Vastaus

nina_kyllikki
Liittynyt27.7.2017

Kiitos kommentistasi <3

Niin, sitä se on. Pakonomaista tarvetta täyttää itseään jatkuvasti onnellisuuden tunteella ettei koe sitä ikävää tyhjyyden tunnetta. 

Pari päivää sitten juttelin terapiassa tästä, ja ennemmin tai myöhemmin sitä itsenäistynee myös siitä kumppanistaan samalla lailla kuin lapset lopulta vanhempien luomasta turvasta. Turvallisuuden tunne säilyy itsessään ilman riippuvuutta toisesta. Ja samalla myös se tyhjyyden tunne hälvenee pois.