Vastaus

Vierailija

Hyvä kirjoitus! Minulla on tuo sama, perusturvallisuuden puute. Ja minullakin poikaystävä täyttää sitä aukkoa hyvin ja en viitsi edes ajatella sitä, millaista elämä olisi ilman häntä. Tyhjyyttä ja merkityksetöntä. Tarvitsen toisen, jotta voin turvallisesti kasvaa minuna ja olla täysillä minä. En ole koskaan onnellinen vaan aina tavoittelen jotain asiaa, jonka luulen tekevän onnelliseksi ja kun sen saan, alan tavoitella jotain muuta. Tällä hetkellä minulla on asiat tosi hyvin ja sain haluamani opiskelupaikan, on ystäviä ja myös talousasiat tosi hyvin. Silti aina jokin vaivaa. Taustalla minulla lapsuudessa huostaanotto eli siis huonot perheolot. Ihanaa, kun puit sanoiksi tuon tunteen!