Psykiatri Jari Sinkkonen: ”Lapsen ei tarvitse harrastaa mitään eikä olla aina reipas”

Psykiatri Jari Sinkkonen: ”Lapsen ei tarvitse harrastaa mitään eikä olla aina reipas”

Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski” kasvaa ihan normaaliksi.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että lapsella on suuri riski kasvaa ihan normaaliksi, vaikkei hän harrastaisi yhtään mitään. Lapsen ei myöskään tarvitse aina olla reipas ja hyvällä tuulella.Lue koko juttu

Kommentit (12)

äiti

Olen samaa mieltä Jarin kanssa. Lapsen arvoa ja hyvä vanhemmuuta ja hyvää elämää  ei mitata harrastusten määrällä vaan sillä että kaikilla perheessä olisi hyvä olla ja tekemistä yksin ja yhdessä olisi tarpeeksi. Itse koen ruuhkavuosissa että yhteistä aikaa saisi olla lisää, lapset kasvavat vauhdilla ja paahdamme eteenpäin arjessa niin että tukka on putkella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Juuri näin. Monesti ympräistö odottaa, että kaikki harrastavat edes jotain. Ja monesti saa selitellä, miksi lapsi ns ei harrasta mitään. Vaikka touhua kyllä riittää.

Vierailija

Hyvä artikkeli!! Kerrankin puhutaan harrasusten mäárästä tai niiden puuttumisesta. Itse aikoinani en harrastanut mitään. Olin yksin viihtyvä, luin paljon kirjoja sekä kaikki silloiset aikauslehdet. Yleistietoni olikin silloisessa kaveripiirissä selvästi yli muiden. Myöskäán en omia lapsiani ole pakottanut mihinkään ja heistä kuten minustakin on kasvanut kunnon" normaaleja" kansalaisia.

K

Ihanaa sain synnintunnustuksen, kun en ole pakottanut lapsiani harrastamaan.  KIITOS. Itsellä 3/4, jotka ei ole koskaan oikeen harrastaneet mittään ja 4/4 ei todellakaan ole olleet aina reippaita. 2/4 tullut ihan suhtkoht täyspäisiä aikuisia 2 kanssa jännitetään vielä <3. Meille tollainen ihan kotona oloilukinja kavereiden kanssa pyöriminen menee harrastuksesta.

Mummo

Viisaita ajatuksia lapsen elämästä.Jo pelkkä koulu vie paljon energiaa ja on lapsen työtä 50- luvulla monilapsiseen perheeseen syntyneenä ei vanhemmilla ollut aikaa kuskata harrastuksiin.Hiihtäminen ja uiminen oli ilmaista ja ihanaa yhdessäoloa kylän lapsille.Kyllä meistä kasvoi ihan hyviä ja osaavia aikuisia.

Vierailija

Ihmettelee kun on kahdeksat harkat viikossa... Lapsi katsoo telkkarista olympia uimareita ja toivoo olevansa joskus itse siellä kilpailemassa, ei sinne pari kertaa viikossa pulikoimalla mennä. On otettu taas hieno esimerkki "harrastelu" kirjoitukseen ääritapauksesta. Pitäisi näille nyky psykologeille joku muukin testi nykypäivänä teettää kuin tilastomatikkaa täynnä oleva koe niin saatais laatua alalle.

Vierailija

Lasta ei ole koskaan pakotettu harrastamaan, vaan on jopa toppuuteltu, kun haluaisi harrastaa kaikkea mahdollista.

5-luokkalaisella uimarilla on nyt viidet treenit viikossa, ja on itsekin sitä mieltä että varmaan lopettaa ensi vuonna kun treenimäärä taas kasvaisi. Ei vaan haluaisi vielä lopettaa, koska kaverit ovat tulleet niin tärkeiksi. En usko että tuossa ryhmässä uivista noin 20 uimarista kovinkaan moni oikeasti rakastaa uimista niin paljon tai on niin tavoitteellinen, että oikeasti haluaa treenata noin paljon (yhdessä aina riemuitsevat kun treenit jostain syystä peruuntuu), mutta porukkaa on vaikea jättää. 

Onneksi lapsella on kaksi muutakin harrastusta kerran viikossa, niin ei sitten ole ihan tyhjän päällä, kun uinti loppuu...

Mummi vm 53

Kiitos Jari Sinkkonen. Meidän varhaisteinimme kieltäytyy kaikesta harrastamisesta, tarjottu on monta kertaa. Pienempänä kävi voimistelukerhossa pari talvea ja yhden koripallossa.  Nyt ei mikään seuraurheilu innosta. Joten keskitymme koulunkäyntiin - mikä onkin tulevaisuuden kannalta paljon tärkeämpää kuin jonkun pallon perässä juokseminen.  Koulumenestys auttaa työelämässä. 

Äitee

Muuten samaa mieltä, mutta jos kaupunkilaislapsella on vaihtoehtona harrastuksille jossain ostarilla notkuminen, niin sitten on kyllä harrastukset parempi vaihtoehto.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat