Anna-Katri, 36, avautuu soolomatkailusta Suomessa: ”Maailmalla olet rohkea seikkailija, mutta täällä sinut nähdään säälittävän yksinäisenä”....

Anna-Katri, 36, avautuu soolomatkailusta Suomessa: ”Maailmalla olet rohkea seikkailija, mutta täällä sinut nähdään säälittävän yksinäisenä”....

Saimaannorpan bongausretki Saimaalla on jäänyt Anna-Katrin mieleen upeana ja erilaisena seikkailuelämyksenä Suomessa.  

Matkabloggaaja Anna-Katri Räihä haluaa ravistella mielikuvia Suomi-matkailusta. Hänen mukaansa kotimaassa yksin matkustavia pidetään helposti ”reppanoina vanhoinapiikoina”.Lue koko juttu

Kommentit (11)

Vierailija

Katri alkoikin jo jutun lopussa lähentyä autenttista minäänsä, kun kertoi irtiottojen vähentämishalusta ja matkahössötyksestä irrottautumisesta.

Suomen syyllistäminen yksin matkaavaa kohtaa oli aluksi voimakasta, mutta sieltä alkoi tulla esiin myös muunlaista ajatusmallia.

Vaikka Suomessa perheet ja pariskunnat olisivat hotellissa dinnerillä enemmistö, eivät he kyttää muita siellä olijoita ja pohdi yksin illastavia luusereiksi.
Jos ylipäätään noteeraavat, katsovat ennemminkin, että "kunpa itsekin pääsisin edes joskus yksin, että saisi syödä, ennen kuin jäähtyy, ilman lapsille pilkkomista ja nenien pyyhkimistä ja vessa rallia." tms.

Yksinäisyys on omassa päässä, ei ulkopuoliset siihen kiinnitä huomiota.

Toki, jos kaipaa "rohkeaksi ihailua", niin yhtä vähän sitä on täällä tarjolla kuin vastaavasti luuseriksi surkuttelua.

Itsetuntemus ei kohene välttämättä jatkuvassa liikkeessä. Pysähtyminen itsensä äärelle voi olla se juttu. Yleensä on.

Vierailija

Onkohan tässä nyt enemmän matkaajan omia ennakkoluuloja säälittävästä sinkkumatkaajasta Suomessa. En ole koskaan tuollaiseen törmännyt, vaikka olen reissannut yksin kotimaassa. Seuraa ei tahdo löytyä, se on totta. suurin osa on perheen tai kaveri(e)n kanssa matkalla ja toisaalta seuraan tuppaavat ”uudet ystävät” puuttuvat. Tinderissäkin olen blondina yksi tusinasta, enkä mikään eksoottinen eloveena :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mermar

Aivan samaa mieltä kuin muutkin kommentoijat. Kukaan ei katso, eikä ajattele yksin matkustajasta mitään. Tietysti täällä Suomessa ei ole sillä lailla jännittävää eikä rohkeaa matkustaa, kuin maissa, joissa saa joskus pelätä henkensä tai omaisuutensa menettämisen pelossa.
Edullisempaa varmasti on ja seuraa saa helpommin maailmalla. Ja muutakin tapahtumaa on enemmän kuin koti-Suomessa, varsinkin kun Korona vei festarit sun muut kansanjuhlat.
Olen ikäni matkustanut Suomessa ja maailmalla ja voin sanoa levottomuus on korvien välissä, ei siinä että täällä tai muualla olisi sen ihmeellisempää. Täällä kaikki vain on ennalta arvattavampaa kuin ulkomailla, ehkä se jännitys tuo lisäväriä matkustamiseen.

Vierailija

Ihmettelen kuitenkin, mitä ihmeen himo on jatkuvaan matkusteluun. Miten yksin saisi ajan kulumaan pidempään esim. juuri Balilla. Olen myös paljon matkustanut yksinkin. Minusta se ei ole kovin antoisaa. Vaikka matkalla saan aina kivaa seuraa, en kuitenkaan halua heitä tavata matkan jälkeen. He ovat siviilissä ihan eri porukkaa kuin lomalla. Itse olen mielestäni puhelias ja vilkas, ja kielitaitoa löytyy Euoopankin ulkopuolella. Puolison ja lasten kanssa elämä ja matkustelu on tosi mukavaa. Ei kaikki ole luotu yksinoloon. Ja rahasta vielä, ei niillä lapsilla ole lompakkoa , kyllä minä joudun hotellissa maksamaan lapsen kulut. Ei meidän lapset ainakaan ole maksaneet koskaan itse hotellia tai lounasta. Se levottomuus on aika voimakasta Katrilla siellä korvien välissä.  Eipä sitten ole yleisesti ole mitään " vaimo tai äiti matskua " miesten mielestä. Kuka haluasi reissu-äidin kanssa naimisiin. Vaikka äiti matkustaisi työmatkoja, eipä sitä tavallinen suomimies kyllä hyväksy.  Ei siitä tule pitkää parisuhdetta.

aurinko

Itsekkin paljon matkustateena pystyn yhtymään kommentoijien sekä Anna-Katrin mielipiteeseen.

Olen kokenut saman mistä Anna-Katrin puhuu, sen kun tuntuu, että on jotenkin outo yksilö yksin liikkuessa suomen kamaralla. Oli se sitten viikonloppu reissu toiselle paikkakunnalla, kahvilassa nautittu kahvi tai oopperassa katsottu esitys. Niitä katseita saa. Ja osan niistä katseista tulkitsee väärin ja osaa ei. Ne ovat niitä samoja katseita, mitä jotkut luovat mittaillessasi sinun ulkoista olemustasti pelkästään vaatteiden perusteella.

Maailmaalla nälkä ja uteliaisuus vie voiton. On mentävä katukeittiöön tai museoon yksin. On lähdettävä hostellin tai hotellin turvallisesta piiristä ulos, jos haluaa nähdä jotain.

Itselle se vapaus mitä matkustaminen saa aikaan on huumetta. Olenkin viime vuosina pohtinut miten voi olla mahdollista, että ulkomailla pukeudun ja käyttäydyn erilailla kuin suomessa. Suomessa ei tulisi mieleenikään kulkea lyhyet shortsit jalassa ja olla yhtä iloisen utelias kuin vaikka Indonesiassa. Koska minulle on monesti toitotettu "mieti mitä muut ajattelevat".

Muistan ensimmäisen ja yhden niistä harvoista matkoista, jotka tein ystäväni kanssa. Hän kielsi minua ottamasta karttaa esille. Hän kielsi minua olemasta niin utelias, kun silmät pyöreinä katsoin paikallisia taloja ja kasveja. Kuulemma käytökseni paljastaa, että olemme turisteja. Ystäväni lause paljasti sen, mitä meille suomalaisille opetetaan. Ei pidä antaa kenenkään luulla, että me olemme muualta, helposti höynäytettävissä. Ei saa näyttää sitä, että ei tiedä missä on. Ihan kuin vaalea ihmomme mustien seassa ei paljasta sitä, että emme ole paikallisia.

Tai vuosia sitten kesätyöntekijä ei voinut mennä yksin ruokalaan. Hän sanoi  "enhän minä voi mennä yksin syömään, silloin kaikki ajattelee että minulla ei ole kavereita".  Kesätyöntekijän lause kertoi sen, mihin hänet oli koulussa opetettu. Jos olet yksi se on merkki siitä, että sinulla ei ole ketään jonka seurassa lounaasi nautit.

Niille, jotka eivät koe tätä. Nille, jotka voivat mennä ja tulla miten huvittaa. Olkaa onnellisia! Olette saaneet sen tietyn äänen päässänne vaikenemaan. Se on vapautta, josta tulee olla iloinen.

Mitä itseeni tulee, olen alkanut taistelemaan asian kanssa. Se vaatii sitä samaa iloa elämään mitä ulkomailla. Se vaatii myös sitä, että ei välitä muiden katseista. Siksi olenkin pukenut samat vaatteet suomen kesässä ylleni mitä puen reissuillani. Helppoa se ei ole ollut, mutta todella palkitsevaa. Ja nautinkin nykyään yksin nautituista lounaista.

Vierailija

Niin eli matkaaja tässä on itse tyypillinen 'mitä muut minusta ajattelevat' - suomalainen. Joka kyttää muita ja ajattelee muidenkin kyttäävän häntä. Itseäni ei ainakaan kiinnosta, ajatteleeko joku random kanssamatkailija minun olevan rohkeasti vai epävarmasti yksin. En usko ketään sen enemmän kiinnostavan. Tai mieti, miksi joku istuu yksin baarissa tai ravintolassa tai missä vain..

Mitä hel*****ä oikeasti

Vierailija kirjoitti:
Se levottomuus on aika voimakasta Katrilla siellä korvien välissä.  Eipä sitten ole yleisesti ole mitään " vaimo tai äiti matskua " miesten mielestä. Kuka haluasi reissu-äidin kanssa naimisiin. Vaikka äiti matkustaisi työmatkoja, eipä sitä tavallinen suomimies kyllä hyväksy.  Ei siitä tule pitkää parisuhdetta.

Huh huh olipa paksua tekstiä!!!! Olen sanaton.

Vierailija

Onko AK tutustunut kaukomatkoillaan Balilla jne oikeesti paikallisiin vai vain toisiin reissaajiin? Montako paikallista ystävää on jäänyt kohteisiin vai onko paikallisiin tutustuminen ollut edes mahdollista "yö per kohde" kansainvälisillä ryhmämatkoilla? Suomalaisiin on vaikea tutustua mutta niin se on muuallakin, toisiin matkailijoihin on helppo mutta Suomen markkina on niin pieni ettei ole kovasti ainakaan nuorempia yksinmatkailijoita eikä aktiviteetteja heille. Kyllä Suomessa voi mennä niin kuin muuallakin, tosin palveluiden ostovoima palkalla on heikko minkä monet tuntuvat nyt huomaavan.

Kiu

Yksin matkustaminen jännittää minua kun olen kuitenkin itse vastuussa itsestäni. Sen takia on aina kaveri mukana. Arkena olen käynyt yksin syömäs ostoksien lomassa silloin on aikaa pölyillä ympärille. Huomaan et ihmiset seuraa paljon. Itse jos olen lapsen/kaverin kanssa syömässä en kerkeä muita seuraamaan. Päättelen että ne pariskunnat jotka seuraa on aika tylsää varmaan elämässä kun aika pälyillä muita

Vierailija

Ympäristökonsultti, joka iloisesti saastuttaa maailmaa matkustamalla koko ajan paikasta toiseen? Eikä näköjään ole köyhä tai kipeäkään.

Liikaa negatiivista tulkintaa

Olipa rankkaa yleistämistä bloggarilta. Mistä hän tietää muiden ajatukset ja katseiden merkitykset?
Itsekin olen paljon reissannut yksin. Jos Espanjassa tai Italiassa ilmoitat matkustavasi yksin, niin kyllä paikalliset siellä hieman ihmettelee ja kysyy miksi ei kaveri lähtenyt mukaan.

Taitaa bloggarilla olla jonkun tasoinen alemmuuskompleksi kun pitää noin negatiivisesti tulkita muita.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat