Mies jätti Sarin, 48, yllättäen: ”Yksinäisyys tuntuu välillä fyysisenä kipuna”

Mies jätti Sarin, 48, yllättäen: ”Yksinäisyys tuntuu välillä fyysisenä kipuna”

Avioeron jälkeen voi tuntua kuin elämältä olisi pudonnut pohja – etenkin, jos ero tulee itselle ylltätyksenä. Asiantijan mukaan toipuminen on mahdollista, kun antaa itselleen siihen aikaa.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (45)

Me miehet

Miksi nämä tarinat on aina "mies jättää naisen" kun tilastot tuossa iässä näyttävät asian olevan verrattain selkeästi toisin päin? Lisäksi väitetään että miehelle ero on keskimäärin vaikeampi.

Lidia

Avioerot ovat erilaisia niin kuin avioparejakin. Hyvä olisi jos ehtisi käsitellä eroajatuksia ja ongelmia ennen lopullista päätöstä. Äkillinen suhteesta lähteminen on traumaattinen jätetylle, vie pitkän ajan ennen kuin alkaa toipua ja alkaa luottaa toiseen ihmiseen. Särkynyt suhde vie mennessään kaiken mihin on siihen asti uskonut. Ja hyvä niin! Kuulostaa kliseeltä mutta kaiken romahtaminen on uuden alku. Jos yksi ovi sulkeutuu niin monta muuta ovea avautuu. Elämästä ei tule välttämättä parempaa tai helpompaa kuin se oli mutta avautuu monia mahdollisuuksia löytää elämän rikkaus ja monipuolisuus - voi löytää itsensäkin uudelleen ja uusia puolia itsestään. Paras hetki on se kun huomaa, että jaksaa antaa rakkautta eikä vaadi sitä itselleen. Silloin on vahvoilla. Me ihmisetkin elämme monta elämää, ei vain kissat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lidia

Me miehet kirjoitti:
Miksi nämä tarinat on aina "mies jättää naisen" kun tilastot tuossa iässä näyttävät asian olevan verrattain selkeästi toisin päin? Lisäksi väitetään että miehelle ero on keskimäärin vaikeampi.

Hyvä huomio. Olisiko taustalla oletuksia; kun nainen jättää hänellä täytyy olla painavat syyt kuten puolison alkoholiongelma, väkivaltaisuus (miehet harvemmin raportoivat naisen väkivaltaisuudesta!), uskottomuus, osallistumattomuus perheen arkeen jne. Mutta jos mies jättää hänellä ajatellaan perusteena olevan uuden rakkauden (usein nuoremman) löytäminen eikä eritellä miksi mies halusi vaihtaa ja erota. Olisi mielenkiintoista tietää eroon johtaneiden syiden taustat esim. oliko näkökulma perheen/lasten hyvinvoinnissa, naisen (yksilönä) tai miehen (yksilönä) hyvinvoinnissa tai sen puutteessa. 

Vierailija

Lidia kirjoitti:
Avioerot ovat erilaisia niin kuin avioparejakin. Hyvä olisi jos ehtisi käsitellä eroajatuksia ja ongelmia ennen lopullista päätöstä. Äkillinen suhteesta lähteminen on traumaattinen jätetylle, vie pitkän ajan ennen kuin alkaa toipua ja alkaa luottaa toiseen ihmiseen. Särkynyt suhde vie mennessään kaiken mihin on siihen asti uskonut. Ja hyvä niin! Kuulostaa kliseeltä mutta kaiken romahtaminen on uuden alku. Jos yksi ovi sulkeutuu niin monta muuta ovea avautuu. Elämästä ei tule välttämättä parempaa tai helpompaa kuin se oli mutta avautuu monia mahdollisuuksia löytää elämän rikkaus ja monipuolisuus - voi löytää itsensäkin uudelleen ja uusia puolia itsestään. Paras hetki on se kun huomaa, että jaksaa antaa rakkautta eikä vaadi sitä itselleen. Silloin on vahvoilla. Me ihmisetkin elämme monta elämää, ei vain kissat.

Lässynlää. Itse yritin itsemurhaa puoli vuotta eron jälkeen, enkä vieläkään ole tolpillani, vaikka erosta on jo viisi vuotta. Minulla on diagnosoitu Aspergerin syndrooma, ja aviomieheni oli ainoa, jonka kanssa kykenin kommunikoimaan vaivatta ja olin onnellinen. Ja niin oli miehenikin, tai niin ainakin kuvittelin. Seksikin toimi loppuun saakka. Liitto kesti 21 vuotta, ja mies vaihtoi minut heittämällä tasan puolet nuorempaan.

Olen sisältä kuollut, sillä tuntuu, kuin puolet elämästäni olisi perustunut pelkkään valheeseen. Olen työtön, en saa työkyvyttömyyseläkettä. Ei lapsia, ei toimivaa yhteyttä sukulaisiin. Ei ainuttakaan ystävää.

En tiedä, kauanko vielä jaksan tätä, sillä itken edelleen melkein joka ilta. Elämästä katosi eron myötä kaikki, mikä oli tehnyt elämästäni edes jollain tapaa merkityksellistä. Jos olisi edes rahaa, voisin vielä toteuttaa muutaman unelman, mutta toimeentulotukiasiakkaana en saa säästää siitä vähästäkään tukia menettämättä. Emme olleet miehenikään kanssa rikkaita, mutta tulimme sentään tukieni ja mieheni pienen palkan avulla hyvin toimeen.

Ero teki minusta turhan ihmisen, ylijäämäyksilön. Siitä on rikkaus ja monipuolisuus kaukana.

Reppuriika

Turha on syytellä itseään, jos kumppani ihastuu ja lähtee toisen matkaan. Joillain se tunne on niin ylivoimainen että se on menoa se. On voinut olla hyvä tasapainoinen perhearki. Kun uutuuden viehätys ja huuma on ohi, saattavat katua ja jäävänsä tyhjän päälle, mutta paluuta entiseen ei enää ole.

Vierailija

Minulle kävi samoin, 17 vuotta. Yhtäkkiä kaikki mureni. Jäin lasten kanssa yksin. Koti meni myyntiin.
Jälkikäteen sain kuulla, että moni tiesi mieheni seikkailuista, ja tukivat hänen juttujaan. Jopa siis ystäväpiiri valehteli minulle.
Eron jälkeen ystäviä, tuttuja ja jopa sisarukseni jäivät tukemaan/ kaveeraamaan ex:än kanssa. Eikä kukaan ajattele miltä minusta tuntuu. Minusta tämä vaikuttaa siltä,että hän on nyt kaiken pettämisen jälkeen se hyvä tyyppi. Kunpa ihmiset miettisivät, että jos tämä kolahtaa omalle kohdalle, miltä tuntuisi moinen? Ero oli helvetillinen. Emme vieläkään puheväleissä, vain lasten asiat hoidetaan. Silti ex yrittää roikkua ja roikkuu/kaveraa sisarusten kanssa.
Jos olisin tiennyt kaiken aiemmin, että mies on niin kaksinaamainen ja joka lahkeessa kiinni, olisin säästynyt paljolta.

Marja Elina

Jännää, että kun yritin antaa äskeisen keskusteluun eniten käyttämääni sähköpostiosoitetta, järjestelmä ilmoitti, ettei se kelpaa. Outoa, kun en ole edes rekisteröinyt nimeä tai nimimerkkiä "Me naiset" lehteen.

Moral

In Finland kid's grow without family, because;
1. Being Cuckold has become normal lifestyle.
2. Jumping from lap to another has become habit.
3. Being independent is twisted with being selfish.
4. Equality is used for women rights to make woman's same as immoral man-cheaters.
5. Feminism used as an ideology to leave kids without family..

Vierailija

"Parisuhteen päättymisen jälkeistä yksinäisyyttä hoidetaan usein laastarisuhteilla, jotka eivät tähtää perheen perustamiseen. Vaarana on ajautuminen ojasta allikkoon."

Olipa taas konservatiivinen mielipide MeNaisilta. Eli jos parisuhde ei tähtää perheen perustamiseen niin se on paha asia. :-D Mihinkä unohtui jokaisen yksilön vapaus toteuttaa omaa seksuaalisuuttansa haluamallaan tavalla, oli se sitten yhden illan jutut, fwb-suhde tai laastarisuhde? Ja entäs pariauhteet, joihin ei edes suunnitella lapsia?

Vierailija

Me miehet kirjoitti:
Miksi nämä tarinat on aina "mies jättää naisen" kun tilastot tuossa iässä näyttävät asian olevan verrattain selkeästi toisin päin? Lisäksi väitetään että miehelle ero on keskimäärin vaikeampi.

Ei näistä miesten ongelmista puhuta MeNaisissa vaan näkökulma on aina naisen oma. Ei sillä ole väliä, että Suomessa on maailman eniten lapsettomia miehiä verrattuna asukaslukuun. Alle 30v miehistä lähes 90% on lapsettomia ja 45v 1/4 on jääny lapsettomiksi. Eli n.25% miehistä ei tule koskaan perustamaan perhettä. Mutta vika on miehissä itsessään, mitäs ovat kaikki alkoholisteja ja sikoja.

Lidia

Vierailija kirjoitti:
Lidia kirjoitti:
Avioerot ovat erilaisia niin kuin avioparejakin. Hyvä olisi jos ehtisi käsitellä eroajatuksia ja ongelmia ennen lopullista päätöstä. Äkillinen suhteesta lähteminen on traumaattinen jätetylle, vie pitkän ajan ennen kuin alkaa toipua ja alkaa luottaa toiseen ihmiseen. Särkynyt suhde vie mennessään kaiken mihin on siihen asti uskonut. Ja hyvä niin! Kuulostaa kliseeltä mutta kaiken romahtaminen on uuden alku. Jos yksi ovi sulkeutuu niin monta muuta ovea avautuu. Elämästä ei tule välttämättä parempaa tai helpompaa kuin se oli mutta avautuu monia mahdollisuuksia löytää elämän rikkaus ja monipuolisuus - voi löytää itsensäkin uudelleen ja uusia puolia itsestään. Paras hetki on se kun huomaa, että jaksaa antaa rakkautta eikä vaadi sitä itselleen. Silloin on vahvoilla. Me ihmisetkin elämme monta elämää, ei vain kissat.

Lässynlää. Itse yritin itsemurhaa puoli vuotta eron jälkeen, enkä vieläkään ole tolpillani, vaikka erosta on jo viisi vuotta. Minulla on diagnosoitu Aspergerin syndrooma, ja aviomieheni oli ainoa, jonka kanssa kykenin kommunikoimaan vaivatta ja olin onnellinen. Ja niin oli miehenikin, tai niin ainakin kuvittelin. Seksikin toimi loppuun saakka. Liitto kesti 21 vuotta, ja mies vaihtoi minut heittämällä tasan puolet nuorempaan.

Olen sisältä kuollut, sillä tuntuu, kuin puolet elämästäni olisi perustunut pelkkään valheeseen. Olen työtön, en saa työkyvyttömyyseläkettä. Ei lapsia, ei toimivaa yhteyttä sukulaisiin. Ei ainuttakaan ystävää.

En tiedä, kauanko vielä jaksan tätä, sillä itken edelleen melkein joka ilta. Elämästä katosi eron myötä kaikki, mikä oli tehnyt elämästäni edes jollain tapaa merkityksellistä. Jos olisi edes rahaa, voisin vielä toteuttaa muutaman unelman, mutta toimeentulotukiasiakkaana en saa säästää siitä vähästäkään tukia menettämättä. Emme olleet miehenikään kanssa rikkaita, mutta tulimme sentään tukieni ja mieheni pienen palkan avulla hyvin toimeen.

Ero teki minusta turhan ihmisen, ylijäämäyksilön. Siitä on rikkaus ja monipuolisuus kaukana.

Ikävää, että menetit puolisosi ja tukesi. Toivottavasti vahvistut ajan mittaan ymmärtämään, että ex-miehelläsi oli melkoinen vastuu sinusta, jos hän tosiaan oli ainoa joka sinua ymmärsi. Tällainen asetelma on ollut teitä molempia sitova, kenties liikaakin? Kerrot monista sinua rasittavista vastoinkäymisistä ja ongelmista. Mukana  saattoi olla jonkun verran myös itsesääliä. Kuka on ongelmistasi vastuussa? Ei kai kukaan? Kuka toinen ihminen pysty poistamaan elämäsi ongelmat tai antamaan merkitystä elämääsi? Oman elämän tarkoitusta voi etsiä vain omilla eväillä ja ehdoilla. 

Vierailija

Olen tullut siihen tulokseen, että jokainen nainen vaihdetaan puolet nuorempaan noin neljänkympin jälkeen. Tosin se tapahtuu myös kaikille niille nuorille naisille tulevaisuudessa myös. Tai sitten he toimivat omaishoitajana tai tyytyvät suhteeseen vanhan miehen kanssa, mutta hintana huono seksielämä. Tai voihan seksi harvoin olla hyvääkin. Kuulostaa julmalta, mutta ympärillä tätä tapahtuu koko ajan. Aina löytyy korvattava, eikä valttikortiksi riitä ehkä enää edes tuo nuoruus. Jos alat haluta normaaleja asioita kovemmin niin vaihto tai kyllästyminen on edessä myös nuorten kohdalla. Vaihtoehtoja on niin paljon. Valitettavasti. (Ja samaa mieltä olen siitä, että miehet ovat samassa tilanteessa. Aina löytyy uusi tilalle. )

Vierailija

Sisiaaliselle ihmiselle ei välttämättä riitä yksinäisyyden tunteen poistamiseksi se, että näkee läheisiä ystäviä muutaman kerran viikossa. Monta pitkää ja pimeää talvi-iltaa ja yötä viettäisin mielelläni kotosalla kumppanin kanssa. Toki olen valtavan kiitollinen läheisistäni. Ilman heitä en tiedä miten olisin sinkkuvaiheista edes selvinnyt.

virtuaalinen halaus

<En tiedä, kauanko vielä jaksan tätä, sillä itken edelleen melkein joka ilta. Elämästä katosi eron <myötä kaikki, mikä oli tehnyt elämästäni edes jollain tapaa merkityksellistä.

Salli itsellesi sureminen ja itku, ei ole mitään aikamäärettä niiden kanssa. Vaikka se onkin rankkaa ja tuskallista, niin sekin on totta että vain käsittelemällä asiaa, tunteet alkaa pikkuhiljaa lauhtua. Pienen pieni pala kerrallaan, ihan pikkuhiljaa meissä kuitenkin tapahtuu jotain, vaikkemme sitä ensin edes huomaa. Valitettavasti mitä vähemmän voit asiaa jakaa, sitä pidempään kestää itsesi sitä käsitellä.

<Jos olisi edes rahaa, voisin vielä toteuttaa muutaman unelman, mutta toimeentulotukiasiakkaana <en saa säästää siitä vähästäkään tukia menettämättä. Emme olleet miehenikään kanssa rikkaita, <mutta tulimme sentään tukieni ja mieheni pienen palkan avulla hyvin toimeen

Taloudellinen tilanne vaikuttaa hyvinvointiin usein liikaa. Tiedän omakohtaisesti kuinka köyhyys lisää yksinäisyyttä, sillä harrastaminen maksaa, kulttuurielämykset maksaa, kahvittelu jnejne maksaa. Ei kukaan halua jatkuvasti tilannetta, jossa ystävä joutuu kustantamaan kaiken - ei ystävä, eikä autettava. Ja kun ei ole varaa osallistua mihinkään, kohta ei enää pyydetäkkään mihinkään.

Eikä todellakaan niitä uusia ovia ja mahdollisuuksia aukene, kun on varaa lähinnä olla vain kotona.

Olen itsekin joutunut keksimällä keksimään sisältöä elämään ja tiedän, että kun tuntee itsensä tarpeettomaksi ja elämänsä merkityksettömäksi - on hyvin vaikeaa löytää mitään motivaatiota mihinkään. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin elää pienen pieninä murusina kerrallaan, hiipiä ja hengittää. Yhtään isommat palaset elämistä jää vain kurkkuun ja ahdistuu.

Jaksa uskoa että lopulta helpottaa.

yksikseen eheytyminen

Vertaistuki olisi parasta, mutta kun sen löytäminen voi olla todella vaikeaa!!!

Koin yllätys eron ja koko elämä meni ihan palasiksi. Aikaisemmista vastoinkäymisistä tiesin, että vertaistuki olisi tärkeää ja todella auttavaa.

Aloin etsiä ero-ryhmiä, mutta sain huomata ettei lapsettomalle eronneelle sellaisia ollut, kaikissa eroryhmissä ilmoitettiin keskeiseksi teemaksi käsitellä eroa lasten kanssa. Suurinosa oli myös aivan liian kalliita.

Voimeitä

Johtuiskohan siitä, että miehiä eivät suostu kertomaan tunteistaan? Tuntevat ehkä häpeää tilanteestaan? Surullista sekin :(, olisihan se hyvä kuulla se toinenkin tarina.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi samoin, 17 vuotta. Yhtäkkiä kaikki mureni. Jäin lasten kanssa yksin. Koti meni myyntiin.
Jälkikäteen sain kuulla, että moni tiesi mieheni seikkailuista, ja tukivat hänen juttujaan. Jopa siis ystäväpiiri valehteli minulle.
Eron jälkeen ystäviä, tuttuja ja jopa sisarukseni jäivät tukemaan/ kaveeraamaan ex:än kanssa. Eikä kukaan ajattele miltä minusta tuntuu. Minusta tämä vaikuttaa siltä,että hän on nyt kaiken pettämisen jälkeen se hyvä tyyppi. Kunpa ihmiset miettisivät, että jos tämä kolahtaa omalle kohdalle, miltä tuntuisi moinen? Ero oli helvetillinen. Emme vieläkään puheväleissä, vain lasten asiat hoidetaan. Silti ex yrittää roikkua ja roikkuu/kaveraa sisarusten kanssa.
Jos olisin tiennyt kaiken aiemmin, että mies on niin kaksinaamainen ja joka lahkeessa kiinni, olisin säästynyt paljolta.

Vähän kuulostaa siltä, että sinä olet nyt loppujen lopuksi se tarinan konna. Jos kerran kaikki lähtivät eron jälkeen miehen tueksi, niin luultavasti he ovat oikeassa puolensa suhteen. Ehkä sinä et ollutkaan se upein vaimo, ystävä ja sisarus? Ehkä pois karkaava mies ansaitsi kaikkien muiden mielestä onnensa? Ehkä syy ystäväkatoon löytyykin peiliä katsomalla?

Miehen kertomana tarina voisi olla siis täydellisen erilainen. Tarinassa on aina enemmän kuin yksi puoli.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat