Kommentit (5)

Vierailija

Salla,

Sanasi vahvistavat ajatustani, että olet ollut Hyvä äiti ja olet tehnyt oikein, suojellessasi ja rakastaessasi poikaasi koko sydämestäsi.

Sanasi vahvistavat omaa rohkeuttani rakastaa ja puolustaa lastani, olipa tilanne tai asia mikä tahansa, mutta mikään ei ole pahempaa, kuin jatkuva epävarmuus ja rakkaansa menettämisen pelko. 

Voimia ja jaksamista Sinulle toivoen.

Koulukiusatun äiti.

Vierailija

Voimia sinulle Salla. Mikään ei varmasti ole yhtä kamalaa kuin oman lapsen hautaaminen. Oma poikani oli yläasteelle siirryttäessä iloinen ja reipas. Vuoden sisällä käytös muuttui ja pelkäsin työvuoron aikana masentuneen pojan itsemurhaviestejä. Ahdisti. Yritin hakea apua lapsen syvään masennustilaan, mitä sain? Sosiaalitoimi ja koulun kuraattori näkivät lapseni laiskana lintsarina. Sormella naputettiin pöytää tivaten poissaolon syytä. Miten poika olisi voinut syytä kertoa vieraalle, kun ei osannut vanhemmillekaan pahaa oloaan eritellä.

Nyt rakas pokani on päässyt 17v ikään ja on sen verran aikuisempi, että osaa hyvin eritellä tunteensa.

Koulussa on muitakin kíusaajia kuin oppilastoverit. Kun ilkeä aikuinen kiusaa lasta, on vaikea lapsen puolustautua!!

Vierailija

Olen itse kokenut saman kohtalon. Poikani menehtyi 29 v. äkillisesti. Samoin olin koko hänen elämänsä ajan pelännyt tätä viestiä. Huomasin Sallan sanoista, että tosiaan nuori voi elää jatkoajalla. Niin teki poikanikin. Kun itse löysimme hänet kuolleena oli se kauheinta mitä voi kuvitella. Salla yritetään jotenkin mennä eteenpäin. Vaikeita aikoja tulee ja tuntuu, että ei pääse eteenpäin. Mutta mentävä on ja arvostettava sitä mitä on jäljellä. Muistot menetetystä rakkaasta ja heistä jotka vielä ovat kanssamme kantavat meitä eteenpäin.

Vierailija

Voimia Sallalle. Menetin oman poikani 4 vuotta sitten, samana päivänä kuin Salla menetti omansa eli 25.8 2008, Juuso oli tuolloin 15 vuotias. Sallan tarina tuntui muutenkin aika samankaltaiselta.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat