umpikuja?

Vierailija

Olen samassa tilanteessa missä olen ollut jo muutaman kerran aikaisemminkin, eli siis mietin onko parisuhteen, siis avoliiton jatkamisessa vielä järkeä. Olen pettynyt avomieheeni jo useita kertoja saman tyyppisesti kuin nytkin, viime kerrasta on kyllä kulunut jo aika kauan.En vain enää tiedä pytstynkö unohtamaan ja jatkamaan taas.

Tilanne oli nyt viimeksi lyhyesti selitettynä sellainen, että mieheni mm.haukkui minua todella törkeästi keskellä yötä lapsemme kuullen, oli pelottava ja uhkaava sekä minun että lapsen mielestä(lapsi itki välillä) ja tilanne kesti ehkä tunnin, ehkä kauemmin. Joku varmasti on sitä mieltä, että minun olisi kuulunut soittaa apua ja ajatella lapsemme parasta, mutta siinä tilanteessa tein kaikkeni, että sain mieheni rauhoitettua puhumalla ja puhumalla lisää.., koska edellisistä kokemuksista viisastuneena tiesin miten toimia. Rauhoittelin samalla koko ajan lastamme ja pidin häntä sylissä.

Tietenkin ajattelin koko ajan lastamme ja minuun sattui sydämeen, sattuu vieläkin, enkä voi tietää mitä hänen sisällään tapauksen johdosta tapahtui tai tulee tapahtumaan. Huomaan, että tähän liittyy jo häpeää ja peittelyä, mieheni käytöksen selittelyä omalta puoleltani, joskin olen joillekin aikaisemmin kertonut hänen käyttäytymisestään. Mieheni ei ole ikinä ollut fyysisesti väkivaltainen, eikä semmoista ole tarvinnut sentään pelätä.

Tiedän, että mieheni purkauksiin liittyy lapsuuden traumat ja myöhemmätkin, mutta tietenkään ne eivät oikeuta käyttäytymään niinkuin hän on käyttäytynyt. Näistä on puhuttu kyllä, mutta en tiedä mikä todella auttaisi häntä, vuosien psykoterapiako? Tiedän kyllä, että hän ei koe tarvitsevansa sen tyyppistä apua lainkaan. Arjessa kaikki sujuu ihan ok ja parisuhteemmekin on vaikeamman jakson jälkeen taas muutaman kuukauden ollut oikein hyvä ja tasapainoinen. Hän on isänä hyvä, osallistuu kaikentavoin, kannamme yhdessä vastuuta,mutta ehkä juuri siksi tämä tuntuu niin raskaalta.Minusta jotenkin tuntuu, että en pysty enää realistisesti tarkastelemaan koko tilannetta. Ajatukseni lähtevät kiertämään kehää, jos ryhdyn ajattelemaankaan eroa tai toisaalta sitä, että jatkamme yhdessä.

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat