ETSITÄÄN NAISIA JOILLA EI OLE LAPSIA KERTOMAAN AJATUKSIAAN ÄITIYDESTÄ

Seuraa 
Liittynyt21.5.2015

ETSITÄÄN NAISIA JOILLA EI OLE LAPSIA KERTOMAAN AJATUKSIAAN ÄITIYDESTÄ

Olen suunnittelemassa dokumenttia, joka kertoo äitiydestä naisen näkökulmasta. Kerään tällä hetkellä taustatutkimusta varten ajatuksia äitiydestä kaikenikäisiltä naisilta, niin nuorilta kuin vanhoilta, joilla ei ole omia lapsia. Toivon että voisit mm. vastata alla oleviin kysymyksiin tai lähettää minulle sähköpostia yleisesti ajatuksistasi ja kokemuksistasi äitiydestä.

Mitä ajatuksia äitiys sinussa herättää? Haluatko tulevaisuudessa tai halusitko aikanasi lapsia? Kerro, miksi. Minkälaisia asioita mietit omasta mahdollisesta äitiydestä? Koetko asiassa olevan kohdallasi ristiriitoja? Missä ristiriidat ilmenevät? Koetko että naiseus ja äitiys ovat nykyään keskenään ristiriidassa tai toisiinsa vahvasti liittyviä?

Tällä hetkellä etsin vain taustatietoa, mutta voit lisätä kirjeeseen jos sinua voisi kiinnostaa olla dokumentissa mukana. Loppuvuodesta kuvattavassa dokumentissa kuvataan erilaisten naisten elämää ja ajatuksia, niin naisten joilla on lapsia, kuin naisten joilla ei niitä ole tai jotka eivät niitä edes halua. Tarkoitus on käsitellä äitiyttä osana naisen elämää nykypäivänä. Valmistuttuaan dokumentti tullaan esittämään Ylen TV kanavalla.
Yhteydenottoja odotellen,
Ystävällisin terveisin

Iris Olsson
Email: iris.olsson@yle.fi
YLE Asiaohjelmat

Sivut

Kommentit (141)

hannustiina
Seuraa 
Liittynyt21.5.2015

Ole 31-vuotias sinkkunainen ja elämäni on ollut melko tappuraista vaikean sairauteni kanssa joten parisuhde ja perhe on ehkä vain unelmaa.Sairastan vaikeahoitoista epilepsiaa,poissaolokohtaukset vaivaavat joka viikko.Olen saanut kurkistaa lapsen maailmaan ja äitinä olemiseen seuraamalla serkkujeni taaperoita,pääsin kummiksi elokuussa syntyneelle Jasperille.Monella ikäiselläni serkullani on jo tosiaan perhe ja kaikki kyselevät että miksi ei minulla joten inhottaa aina kertoa elämäntarinansa sairaudesta.Käyn nyt kuitenkin aina säännöllisesti moikkaamassa pikkumiestä ja hänen siskojaan joten mikäs sen ihanampaa!Mellä tytöillä riittää aina puuhaa ja Jasperi on nyt oma "lellikkini".Jos se onni kun oma kulta ja mahdollisuus perheeseen suotaisiin en siitä luopuisi,rakastan lapsia.

Vierailija

Olen 28-vuotias nainen ja takana yksi yllätysraskauden keskenmeno. En ennen raskautta ollut ajatellut haluanko lapsia, mutta tämä kokemus vain vahvisti ajatustani siitä, että haluan, jos siihen mahdollisuus vielä tulee. Olen kuitenkin sitä mieltä, että naiseus ei ole kiinni äitiydestä. Voin yhtä hyvin elää elämäni ilman omia lapsia ja silti elää täyttä naisen elämää. Joskus näen äidit supersankareina ja joskus toisaalta äityis vaikuttaa taakalta, joka kahlitsee kiinni kotiin. Se riippuu siitä kuinka nainen itse kokee äitiyden, se näkyy ulospäin. Nainen on muutakin kuin äiti, ennenkaikkea ihminen. Itse naiseuden "voima" on mahtavaa oli äiti tai ei.

Vierailija

Nyt yli nelikymppisenä olen tullut todella surulliseksi siitä, kun minulla ei ole lapsia. Ennen en asiaa edes ajatellut. Oli niin paljon muuta tekemistä.

Vierailija

Olen 20-vuotias nuori nainen. Haluan ehdottomasti lapsia tulevaan perheeseeni. sillä uskon että ilman lapsia, aikuisilla on vain suhde joka on joko rekisteröity tai ei. Lapset tekevät siitä kokonaisuuden. Äiteys herättää minussa suurta rakkauden tunnettta, jota voisin muille jakaa. jokainen lapsi tarvitsee äidin. Toivon että minusta tulisi hyvä äiti, sellainen kuin omani oli, ei mikään pullantuoksuinen, mutta rakastava ja ymmärtäväinen.
Ainoa ristiriita voisi olla se, että haluaisin vaikka heti ryhtyä äidiksi, mutta minulla on koulu kesken, eikä tulevaa ammattia, joten lykkään, siksi että lapsi saisi sitten hyvän kodin, eikä tarvitsisi elää sossun avulla. Joten, käyn koulun loppuun ja hankin työn, sitten miehen kanssa naimisiin ja sitten muksuja :)
Äiti voi nykyään olla uranainen, mutta uranainen ei välttämättä ehdi hoitaa lapsiaan tai viettää heidän kanssaan aikaa. naiseus ja äiteys eivät ole mielestäni ristiriidasssa. äiti voi olla naisellinen, ja saakin olla. Vaikka olisi äiti, se ei tarkoita että täytyy pukeutua mammamaisesti. voi pukeutua oman ikäisesti tai nuorekkaasti.

Vierailija

Olen 27-vuotias nainen ja ehkä ensimmäistä kertaa nyt joudun miettimään lapsiasioita vakavissani. Minulla on vuotta vanhempi poikaystävä, jolla on melko selkeä käsitys siitä että hän haluaisi joskus perheen, vaikka ei kuitenkaan ihan vielä. Itse en ole lainkaan vakuuttunut siitä että haluaisin lapsia, vaikka jo 15-vuotiaana päätin tulevan tyttäreni nimen. Luulen että nimen miettiminen liittyi enemmänkin siihen että naisen "kuuluu" perustaa perhe, että se oli minulle oletusarvo, kuin siihen että oikeasti lapsen haluaisin. Vastahakoisuuteni saattaa liittyä myös pelkoon siitä että pystyisinkö todella olemaan vastuussa jonkun toisen elämästä, kun omankin hallinnoimisessa on riittävästi hommaa.

Vierailija

Olen 27-vuotias nainen ja olemme mieheni kanssa toivoneet lasta reilun puolitoista vuotta, mutta turhaan. Tutkimukset aloitettiin helmikuussa ja kesäkuussa alkaa ensimmäinen hoito. Olen aina tiennyt haluavani lapsia ja mikään asia ei ole satuttanut eikä tehnyt niin pahaa, kuin rikkinäisyyden tunne ja tieto, että lapsia ei ehkä koskaan tule. Luotto hoitoihin on välillä aika kova, välillä olen valmis heittämään pyyhkeen kehään kaiken käydessä liian rankaksi. Äitiyden ajattelemin tuottaa siis vain yleisimmin tuskaa tällä hetkellä, mutaa samaan aikaan myös antaa voimaa jatkaa hoitoja.

Vierailija

Joskun 20 ja 30 välillä kihlasin ihanan miehen, joka oli 6 vuotta nuorempi. Silloin suunniteltiin perhettä ja tytölle ja pojalle nimetkin valmiiksi. Suhde kariutui kuitenkin omaan sitoutumiskammooni, joka jatkuu edelleen 45-vuotiaana. Olen saanut olla varaäitina siskoni lapsille, ja viettänyt heidän kanssa paljon aikaa. He ovat tärkeimpiä elämässäni ja olen heihin edelleen usein yhteydessä, vaikka ovatkin jo teinejä. Joskus mietin, olisinko heille niin läheinen täti, jos olisin hankkinut omia lapsia. Silloin ei ehkä olisi ollut aikaa ja puhtia viettää heidän kanssaan aikaa. Olen tyytyväinen valintaani, joskus mietinkin, miksi tähän yhteiskuntaan tekisinkään lapsia...

Vierailija

Ehkä yhden käden sormiin sattuu ne kerrat, kun olen edes harkinnut hankkivani lasta tai lapsia. Ja jokainen kerta on kestänyt vain vähän aikaa, korkeintaan pari päivää, kun olen todennut että nou tänks. En ole asiasta ja mielipiteestäni hirveämpää meteliä pitänyt, koska minusta tuntuu, että naiset ja erityisesti äidit pitäisivät minua lapsivihaajana. En vihaa lapsia. Rakasta veljeni kahta pikku tyttöä ja he vieralevatkin luonani lähes säännöllisesti. En halua lapsia sen takia, että rakastan omaa rauhaa ja vapautta. Minulle on erittäin tärkeää, että saan tulla ja mennä juuri silloin kun huvittaa. En pidä ajatuksesta, että en voisi itse ohjata elämääni, vaan joku ohjaisi tekemiseni ja menemiseni puolestani. Minulla on ollut parikin vakavaa ja pitkää suhdetta, joissa kummassakaan ei minua olla painostettu lasten tekoon. Olen 35-vuotias ja tällä hetkellä sinkku ja oikeastaan tyytyväinen elämääni. Vietän aikaa ystävieni kanssa, minulla on erittäin hyvä ja hyvin palkattu työ, mukavat harrastukset ja perhe (äiti ja veljet) ympärilläni. Minua ärsyttää, kun jotkut (yleensä äidit) olettavat, että kun joskus löydän miehen, niin sitten alan tehdä lapsia, "kyllähän sinä vielä ennätät". En oikein uskalla ja henno sanoa, että 'ei ole minun juttu". Minä kuitenkin hyväksyn itseni tallaisena kuin olen, ei äitinä vaan muuten vaan naisena. En koe olevani huono tai vajavainen, kun en ole tai en edes halua äidiksi.

Vierailija

Olen 31v äitiyttä miettivä nainen. Olen pari vuotta sitten aloittanut uuden suhteen, )ossa sain "kaupanpäälle" kaksi kouluikäistä viikonloppumuksua. Itselläni ei ole lapsia eikä kyllä minkäänlaista kokemusta lapsista.

Noin vuosi sitten minulla oli kova vauvakuume, mutta se meni ohi kesälomamme aikana, kun lapset olivat meillä 4 viikkoa putkeen. Aika meni mukavasti, mutta itse taisin stressata )a )ännittää eniten. Muksu)en kanssa menee ihan kivasti, mutta minusta tuntuu etten osaa täyttää sitä aikuisen roolia )ota oletan että pitäisi täyttää. )otenkin tuntuu siltä että kaikki olettavat kaikki on niin kivaa )a ihanaa, kun on lapsia, mutta ainakin itselle se on aika stressaavaa välillä: en tiedä miten pitäisi reagoida lasten kiukkukohtauksiin, syömättömyyteen )ne.

Nyt tuntuu taas siltä että haluaisin oman lapsen, mutta...En ole ollenkaan vakuuttunut että osaisin kasvattaa lapsen, kun tuntuu etten pä)ää koululaistenkaan kanssa. Miten sitä sitten pär)äisi oman pienen nyytin kanssa? Pidän myös työstäni, )a viime loman )älkeen a)attelin että en omia lapsia haluakaan.

Tässäpä taitaa olla pähkäilemistä kerrakseen.

Vierailija

Olen 21 vuotias nuori nainen. Viime syksynä aloin seurustelemaan itseäni kuusi vuotta vanhemman miehen kanssa, jolla on yksi lapsi. Alussa minulla ei ollut epäilystäkään siitä, että en alkaisi seurustelemaan miehen kanssa, vaikka hänellä lapsi onkin. Ajattelin, että "ok, jos miehen kanssa haluan olla, lapsi tulee samaan pakettiin". Minun oli hyväksyttävä se, että lapsi tulee aina menemään minun edelleni ja parisuhde pyörii lapsen ehdoilla.

Poikaystävän lasta en omakseni tunne, enkä aijokkaan hänelle toiseksi äidiksi ryhtyä. Halun olla lapselle vanhempi. Aikuinen, joka näyttää lapselle hyvää esimerkkiä ja tietenkin huolehtia hänestä omien kykyjeni mukaan.
Ristiriitaa tuottaa eri käsitykset lapsen kasvatuksesta ja lapsen kiukunpuuskat ja niistä selviäminen. Välillä on raskasta selvitä lapsen kanssa, kun ei oikein välillä tiedä paikkaansa, ei ole äiti, on vain isän tyttöystävä.

Vielä vuosi sitten en ollut varma millon niitä lapsia kerkeäisi hankkia. Ennen kaikkea ihanan parisuhteen myötä äidiksi tulemisen halu on vahvistunut. Ja kun olen nähnyt miten ihana isä poikaystäväni on, minun ei tarvitse pelätä miten hän suhtautuu lapsiin. Välillä meitin myöskin, että onko minusta ikinä äidiksi, kun yhdenkin kanssa tuntuu olevan joskus vaikeuksia. Toisaalta huomaan, että vanhemmilla on joskus vaikeuksia selvitä omienkin lasten kanssa... Mutta luotan siihen, että kun se oma lapsi on tuloillaan, kaikki kyllä naksahtaa kohdilleen :) Äitiys on minusta maailman ihanin asia!

Vierailija

Olen viisikymppinen nainen, jolle lapsettomuus todella kolahti vasta viitisen vuotta sitten tavatessani nykyisen avomieheni. Sitä ennen ei kohdalle ollut sattunut miestä, jonka kanssa olisin edes halunnut lapsia eivätkä suhteet olleet niin pitkiä tai vakavia. Jouduin ensimmäistä kertaa sen tosiasian eteen, että olen jo liian vanha tekemään lapsia ja tulen jäämään lapsettomaksi. Itkin salassa muutamat itkut sen vuoksi. Pidän kyllä lapsista, mutta mikään fanaatikko en asian suhteen ole koskaan ollut enkä ole ehdoin tahtoin halunnut yksinhuoltajaksi vaan odottanut mieluummin saadakseni koko paketin - miehen ja lapsia. No, sain edes miehen, jolla on edellisestä liitosta kaksi nyt jo teini-ikäistä lasta. Nykyään ajattelen monta kertaa, että pääsen paljon vähemmällä, kun ei ole omia lapsia. Ei se pelkkää autuutta ole niiden kanssa vaikka kaikki eivät halua sitä myöntää. Lapset oikeasti voivat olla melkoisen huonosti käyttäytyviä ja rasittavia tapauksia. Nuorempana ärsytti suunnattomasti välillä, kun vanhemmat sukulaistädit ym pahaa tarkoittamatta kyselivät, että milloinkas sinä rupeat perustamaan perhettä. Vastasin yleensä melko kipakasti, että pitäisi ensin löytää isä niille. Niille, joille asia on todella arka juttu, tällaiset sinänsä viattomat kysymykset voivat olla todella kova paikka. Ärsyttää myös joidenkin besserwissereiden lausunnot, että et voi tuntea itseäsi todella naiseksi, jos sinulla ei ole lapsia. Kaikki nyt vaan eivät saa lapsia ja täyttä elämää voi elää ilmankin. Sisaruksilla on lapsia minunkin edestäni ja olen ollut niiden kanssa aina tekemisissä.

Vierailija

Olen 32-vuotias naimisissa oleva nainen. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kohta 15 vuotta ja lähes koko ajan on ollut selvää, että emme hanki lapsia. Miksikö? Miksi pitäisi? Tarvitsemme kumpikin paljon unta ja en voisi kuvitellakaan tulevani toimeen edes tilapäisesti huonoilla ja katkonaisilla yöunilla. Tälläkin hetkellä asumme rauhallisella alueella omakotitalossa ja silti kumpikin meistä käyttää nukkuessaan korvatulppia ja lisäksi unilääkitystä. Normaalina työviikkona minun pitää mennä nukkumaan viimeistään klo 22, jotta pääsen virkeänä ylös sängystä aamulla 06.15. Omaan töihin lähtööni menee vajaat puoli tuntia, eikä minulla ole mitään halua alkaa ottaa aikaa kenenkään pienen ihmiseen herättämiseen, pukemiseen ja syöttämiseen sekä tarhaan viemiseen vielä ennen töihin lähtöä. En käsitä sitä, että naapurin rouva kertoo heräävänsä vapaaehtoisesti tuntia aiemmin jo puoli kuusi työaamuina lukeakseen hesarin ja ottaakseen pyykit pois koneesta ennen lasten herättämistä. Osaltaan tähän vaikuttaa se, että olen sairastanut vaikean masennuksen ja sen lisäksi sairastan fibromyalgiaa, joten tiedän, että kestokykyni on rajallisempi kuin terveellä ihmisellä. Lisäksi, jos hankkisimme lapsia, tulisi minusta esiin se perfektionisti, joka haluaa lapsistani tulevan kauniisti käyttäytyviä, koulussa menestyviä ja kaikinpuolin onnistuneita. Tiedän jo nyt, että kasaisin valtavat paineet sekä itselleni, että lasteni niskaan. Muutoinkin olen sitä mieltä, että meillä Suomessa vain varakkailla on varaa hankkia lapsia. Keskiluokka joutuu todella ahtaalle asuntolainoineen ja elämiskuluineen.Lisäksi minusta pienen lapsen hoitopaikka on ehdottomasti koti, ei päiväkoti ja tähän vain varakkailla on mahdollisuus. Siksikään en halua hankkia lapsia, että en koe pystyväni antamaan heille sitä kaikkein parasta hoivaa.

En koe muutenkaan jääväni paitsi mistään olennaisesta, vaikka minulla ei lasta olekaan. Puheet siitä, että vanhana kaduttaa ovat hölynpölyä. Uskon eläväni paljon onnelisemman vanhuuden ilman pakollista lastenlasten hoitorumbaa, johon omat vanhemmat usein kyllä kelpuutetaan, mutta sen jälkeen heidät on helppo unohtaa hoitokotiin.

Vierailija

Olen 31-vuotias nainen ja parisuhteessa ulkomaalaisen miehen kanssa. Olemme olleet yhdessä vasta pari vuotta, joten vielä tähän mennessä ei parisuhteen virallistaminen tai perheen lisäys ole ollut ajankohtaista. Miehelläni ei ole asian kanssa niin kiire myöskään siksi, että hän on viitisen vuotta minua nuorempi eikä maahan muutettuaan ole saanut vielä kunnon työtä, ja itsekin olen halunnut elää nuoruutta vapaasti, opiskella, tehdä töitä ja matkustella ja seurustelusuhteet ulkomaalaisten kanssa ovat myös tuoneet omat haasteensa ja osa on niinhin kaatunutkin. Viimeisen vuoden aikana tässä suhteessa olen kuitenkin ajatellut paljon lapsen hankkimista siksikin, että yhtäkkiä lähes kaikki ystäväni ja tuttuni ovat saaneet lapsen ja raskaanaolevia naisia ja vauvoja tuntuu muutenkin olevan joka puolella pääkaupunkia. Onneksi mieheni ymmärtää hyvin biolologisen kellon tikitystäni ja mitään esteitä lapsen tulolle ei nyt ole.

Minulle on aina ollut itsestään selvää, että joku päivä olen vielä äiti ja että minulla on oma perhe. Ilman sitä tuskin kokisin täyttäneeni naisen tehtävääni ja olevani täysin onnellinen. Olisi kauhea ja tyhjä ajatus, että eläisin koko elämäni ilman lapsia, joita suuresti rakastaa ja ilman jälkikasvua, omaa tai sitten vaikka adoptoitua, sillä hieman minua mietityttää monien muiden lailla, että voinko lapsia saada kun se olisi voinut olla jo mahdollistakin.

Voi kuitenkin olla ihan hyvä, että äitiyteni kypsyy vielä hetken ja opin lisää kasvatuksesta ja olemaan kärsivällisempi. Koska hermostun helpolla, minulle on kasvattavaa, vaikkakin kauheaa, nähdä miten stressaantuneet vanhemmat huutavat kadulla pienille lapsilleen. Joka kerta päätän itse yrittää parhaani olla tulevaisuudessa kärsivällinen, kuunteleva ja hyvä vanhempi ja purkaa stressini jotenkin muuten.

Vierailija

34-vuotiaana välillä ajattelee ,kun mies ei halua lapsia ja koskaan vauvakuumetta ollut,mutta onko sittenkin vähän takaraivossa ajatus,ehkä sitä voisi. Ikäkin alkaa tulla vastaan ja jaksaako sitä lapsen kanssa,kummankin vanhemmat asuvat toisella puolen Suomea ja sellaisia tuttuja täällä ole,joiden kanssa voisi olla rennommin,piipahtaa kylässä..Vaikea selittää. Rupeaako vanhemmiten harmittaa enemmän,mies on 10v. vanhempi,tuleeko sillä ikä jo liikaa vastaan...En uskalla ottaa asiaa edes puheeksi.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat