Mies jätti Sarin, 48, yllättäen: ”Yksinäisyys tuntuu välillä fyysisenä kipuna”

Mies jätti Sarin, 48, yllättäen: ”Yksinäisyys tuntuu välillä fyysisenä kipuna”

Avioeron jälkeen voi tuntua kuin elämältä olisi pudonnut pohja – etenkin, jos ero tulee itselle ylltätyksenä. Asiantijan mukaan toipuminen on mahdollista, kun antaa itselleen siihen aikaa.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (46)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen tullut siihen tulokseen, että jokainen nainen vaihdetaan puolet nuorempaan noin neljänkympin jälkeen. Tosin se tapahtuu myös kaikille niille nuorille naisille tulevaisuudessa myös. Tai sitten he toimivat omaishoitajana tai tyytyvät suhteeseen vanhan miehen kanssa, mutta hintana huono seksielämä. Tai voihan seksi harvoin olla hyvääkin. Kuulostaa julmalta, mutta ympärillä tätä tapahtuu koko ajan. Aina löytyy korvattava, eikä valttikortiksi riitä ehkä enää edes tuo nuoruus. Jos alat haluta normaaleja asioita kovemmin niin vaihto tai kyllästyminen on edessä myös nuorten kohdalla. Vaihtoehtoja on niin paljon. Valitettavasti. (Ja samaa mieltä olen siitä, että miehet ovat samassa tilanteessa. Aina löytyy uusi tilalle. )

Minun lähipiirissäni taas on kymmeniä pariskuntia, jotka ovat olleet yhdessä kauan. Itsekin olen ollut mieheni kanssa reilusti yli 20 vuotta ja olemme kuin paita ja peppu. Vanhempani ja appivanhemmat ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta ja todella hyvin menee. Vaikka useat vaihtavat puolisoa matkalla, niin todella moni myös pysyy suhteessaan.

Jos yhdessäolo ei tunnu hyvältä, niin ero on ratkaisu. Yhdenkään ihmisen ei tarvitse kituuttaa sellaisen tyypin kanssa, jonka kanssa ei ole onnellinen aidosti. Välillä parinvalinta ei vain yksinkertaisesti mene nappiin, elämäntilanne ja ajatukset muuttuvat ja sitä kaipaa muutosta. Niin sen vain pitää mennä. Yksikään ei voi määrittää ja päättää toisen ihmisen elämästä ja haaveista.

Vaikka ero tulisikin, niin elämä ei siihen lopu, se vain muuttuu. Itsestä se on kuitenkin aika paljon kiinni minkälainen tarinan jatko on.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nyky yhteiskunnassa on vain pintapuolisuus. Tyrkytetään itseä keinolla millä hyvänsä. Ei ole arvoja ihmisillä.

Puhut samalla myös itsestäsi, eli sinä olet pintapuolinen, itseäsi tyrkyttävä ja sinulla ei ole arvoja. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lidia kirjoitti:
Avioerot ovat erilaisia niin kuin avioparejakin. Hyvä olisi jos ehtisi käsitellä eroajatuksia ja ongelmia ennen lopullista päätöstä. Äkillinen suhteesta lähteminen on traumaattinen jätetylle, vie pitkän ajan ennen kuin alkaa toipua ja alkaa luottaa toiseen ihmiseen. Särkynyt suhde vie mennessään kaiken mihin on siihen asti uskonut. Ja hyvä niin! Kuulostaa kliseeltä mutta kaiken romahtaminen on uuden alku. Jos yksi ovi sulkeutuu niin monta muuta ovea avautuu. Elämästä ei tule välttämättä parempaa tai helpompaa kuin se oli mutta avautuu monia mahdollisuuksia löytää elämän rikkaus ja monipuolisuus - voi löytää itsensäkin uudelleen ja uusia puolia itsestään. Paras hetki on se kun huomaa, että jaksaa antaa rakkautta eikä vaadi sitä itselleen. Silloin on vahvoilla. Me ihmisetkin elämme monta elämää, ei vain kissat.

Lässynlää. Itse yritin itsemurhaa puoli vuotta eron jälkeen, enkä vieläkään ole tolpillani, vaikka erosta on jo viisi vuotta. Minulla on diagnosoitu Aspergerin syndrooma, ja aviomieheni oli ainoa, jonka kanssa kykenin kommunikoimaan vaivatta ja olin onnellinen. Ja niin oli miehenikin, tai niin ainakin kuvittelin. Seksikin toimi loppuun saakka. Liitto kesti 21 vuotta, ja mies vaihtoi minut heittämällä tasan puolet nuorempaan.

Olen sisältä kuollut, sillä tuntuu, kuin puolet elämästäni olisi perustunut pelkkään valheeseen. Olen työtön, en saa työkyvyttömyyseläkettä. Ei lapsia, ei toimivaa yhteyttä sukulaisiin. Ei ainuttakaan ystävää.

En tiedä, kauanko vielä jaksan tätä, sillä itken edelleen melkein joka ilta. Elämästä katosi eron myötä kaikki, mikä oli tehnyt elämästäni edes jollain tapaa merkityksellistä. Jos olisi edes rahaa, voisin vielä toteuttaa muutaman unelman, mutta toimeentulotukiasiakkaana en saa säästää siitä vähästäkään tukia menettämättä. Emme olleet miehenikään kanssa rikkaita, mutta tulimme sentään tukieni ja mieheni pienen palkan avulla hyvin toimeen.

Ero teki minusta turhan ihmisen, ylijäämäyksilön. Siitä on rikkaus ja monipuolisuus kaukana.


Miehelläsi alkoi eron jälkeen varmasti aivan erilainen elämä. Jatkuvat huolet vaimosta ainakin lähtivät lopullisesti. Miehestä avioliitto tuntunut varmaan todella raskaalta, ilottomalta ja siltä, että hän olisi vetänyt perässään älyttömän painavaa ja raskasta kiviriippaa.

Mies ansaitsee onnensa aivan varmasti. Se on aivan sama tuliko onni hetkeksi vai lopullisesti nuoremman naisen myötä, mutta miestä ei voi syyttää siitä, että hän haluaa parempaa. Se on normaalin ajattelevan ja itseä tutkiskelevan ihmisen merkki, että ei jää tuleen makaamaan, eli tässä tapauksessa outoon parisuhteeseen, vaan nousee ja jatkaa matkaa kohti unelmaa.

Vierailija

Marja Elina kirjoitti:
Jännää, että kun yritin antaa äskeisen keskusteluun eniten käyttämääni sähköpostiosoitetta, järjestelmä ilmoitti, ettei se kelpaa. Outoa, kun en ole edes rekisteröinyt nimeä tai nimimerkkiä "Me naiset" lehteen.

Älä työnnä sähköpostiasi tänne ollenkaan, vaan laitat vain sen vaaditun numerosarjan.

Vierailija

Me miehet kirjoitti:
Miksi nämä tarinat on aina "mies jättää naisen" kun tilastot tuossa iässä näyttävät asian olevan verrattain selkeästi toisin päin? Lisäksi väitetään että miehelle ero on keskimäärin vaikeampi.

Hei huomasitko, että tämä on MeNaiset -lehden juttu?

Jos sinulla on kerrottavana ihmisiä auttava ja kiinnostava juttu miesnäkökulmasta, niin voinet ottaa yhteyttä vaikka IS:n toimitukseen. Ei toimituskaan voi repiä tyhjästä juttujaan, jos kertojia ei ole.

Ja mistä muuten tulee väite, että miehelle erot olisivat hankalampia? Ei mistään.

nuorileski

Vierailija kirjoitti:
"Parisuhteen päättymisen jälkeistä yksinäisyyttä hoidetaan usein laastarisuhteilla, jotka eivät tähtää perheen perustamiseen. Vaarana on ajautuminen ojasta allikkoon."

Olipa taas konservatiivinen mielipide MeNaisilta. Eli jos parisuhde ei tähtää perheen perustamiseen niin se on paha asia. :-D Mihinkä unohtui jokaisen yksilön vapaus toteuttaa omaa seksuaalisuuttansa haluamallaan tavalla, oli se sitten yhden illan jutut, fwb-suhde tai laastarisuhde? Ja entäs pariauhteet, joihin ei edes suunnitella lapsia?

Totta. Jäin leskeksi lähes viisikymppisenä. Minulla ei ole enää tarvetta perustaa uutta perhettä. Lapseni ovat vielä alaikäisiä ja saavat rauhassa kasvaa omassa kodissaan siihen asti, kunnes lentävät pois pesästä. Loppuelämän kestävän parisuhteen halusin ja myös löysin samoin ajattelevan miehen. Vakavalla mielellä seurustellaan, mutta asutaan eri osoitteissa. Toimii erittäin hyvin näin.

Vierailija

Ymmärtävätköhän nämä "meillä on pitkä onnellinen avioliitto eikä mieheni vilkuile muita naisia" -kirjoittajat, että juuri tämän saman tekstin moni yllättäen toiseen naiseen vaihdettu olisi voinut kirjoittaa pari vuotta sitten. Eihän mies kerro, että hän muuten aikoo vuoden päästä vaihtaa vaimoa. Suunnitelmat uuden naisen kanssa ovat täysin valmiit, ennenkuin vaimo on edes aavistanut mitään olevan pielessä. Läheisimmän ihmisen valehtelu on se, mikä saa mielenterveyden romahtamaan. Että oma puoliso ihan kylmästi suunnitteli toisen naisen kanssa, miten vaimo heitetään kuvioista ulos. Vaihtoehtokin olisi: tehdä ero pikkuhiljaa ja tulevaa entistä puolisoa kunnioittaen. Tehdä selväksi, että ei vaimossa mitään vikaa ole, mies vaan ei halua olla enää parisuhteessa hänen kanssaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ymmärtävätköhän nämä "meillä on pitkä onnellinen avioliitto eikä mieheni vilkuile muita naisia" -kirjoittajat, että juuri tämän saman tekstin moni yllättäen toiseen naiseen vaihdettu olisi voinut kirjoittaa pari vuotta sitten. Eihän mies kerro, että hän muuten aikoo vuoden päästä vaihtaa vaimoa. Suunnitelmat uuden naisen kanssa ovat täysin valmiit, ennenkuin vaimo on edes aavistanut mitään olevan pielessä. Läheisimmän ihmisen valehtelu on se, mikä saa mielenterveyden romahtamaan. Että oma puoliso ihan kylmästi suunnitteli toisen naisen kanssa, miten vaimo heitetään kuvioista ulos. Vaihtoehtokin olisi: tehdä ero pikkuhiljaa ja tulevaa entistä puolisoa kunnioittaen. Tehdä selväksi, että ei vaimossa mitään vikaa ole, mies vaan ei halua olla enää parisuhteessa hänen kanssaan.

Höpsistä rallaa vaan... Vähän nyt menee liioittelun puolelle. Vai että "oma puoliso ihan kylmästi suunnitteli toisen naisen kanssa, miten vaimo heitetään kuvioista ulos". Näinhän se menee ihan varmasti kaikilla.

En muutenkaan usko mitenkään, että ero tulee täysin yllätyksenä toiselle. Ei varmasti tule, mutta tietenkään jos toinen ei ikinä juttele puolison kanssa mistään, ei kysele, kuuntele, välitä ja huolehtäsi yhtään, niin voihan se "yllätyksenä" tulla. On kuitenkin niin helppo heittää marttyyrinviitta harteilleen, hakea muilta huomiota vaikka millä itkuillaan ja syyttää toista siitä, että ei itse vaivautunut tekemään mitään. Toisethan eivät muiden arkea tiedä ja tunne. Aika usein peilistä löytyy osasyyllinen eroon, onhan toisella tasan 50 % parisuhteen asioista harteillaan. Jos prosentit menevät muuten, niin suhde tuskin on hyvä ja molemmille täydellinen.

Forgot man

Jos mies itkee että hänet on jätetty ketään naisia ei kiinnosta lukea sellaista. Siinä se on.

Kun naisille kirjoitetaan kai pitää kertoa kuinka sisko on se uhri

Vierailija

Aluksi yksinäisyys ahdistaa, mutta sitten siitä alkaakin kohta jo nauttia. Lopulta huomaa että yksin onkin ihan parasta olla kun ei tarvitse kellekään selitellä omia menemisiään!

Nuupakka

Ettkäkö ihan puun takaa ja yllättäen mies lähti rakastavasta ja tasapainoisesta suhteesta?

Vai kävikö liitolle niinkuin sille entiselle hevoselle että kuoli juuri kun oppi olemaan syömättä.

