Sydänkurkut paljastivat Kalastajan vaimo -bloggaaja Johannan, 37, ja Olavin, 48, suhteen: ”Olemme oikeat toisillemme”

Sydänkurkut paljastivat Kalastajan vaimo -bloggaaja Johannan, 37, ja Olavin, 48, suhteen: ”Olemme oikeat toisillemme”

Yhteinen koti on Johanna ja Olavin suunnitelmissa. ”Merkittävin ero edelliseen liittooni on se, miten paljon teemme yhdessä”, Johanna sanoo. Kuva: Jouni Harala

Uusperhettä perustavat Johanna Alvestad ja Olav Lauvdal ajattelevat rakkaudesta eri tavalla kuin nuoruudenliittojensa alussa.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (243)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Niin mielelläni lukisin jos vain posti olisi tuonut lehteni! Mistä johtuu että niin meidän perhe, kodin kuvalehti ja nyt me naisetkin kolahtaa postilaatikkoon vasta perjantaina tai jopa vasta maanantaina? Postiako tästä kiittäminen? :(

Niin houkuttais lukea diginä, mutta mitä teen sit enää paperiversiolla?? Se on kuitenkin se mun juttu, elämän pieni/iso naitinto. <3

Vierailija

Oi vitsit mitä huttua, oikein kauniisti ilmaistuna. Mutta vilpittömästi, nämä kaksi ansaitsevat toisensa.

Mitä olen nyt tästä Johannasta hänen itsensä - kautta vuosien VUOLAASTI - kertomana, ex-mies löytää taatusti älykkäämmän ja fiksumman itsenäisen kokopäivätyötä tekevän naisen rinnalleen. Jonkun joka ei itke irtokarkkien tai jatkuvan teinikiehnäyksen perään, vaan seisoo omilla jaloillaan kun mies tekee sitä omaa työtään jonka ei siis pitänyt millään muotoa olla yllätys.

Kauempaa katsottuna tuollainen että mies seuraa jopa naisten tanssitunneille mukana, ei kyllä näyttäydy minään rakkauden tekona vaan roikkumisena ja epäitsenäisyytenä, ehkä myöhemmin mustasukkaisena kyttäämisenä. Montakohan vuotta menee huuman katoamiseen ja siihen kun saadaan kuulla tarinaa kuinka ahdistavaa oli ettei mitään saanutkaan tehdä rauhassa.. 🙄

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista olisi tietää alkoiko tää suhde ennen vai jälkeen Johannan eron.

Paljon ennen, blogista se kävi ilmi. Siksi kalastaja aiheellisesti niin syvästi loukkaantuikin.

Vierailija

Taikasana kateellisuus taas puhtkahti heti katkeroitten näppäimistöltä. Älkää lukeko höttöä, jos niin silmiä kirvelee. Ihanaa höttöä.

Lapset ensin

Toivottavasti lapset ovat yhtä onnellisia uusista kuvioista. Pahoin pelkään, että ei. Kyllä se arki tämänkin ihanan miehen kanssa valitettavasti iskee rytinällä..

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oi vitsit mitä huttua, oikein kauniisti ilmaistuna. Mutta vilpittömästi, nämä kaksi ansaitsevat toisensa.

Mitä olen nyt tästä Johannasta hänen itsensä - kautta vuosien VUOLAASTI - kertomana, ex-mies löytää taatusti älykkäämmän ja fiksumman itsenäisen kokopäivätyötä tekevän naisen rinnalleen. Jonkun joka ei itke irtokarkkien tai jatkuvan teinikiehnäyksen perään, vaan seisoo omilla jaloillaan kun mies tekee sitä omaa työtään jonka ei siis pitänyt millään muotoa olla yllätys.

Kauempaa katsottuna tuollainen että mies seuraa jopa naisten tanssitunneille mukana, ei kyllä näyttäydy minään rakkauden tekona vaan roikkumisena ja epäitsenäisyytenä, ehkä myöhemmin mustasukkaisena kyttäämisenä. Montakohan vuotta menee huuman katoamiseen ja siihen kun saadaan kuulla tarinaa kuinka ahdistavaa oli ettei mitään saanutkaan tehdä rauhassa.. 🙄

Harakatkin nauraa sinun kommentille, siitä paistaa tietyt tunteet niin läpi, että alkaa okse maistua suussa. Irtokarkkijuttu on riman alitusta puoleltasi ja menneen talven lumia, yritä päästää irti.

suissetar

Voi tätä suomalaisnaisten kateutta ja katkeruutta, kun Johannasta on kysymys. Minä olen Johannan puolesta todella onnellinen että hän löysi vierelleen miehen, joka ole kokoajan 'kalastamassa' maailman toisella laidalla. Kyllä se pidemmän päälle erottaa ihmiset toisistaan kuin yhdistää suhdetta pitkässä juoksussa. Näin piti tapahtua. Sekin pitää hyväksyä ettei kaikki avioliitot ole tarkoitettuja hautaan asti kestäviksi.

Jännää, ettei toisen onnesta voi olla iloinen, vaan pitää repiä heti kaktuksesta piikit irti. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos -tällaiset jutut. Ei aikuisten ihmisten kirjoittamia.

Kaikkea hyvää perheelle. Johanna toivon sinulle ja Olav'ille onnea, iloa, ja rakkautta tästä eteenpäinkin! Olette niin toistenne oloisia ettei ihme että löysitte lopulta toisenne. : )

Terveiset toisesta Alppimaasta!

suissetar

Vierailija kirjoitti:
Niin mielelläni lukisin jos vain posti olisi tuonut lehteni! Mistä johtuu että niin meidän perhe, kodin kuvalehti ja nyt me naisetkin kolahtaa postilaatikkoon vasta perjantaina tai jopa vasta maanantaina? Postiako tästä kiittäminen? :(

Niin houkuttais lukea diginä, mutta mitä teen sit enää paperiversiolla?? Se on kuitenkin se mun juttu, elämän pieni/iso naitinto. <3

Minä luen molemmilla tavoilla, koska lehden tulo kestää lähemmäs pari viikkoa ennenkuin se saapuu Alppimaahan. Vaikka en nyt olkekaan ko lehden tilaaja- samassa konsernissa kuitenkin pysytään.

Vierailija

Sita eivat ole elamankokemuksellaan oppineet, etta ensihuuma on aina ihanaa ja sen toivoisi jatkuvat aina, mutta ei se niin ole. Kyllahan me kaikki rakastuneina istutaan sylikkain sohvalla, kun ei pysty pitamaan nappejaan erossa toisesta. Fast forward 15 vuotta ja tilanne on toinen. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista olisi tietää alkoiko tää suhde ennen vai jälkeen Johannan eron.

Paljon ennen, blogista se kävi ilmi. Siksi kalastaja aiheellisesti niin syvästi loukkaantuikin.

Hevosella pääsee ja rahalla selvästi saa sitä p...a. 

Joo, lapsiparat, kun äiti julkaisee pettämiset sokerihötöllä maustettuna kaikelle kansalle 

Marinka

Mielestäni onnellisuus parisuhteessa on tietenkin ihana, ja kaikille toivottava asia. Johannan elämäntilanteessa olen kuitenkin toistuvasti ihmetellyt ns.pelisilmän puuttumista. Avioerossa on kuitenkin Norjan lain mukaan ns.harkintavaihe menossa, joten itse vastaavassa tilanteessa miettisin millaista materiaalia jakaisin yksityiselämästäni sosiaalisessa mediassa, ja onko tarpeellista antaa useita uutta parisuhdetta koskevia haastatteluja naistenlehdessä.
Edellinen liito kesti kuitenkin kymmenen vuotta, ja kaksi ala-ikäistä lasta exän kanssa ovat perhekuvioissa mukana. Onko todella tarpeen raportoida sosiaalisessamediassa jokainen parisuhdematka, pussailukuvineen, uusi kumppani voisi myös harkita yksityistä instatiliä. Väistämättä tulee mieleen, että onko kyseessä myös todistelu ulospäin, blogia lukeville ja myös sinne exälle päin siintä, että kuinka hyvin elämässä menee. Itse olen onnellinen kolmekymmentä vuotta kestäneessä parisuhteessa, joten en tunne kateutta Johannaa kohtaan.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat