Vastaus

Nipsu

Joillekin se voi olla pelkkää turha pelko ja omasta mielestä lähtenyt mörkö, mutta toisille niin voi oikeasti käydä.. kuten itselleni. Minä kuuluin niihin ihmisiin kun en ikinä olisi odottanut näin tapahtuvan eikä minulla ollut mielessä edes mörköjä.. ehkä olisi pitänyt. Koskaan en edes epäillyt, että minulle voisi näin käydä ja avioliittovuosia ja yhteistä elämää oli kuitenkin takana jo muutama kymmenen. Mieheni ehti olla uudessa työpaikassaan noin reilun kuukauden kun tajusin, että jotain on meneillään, silloinkaan en kuitenkaan epäillyt vielä mitään kamalaa. Mies oli vieläpä sellainen, joka itse oli aina ollut kovasti vastaan kaikkea vehkeilyä ja arvostellut tuttaviaankin kovin halveksivaan sävyyn sivusuhteista ym. Nyt hän oli kuitenkin ihastunut työkaveriinsa, eikä osannut käsitellä tunteitaan. Mielestäni ihastuminen toiseen pitkässä parisuhteessa on normaalia, eikä se vaadi sen kummempia toimenpiteitä ja menee ohi jos oma tärkeysjärjestys on kunnossa. Minullekin on näin käynyt, mutta oma mies ja perhe tulivat kuitenkin ensimmäisenä. Valitettavasti minun mieheni tunsi kokevansa jotain elämää suurempaa ja me jäimme kakkoseksi ihastukselle. Ainakin siksi ajaksi ennenkuin hän heräsi huumastaan. Sentään ennenkuin mitään peruuttamatonta ehti tapahtua.. vai ehtikö? Luottamusta on vaikea saada takaisin ja nyt minullakin on mörkö, josta eroon pääseminen on vaikeaa, ehkä mahdotonta. Koska se kerran kuitenkin kävi toteen.