Vierailija

Nuupakka kirjoitti:
Ettkäkö ihan puun takaa ja yllättäen mies lähti rakastavasta ja tasapainoisesta suhteesta?

Vai kävikö liitolle niinkuin sille entiselle hevoselle että kuoli juuri kun oppi olemaan syömättä.


Joo, enhän minäkään olisi uskonut, että noin voi käydä, ennen sitä päivää, jolloin mies lähti. Oli uusi nainen ja lapsikin siellä jo tehtynä. Totuus on näissä asioissa usein tarua ihmeellisempää. Enhän onnellinen siinä avioliitossa tietenkään ollut, mutta luulin silti olevani miehelleni rakkain ja ainoa uskottu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtävätköhän nämä "meillä on pitkä onnellinen avioliitto eikä mieheni vilkuile muita naisia" -kirjoittajat, että juuri tämän saman tekstin moni yllättäen toiseen naiseen vaihdettu olisi voinut kirjoittaa pari vuotta sitten. Eihän mies kerro, että hän muuten aikoo vuoden päästä vaihtaa vaimoa. Suunnitelmat uuden naisen kanssa ovat täysin valmiit, ennenkuin vaimo on edes aavistanut mitään olevan pielessä. Läheisimmän ihmisen valehtelu on se, mikä saa mielenterveyden romahtamaan. Että oma puoliso ihan kylmästi suunnitteli toisen naisen kanssa, miten vaimo heitetään kuvioista ulos. Vaihtoehtokin olisi: tehdä ero pikkuhiljaa ja tulevaa entistä puolisoa kunnioittaen. Tehdä selväksi, että ei vaimossa mitään vikaa ole, mies vaan ei halua olla enää parisuhteessa hänen kanssaan.

Höpsistä rallaa vaan... Vähän nyt menee liioittelun puolelle. Vai että "oma puoliso ihan kylmästi suunnitteli toisen naisen kanssa, miten vaimo heitetään kuvioista ulos". Näinhän se menee ihan varmasti kaikilla.

En muutenkaan usko mitenkään, että ero tulee täysin yllätyksenä toiselle. Ei varmasti tule, mutta tietenkään jos toinen ei ikinä juttele puolison kanssa mistään, ei kysele, kuuntele, välitä ja huolehtäsi yhtään, niin voihan se "yllätyksenä" tulla. On kuitenkin niin helppo heittää marttyyrinviitta harteilleen, hakea muilta huomiota vaikka millä itkuillaan ja syyttää toista siitä, että ei itse vaivautunut tekemään mitään. Toisethan eivät muiden arkea tiedä ja tunne. Aika usein peilistä löytyy osasyyllinen eroon, onhan toisella tasan 50 % parisuhteen asioista harteillaan. Jos prosentit menevät muuten, niin suhde tuskin on hyvä ja molemmille täydellinen.


Eihän se marttyyrinviitta ole, jos kertoo miten asiat menee joissakin eroissa. Tutkin kukaan yllättäen toiseen naiseen vaihdettu vaimo miestä enää takaisin ottaisi, kunhan on shokista toipunut.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nuupakka kirjoitti:
Ettkäkö ihan puun takaa ja yllättäen mies lähti rakastavasta ja tasapainoisesta suhteesta?

Vai kävikö liitolle niinkuin sille entiselle hevoselle että kuoli juuri kun oppi olemaan syömättä.


Joo, enhän minäkään olisi uskonut, että noin voi käydä, ennen sitä päivää, jolloin mies lähti. Oli uusi nainen ja lapsikin siellä jo tehtynä. Totuus on näissä asioissa usein tarua ihmeellisempää. Enhän onnellinen siinä avioliitossa tietenkään ollut, mutta luulin silti olevani miehelleni rakkain ja ainoa uskottu.

Luulo ei ole tiedon väärti. Eli myönsit itsekin heti, että et ollut onnellinen liitossasi, mutta oletitko jostakin syystä miehen kuitenkin olevan onnellinen? Luulitko, että hän olisi ihan tyytyväinen loppuelämänsä ajan katsoessaan sinun tyytymättömyyttäsi? Kannattiko?

Toivottavasti miehellä on nyt ihana nainen, joka ei vain luule, usko ja luota menneisiin lupauksiin, vaan on miehen kanssa mukava nyt. Sitkuttelu on aina turhaa ja jossittelu typerää, sillä jokainen päivä on uusi mahdollisuus tehdä asiat entistäkin paremmiksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuupakka kirjoitti:
Ettkäkö ihan puun takaa ja yllättäen mies lähti rakastavasta ja tasapainoisesta suhteesta?

Vai kävikö liitolle niinkuin sille entiselle hevoselle että kuoli juuri kun oppi olemaan syömättä.


Joo, enhän minäkään olisi uskonut, että noin voi käydä, ennen sitä päivää, jolloin mies lähti. Oli uusi nainen ja lapsikin siellä jo tehtynä. Totuus on näissä asioissa usein tarua ihmeellisempää. Enhän onnellinen siinä avioliitossa tietenkään ollut, mutta luulin silti olevani miehelleni rakkain ja ainoa uskottu.

Luulo ei ole tiedon väärti. Eli myönsit itsekin heti, että et ollut onnellinen liitossasi, mutta oletitko jostakin syystä miehen kuitenkin olevan onnellinen? Luulitko, että hän olisi ihan tyytyväinen loppuelämänsä ajan katsoessaan sinun tyytymättömyyttäsi? Kannattiko?

Toivottavasti miehellä on nyt ihana nainen, joka ei vain luule, usko ja luota menneisiin lupauksiin, vaan on miehen kanssa mukava nyt. Sitkuttelu on aina turhaa ja jossittelu typerää, sillä jokainen päivä on uusi mahdollisuus tehdä asiat entistäkin paremmiksi.


En luullut hänen olevan onnellinen, mutta luulin hänen olevan rehellinen ja päättävän avioliittomme ennenkuin aloittaa uuden vakavan suhteen. Sellaista toimintaa saa kumppaniltaan odottaa, vaikkei hän onnellinen olisikaan. Entisen mieheni onnellisuudesta en tiedä eikö se kiinnostakaan. Eihän se enää minun elämääni ole.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lidia kirjoitti:
Avioerot ovat erilaisia niin kuin avioparejakin. Hyvä olisi jos ehtisi käsitellä eroajatuksia ja ongelmia ennen lopullista päätöstä. Äkillinen suhteesta lähteminen on traumaattinen jätetylle, vie pitkän ajan ennen kuin alkaa toipua ja alkaa luottaa toiseen ihmiseen. Särkynyt suhde vie mennessään kaiken mihin on siihen asti uskonut. Ja hyvä niin! Kuulostaa kliseeltä mutta kaiken romahtaminen on uuden alku. Jos yksi ovi sulkeutuu niin monta muuta ovea avautuu. Elämästä ei tule välttämättä parempaa tai helpompaa kuin se oli mutta avautuu monia mahdollisuuksia löytää elämän rikkaus ja monipuolisuus - voi löytää itsensäkin uudelleen ja uusia puolia itsestään. Paras hetki on se kun huomaa, että jaksaa antaa rakkautta eikä vaadi sitä itselleen. Silloin on vahvoilla. Me ihmisetkin elämme monta elämää, ei vain kissat.

Lässynlää. Itse yritin itsemurhaa puoli vuotta eron jälkeen, enkä vieläkään ole tolpillani, vaikka erosta on jo viisi vuotta. Minulla on diagnosoitu Aspergerin syndrooma, ja aviomieheni oli ainoa, jonka kanssa kykenin kommunikoimaan vaivatta ja olin onnellinen. Ja niin oli miehenikin, tai niin ainakin kuvittelin. Seksikin toimi loppuun saakka. Liitto kesti 21 vuotta, ja mies vaihtoi minut heittämällä tasan puolet nuorempaan.

Olen sisältä kuollut, sillä tuntuu, kuin puolet elämästäni olisi perustunut pelkkään valheeseen. Olen työtön, en saa työkyvyttömyyseläkettä. Ei lapsia, ei toimivaa yhteyttä sukulaisiin. Ei ainuttakaan ystävää.

En tiedä, kauanko vielä jaksan tätä, sillä itken edelleen melkein joka ilta. Elämästä katosi eron myötä kaikki, mikä oli tehnyt elämästäni edes jollain tapaa merkityksellistä. Jos olisi edes rahaa, voisin vielä toteuttaa muutaman unelman, mutta toimeentulotukiasiakkaana en saa säästää siitä vähästäkään tukia menettämättä. Emme olleet miehenikään kanssa rikkaita, mutta tulimme sentään tukieni ja mieheni pienen palkan avulla hyvin toimeen.

Ero teki minusta turhan ihmisen, ylijäämäyksilön. Siitä on rikkaus ja monipuolisuus kaukana.


Miehelläsi alkoi eron jälkeen varmasti aivan erilainen elämä. Jatkuvat huolet vaimosta ainakin lähtivät lopullisesti. Miehestä avioliitto tuntunut varmaan todella raskaalta, ilottomalta ja siltä, että hän olisi vetänyt perässään älyttömän painavaa ja raskasta kiviriippaa.

Mies ansaitsee onnensa aivan varmasti. Se on aivan sama tuliko onni hetkeksi vai lopullisesti nuoremman naisen myötä, mutta miestä ei voi syyttää siitä, että hän haluaa parempaa. Se on normaalin ajattelevan ja itseä tutkiskelevan ihmisen merkki, että ei jää tuleen makaamaan, eli tässä tapauksessa outoon parisuhteeseen, vaan nousee ja jatkaa matkaa kohti unelmaa.

Olen toisen kirjoittajan kanssa ehdottomasti samaa mieltä. Mies saa kiittää onneaan, että pääsi eroon henkisesti tasapainottomasta ihmisestä. Ihmettelen vaan, miten jaksoi noinkin kauan. Ehkä ensimmäinen kirjoittaja sureekin lähinnä sitä, että rahahanat menivät kiinni ja hän on nyt itse vastuussa toimeentulostaan.

Lisäksi on kiistämätön fakta, että naisen parasta ennen -päivämäärä on valitettavasti siinä 40 ikävuoden korvilla. Eli jos ei panosta itsestään huolehtimiseen, niin aivan varmasti se puoliso lähtee jossain vaiheessa. Vaihdevuosi-ikäistä naista kun ei katsele yhtään pitempään kuin on pakko.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lidia kirjoitti:
Avioerot ovat erilaisia niin kuin avioparejakin. Hyvä olisi jos ehtisi käsitellä eroajatuksia ja ongelmia ennen lopullista päätöstä. Äkillinen suhteesta lähteminen on traumaattinen jätetylle, vie pitkän ajan ennen kuin alkaa toipua ja alkaa luottaa toiseen ihmiseen. Särkynyt suhde vie mennessään kaiken mihin on siihen asti uskonut. Ja hyvä niin! Kuulostaa kliseeltä mutta kaiken romahtaminen on uuden alku. Jos yksi ovi sulkeutuu niin monta muuta ovea avautuu. Elämästä ei tule välttämättä parempaa tai helpompaa kuin se oli mutta avautuu monia mahdollisuuksia löytää elämän rikkaus ja monipuolisuus - voi löytää itsensäkin uudelleen ja uusia puolia itsestään. Paras hetki on se kun huomaa, että jaksaa antaa rakkautta eikä vaadi sitä itselleen. Silloin on vahvoilla. Me ihmisetkin elämme monta elämää, ei vain kissat.

Lässynlää. Itse yritin itsemurhaa puoli vuotta eron jälkeen, enkä vieläkään ole tolpillani, vaikka erosta on jo viisi vuotta. Minulla on diagnosoitu Aspergerin syndrooma, ja aviomieheni oli ainoa, jonka kanssa kykenin kommunikoimaan vaivatta ja olin onnellinen. Ja niin oli miehenikin, tai niin ainakin kuvittelin. Seksikin toimi loppuun saakka. Liitto kesti 21 vuotta, ja mies vaihtoi minut heittämällä tasan puolet nuorempaan.

Olen sisältä kuollut, sillä tuntuu, kuin puolet elämästäni olisi perustunut pelkkään valheeseen. Olen työtön, en saa työkyvyttömyyseläkettä. Ei lapsia, ei toimivaa yhteyttä sukulaisiin. Ei ainuttakaan ystävää.

En tiedä, kauanko vielä jaksan tätä, sillä itken edelleen melkein joka ilta. Elämästä katosi eron myötä kaikki, mikä oli tehnyt elämästäni edes jollain tapaa merkityksellistä. Jos olisi edes rahaa, voisin vielä toteuttaa muutaman unelman, mutta toimeentulotukiasiakkaana en saa säästää siitä vähästäkään tukia menettämättä. Emme olleet miehenikään kanssa rikkaita, mutta tulimme sentään tukieni ja mieheni pienen palkan avulla hyvin toimeen.

Ero teki minusta turhan ihmisen, ylijäämäyksilön. Siitä on rikkaus ja monipuolisuus kaukana.


Miehelläsi alkoi eron jälkeen varmasti aivan erilainen elämä. Jatkuvat huolet vaimosta ainakin lähtivät lopullisesti. Miehestä avioliitto tuntunut varmaan todella raskaalta, ilottomalta ja siltä, että hän olisi vetänyt perässään älyttömän painavaa ja raskasta kiviriippaa.

Mies ansaitsee onnensa aivan varmasti. Se on aivan sama tuliko onni hetkeksi vai lopullisesti nuoremman naisen myötä, mutta miestä ei voi syyttää siitä, että hän haluaa parempaa. Se on normaalin ajattelevan ja itseä tutkiskelevan ihmisen merkki, että ei jää tuleen makaamaan, eli tässä tapauksessa outoon parisuhteeseen, vaan nousee ja jatkaa matkaa kohti unelmaa.

Olen toisen kirjoittajan kanssa ehdottomasti samaa mieltä. Mies saa kiittää onneaan, että pääsi eroon henkisesti tasapainottomasta ihmisestä. Ihmettelen vaan, miten jaksoi noinkin kauan. Ehkä ensimmäinen kirjoittaja sureekin lähinnä sitä, että rahahanat menivät kiinni ja hän on nyt itse vastuussa toimeentulostaan.

Lisäksi on kiistämätön fakta, että naisen parasta ennen -päivämäärä on valitettavasti siinä 40 ikävuoden korvilla. Eli jos ei panosta itsestään huolehtimiseen, niin aivan varmasti se puoliso lähtee jossain vaiheessa. Vaihdevuosi-ikäistä naista kun ei katsele yhtään pitempään kuin on pakko.


Tästä tuleekin mielenkiintoinen keskustelu. Puolison ulkonäkö on varmaan joillekin miehille hyvin tärkeää. Entinen mieheni painosti minua jopa rintojenkohotusleikkaukseen, enkä koskaan tuntenut, että hän piti vartalostani. Onnekseni hän löysi sen nuoremman naisen katseltavakseen ja ehkäpä myös muille esiteltäväksi. Minä taasen löysin eron jälkeen henkisesti erittäin vahvan miehen, joka pitää minusta ja olettaisin että tämän vuoksi myös vartalostani, ihan joka mutkasta ja sopukasta. Ehkäpä eri ihmiset haluavat parisuhteelta erilaisia asioita.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lidia kirjoitti:
Avioerot ovat erilaisia niin kuin avioparejakin. Hyvä olisi jos ehtisi käsitellä eroajatuksia ja ongelmia ennen lopullista päätöstä. Äkillinen suhteesta lähteminen on traumaattinen jätetylle, vie pitkän ajan ennen kuin alkaa toipua ja alkaa luottaa toiseen ihmiseen. Särkynyt suhde vie mennessään kaiken mihin on siihen asti uskonut. Ja hyvä niin! Kuulostaa kliseeltä mutta kaiken romahtaminen on uuden alku. Jos yksi ovi sulkeutuu niin monta muuta ovea avautuu. Elämästä ei tule välttämättä parempaa tai helpompaa kuin se oli mutta avautuu monia mahdollisuuksia löytää elämän rikkaus ja monipuolisuus - voi löytää itsensäkin uudelleen ja uusia puolia itsestään. Paras hetki on se kun huomaa, että jaksaa antaa rakkautta eikä vaadi sitä itselleen. Silloin on vahvoilla. Me ihmisetkin elämme monta elämää, ei vain kissat.

Lässynlää. Itse yritin itsemurhaa puoli vuotta eron jälkeen, enkä vieläkään ole tolpillani, vaikka erosta on jo viisi vuotta. Minulla on diagnosoitu Aspergerin syndrooma, ja aviomieheni oli ainoa, jonka kanssa kykenin kommunikoimaan vaivatta ja olin onnellinen. Ja niin oli miehenikin, tai niin ainakin kuvittelin. Seksikin toimi loppuun saakka. Liitto kesti 21 vuotta, ja mies vaihtoi minut heittämällä tasan puolet nuorempaan.

Olen sisältä kuollut, sillä tuntuu, kuin puolet elämästäni olisi perustunut pelkkään valheeseen. Olen työtön, en saa työkyvyttömyyseläkettä. Ei lapsia, ei toimivaa yhteyttä sukulaisiin. Ei ainuttakaan ystävää.

En tiedä, kauanko vielä jaksan tätä, sillä itken edelleen melkein joka ilta. Elämästä katosi eron myötä kaikki, mikä oli tehnyt elämästäni edes jollain tapaa merkityksellistä. Jos olisi edes rahaa, voisin vielä toteuttaa muutaman unelman, mutta toimeentulotukiasiakkaana en saa säästää siitä vähästäkään tukia menettämättä. Emme olleet miehenikään kanssa rikkaita, mutta tulimme sentään tukieni ja mieheni pienen palkan avulla hyvin toimeen.

Ero teki minusta turhan ihmisen, ylijäämäyksilön. Siitä on rikkaus ja monipuolisuus kaukana.


Miehelläsi alkoi eron jälkeen varmasti aivan erilainen elämä. Jatkuvat huolet vaimosta ainakin lähtivät lopullisesti. Miehestä avioliitto tuntunut varmaan todella raskaalta, ilottomalta ja siltä, että hän olisi vetänyt perässään älyttömän painavaa ja raskasta kiviriippaa.

Mies ansaitsee onnensa aivan varmasti. Se on aivan sama tuliko onni hetkeksi vai lopullisesti nuoremman naisen myötä, mutta miestä ei voi syyttää siitä, että hän haluaa parempaa. Se on normaalin ajattelevan ja itseä tutkiskelevan ihmisen merkki, että ei jää tuleen makaamaan, eli tässä tapauksessa outoon parisuhteeseen, vaan nousee ja jatkaa matkaa kohti unelmaa.

Olen toisen kirjoittajan kanssa ehdottomasti samaa mieltä. Mies saa kiittää onneaan, että pääsi eroon henkisesti tasapainottomasta ihmisestä. Ihmettelen vaan, miten jaksoi noinkin kauan. Ehkä ensimmäinen kirjoittaja sureekin lähinnä sitä, että rahahanat menivät kiinni ja hän on nyt itse vastuussa toimeentulostaan.

Lisäksi on kiistämätön fakta, että naisen parasta ennen -päivämäärä on valitettavasti siinä 40 ikävuoden korvilla. Eli jos ei panosta itsestään huolehtimiseen, niin aivan varmasti se puoliso lähtee jossain vaiheessa. Vaihdevuosi-ikäistä naista kun ei katsele yhtään pitempään kuin on pakko.

Kamalan kyynistä tekstiä. Omassa lähipiirissäni on lähinnä vain onnellisia vuosikymmenien ajan jatkuneita liittoja. En tunne yhtään miestä, joka olisi lähtenyt nuoremman matkaan. Miehet ovat ehkä sitten niin reppanoita, että jaksavat katsella itsensä ikäisiä väsähtäneitä ja ryppyisiä mummoja, miestä lie johtuu. Tai sitten on kyse jostain suvussa periytyvästä geneettisestä taipumuksesta uskollisuuteen, tunnollisuuteen ja turvallisuushakuisuuteen, joka rikastuu, kun uskolliset, tunnolliset ja turvallisuushakuiset pariutuvat kaltaistensa kanssa. 

Vierailija

Marja kirjoitti:
Tsemppiä paria vuotta itseäni vanhemmalle Sarille/ "Sarille"! Itselläni on ihana mies, joka ei muita katsele!

... Niinhän sä luulet.

Vierailija

Moral kirjoitti:
In Finland kid's grow without family, because;
1. Being Cuckold has become normal lifestyle.
2. Jumping from lap to another has become habit.
3. Being independent is twisted with being selfish.
4. Equality is used for women rights to make woman's same as immoral man-cheaters.
5. Feminism used as an ideology to leave kids without family..
Are you a muslim?

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat