja järjesti oman työpaikka lääkärin tuella sairaalle narsismiin ja siihen liittyvien ongelmista kärsivien asiantijan ja parantumisen myötä työnjohtajasta tuli melkein liiankin avonainen, tosin tarkoittaen hyvää anteeksi pyydellen ja oman osantonsa työläisille järjesti kahvitilaisuuden jossa kaikki saivat purkaa vuosien tuskaansa joten tuuletuksen seurauksena kaikki lopulta päätty hyvin ja hämmästyttävä uutinen oli se, että kyseinen sairas työnjohtaja oli eräästä amerikkalaisesta uskonlahkosta aikanaan eronnut ja niissä piireissä ei koskaan olla väärässä ja kaikki ei uskovaiset on "vihollisia" tai sarvipään palveljoita.

Vierailija

Luin juuri, että pienten lasten vanhemmat käyvät haukkumassa leffateatterissa jonkun siellä tuöskw televän nuoren, jos tämä hoitaa työnsä, eikä päästä liian nuoria näytökseen.

Aika hurjaa. Nuorena aivot kehittyvät ja vanhemmista irtautuminen on psyykkisesti raskasta.

Kyllä tämmöinen heikomman päälle hyppiminen jonka tietää olevan suibatto. Assa iässä, on melkoisen raukkamaista.

Pienillä lapsilla on aina puolustajia. Se että joku nelosluokkalaiset rökittäisi porukassa ekaluokkalaiset, tämmöistä nyt ei tapahdu, ennen vanhoina hyvinä aikoina kyllä, kun ihmisillä oli kunnia tunto ja selkäranka.

Tällaiaet jutut tulisivat aina aikuisen tietoon, koska iso porukka ei tunne häpeää samalla tavalla kuin eyksi henkilö siitä että tulee kiusatuksi.

Joskus ja usein nuoremmat provosoivat koska tietävät että aikuiset ovat nuoremman puolella. En tiedä miten yleistä on perheissä. Perhekohtaista.

Mutta eihän kukaan halua olla vanhin lapsi tai koulunsa vanhin ikäluokka, tai päiväkotiryhmä vanhin, jos suhtautuminen on se, että kiusaaja on automaattisesti vanhin.

Järkyttävää, kauhistuttavaa, mitä juuri luin, että nuoret ovat irtisanoutuneet työpaikasta näiden vanhempien takia, jotka huutavat nuorelle, joka ehkä ensimmäisessä työpaikassa. Mikä vaivaa pienten lasten vanhempia? Milloin omat lapset kuriin?

Ja jotka kehittymässä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat