Vastaus

kyynel

Huhhuh. Ehkä rehellisin blogi mitä olen koskaan lukenut. Ja miten suurimpaan osaan voinkaan samaistua, ihan kuin itse olisin kirjoittanut tätä. Ensin tuli suorastaan lamaantunutkin fiilis.. Että voiko joku oikeesti olla niin samanlainen kuin minä? Ja juuri samanlainen siltä osin minua, mitä itse häpeän valtavasti ja mikä aiheuttaa minulle suurta ahdistusta.

Olen tästä tunnelukosta lukenut aikaisemminkin ja tiedostan minulla olevan sellaisen vahvasti, mutta tämä sinun rehellinen, avoin blogi oli ja on minulle juuri nyt jonkinlainen pelastus. Juuri tähän väliin. Oikeastaan vahvimmin olen tätä omaa tunnelukkoani ajatellessa miettinyt pääni puhki, MIKSI ja MISTÄ se on saanut alkunsa.. Sitä en oikein ymmärrä. Koen lapsuuteni olleen hyvä, tosin ollessani alle kouluikäinen neljäs sisarukseni syntyi vakavasti sairaana, äidilleni puhkesi masennus ja elämä meni luonnollisesti päälaelleen tuolloin useammaksi vuodeksi. Mutta silti meistä yritettiin pitää huolta ja minä olin erityisesti se perheemme kiltti lapsi, joka yritti parhaansa mukaan auttaa myös äitiä ja isiä selviytymään. Vaihdoin pikkuveljen vaipat, hoidin häntä kuin omaani, vaikka olin itsekin ihan pieni, tosiaan alle kouluikäinen...
Tuo blogikirjoituksesi, jossa mainitset muumeistakin tutun Näkymättömän Ninnin... Itkin jo ekojen lauseiden kohdalla maailman eniten. Olen aina kokenut olevani juuri kuin Näkymätön Ninni muumeista ja jos joskus ottaisin tatuoinnin, se olisi juurikin tuo Ninni...

Olet rohkea, niin kovin rohkea. Kaikkea hyvää elämääsi <3.