"Älä koskaan ikinä muutuu"

Seuraa 
Liittynyt21.5.2015

Vielä vuosi sitten kesän nurkilla kaikki näytti romanttiselta elämässäni. Mutta kun kesä meni, syksyn myötä arki koitti niin kaikki alkoi kääntyä päälaelleen kuten olin pelännytkin.Kaikki "erikoisuuteni" kävi liika silmään ja minun olisi pitänyt muuttua aivan toisenlaiseksi henkilöksi.Tempperamenttisen iloisenkirjava luonne hiirenhiljaiseksi kotiäidiksi,ulkoasusta muotipukeutuminen ja meikit pois,ei hajuvettä.Olin koko yhteisen vuotemme ajan pelännyt milloin hän alkaisi ottaa etäisyyttä minuun kun en ole aivan "taviksia" .Kun puheista huolimatta hän ei tajunnut pahaa oloani jätin hänet! Olin sanonut monesti että jos en tälläisenä kelpaa etsiköön uuden,minulle miehiä on maailma täynnä.Kevät on sujunut paljon paremmin kun ei tarvitse enää miettiä millainen pitäisi olla muiden mieliksi ja saa olla taas rauhassa oma itsensä.

Kommentit (4)

Vierailija

Hyvä, että et tinkinyt siitä, mitä olet.

Mä erosin myös ex-avomiehestäni siksi, että en tuntunut kelpaavan hänelle sellaisena kuin olen. En ollut tarpeeksi urheilullinen hänen makuunsa, mutta toisaalta taas tietyt periaatteeni (esim. kasvissyönti) ärsyttivät häntä tavattomasti. Aluksi lähdin mukaan hänen peliinsä ja muokkasin itseäni hänen mieleisekseen. Onneksi tajusin lopulta, että saan itse päättää, mikä minussa on parasta ja tärkeintä.

Vierailija

Onnittelut, ettet ruvennut muuttamaan itseäsi toisen ihmisen takia. Olet vahva. Jos ei saa olla oma itsensä, niin mitä järkeä on koko parisuhteesa?

Vierailija

On hyvä kysymys, että miten paljon parisuhteessa pitää olla valmis muuttumaan? Omaa perusminäänsä ja tärkeimpiä arvojaan ei tietenkään voi ja pidä muuttaa. Mutta toisaalta on myös asioita, joista on pakko vähän tinkiä suhteen nimissä.

Kyllä esimerkiksi sottapytyn pitää vähän olla valmis skarppaamaan, jos toinen nauttii siisteydestä - ja päin vastoin.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat