Nyt puhuvat naiset, jotka eivät koskaan halunneet lapsia, mutta muuttivat mielensä: ”En kehdannut pyörtää mielipidettäni julkisesti”......

Nyt puhuvat naiset, jotka eivät koskaan halunneet lapsia, mutta muuttivat mielensä: ”En kehdannut pyörtää mielipidettäni julkisesti”......

Osa vapaaehtoisesti lapsettomana itseään pitäneistä muuttaa mielensä. Miksi niin käy, ja millaisia tunteita se herättää? Naiset kertovat. Lue koko juttu

Kommentit (12)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

[quote=Vierailija]Hyvä että sinunlaiset pitävät lisääntymistä itsekkäänä; ette siis toivottavasti lisäänny[/quote…]
Jätän sen idiooteille.

Muutavenäjälle!

Mimu kirjoitti:
Ehdotus. Jos alkaa olla koronan takia pula tehohoitopaikoista, lapsettomat jätetään rannalle.

In your dreams only, oletko persu persulainen?

Muutavenäjälle!

Mimu kirjoitti:
Ehdotus. Jos alkaa olla koronan takia pula tehohoitopaikoista, lapsettomat jätetään rannalle.

In your dreams only, oletko persu persulainen?

Vierailija

Katkeria? kirjoitti:
Kyllä kaikilla dorkimmilla naisilla ketä tunnen on lapsia. Liittyy myös alhaiseen koulutustasoon ja himassa pyörimiseen.

Tutkimusten mukaan Suomessa lapsia syntyy eniten kouluttamattomille tai tai todella korkeasti koulutetuille. Ns keskiluokka synnyttää vähiten.

Tottakai lapsen hankinta on itsekäs valinta. Kuten lähes kaikki valinnat elämässä, työ, asunto, matkustelu, auto, uudet vaatteet (jos vanhoja ehjiä on), jne...

Lapseton

Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat ovat narsisteja, pikkupsykopaatteja, kylmiä ihmisiä joka tapauksessa.

Itse ainakin olen jättänyt lapset hankkimatta, koska en usko olevani tarpeeksi hyvä äiti ja olisi vastuutonta hankkia lapsi(a). Kai olen sitten myös narsistinen kylmä pikkupsykopaatti.

Jännä kuinka lapsettomia pidetään itsekkäinä, vaikka ei kai niitä lapsiakaan hankita kuin itseä varten? Eihän se syntymätön lapsi ole missään odottamassa että "voi kunpa syntyisin".

Vierailija

Monta vuotta koin myös että en halua lapsia. Ehkäsystä huolimatta tulin 2018 raskaaksi ja miehen kanssa päädyttiin pitämään. Nyt tietoisesti toisen kerran raskaana. Ehkä se oikean kumppanin kanssa sitten vaan muuttui ja mitää en kyllä pois vaihtaisi!

Haa

Mä olin nuorena ajatellut, että varmaan saan joskus lapsia ja itseasiassa mun ensimmäisen pitkäaikaisen poikaystävän kanssa vähän perhe-elämästä haaveiltiinkin, mutta kun suhde päättyi, koko asia unohtui. Sitten tapasin tulevan aviomieheni, joka ei missään nimessä halunnut lapsia ja aloin olla itsekin sitä mieltä, että en kyllä halua lapsia. Puhuin tästä paljon muille, että me ei lapsia hankita. Varsinkin kun lähipiiriin alkoi syntyä lapsia ja he oli jotenkin aivan zombeja - väsyneitä, parisuhteet rikki ja lapsilla räkä valui ja ne vain huusi ja karjui ja rikkoi paikkoja. Todettiin, että me matkaillaan, tehdään töitä ja nautitaan yhteisestä ajasta. Kunnes mä täytin 30. Yhtäkkiä mulle alkoi tulla sellainen olo, että en mä jaksa ikuisesti tällaista elämää, vaan haluan jotain enemmän. Aloin saada vauvakuumetta. Ja mieheni oli aivan kauhuissaan, että mehän sovittiin naimisiin mennessäkin, että me ei ikinä hankita lapsia. Keskusteltiin ja keskusteltiin ja keskusteltiin. Totesin, että oli multa tosi epäreilua alkaa vauvakuumeilemaan, kun oltiin kuitenkin asiasta sovittu ja sanoin, että ymmärrän ja hyväksyn mieheni ratkaisun enkä todellakaan halua erota tämän takia, tärkeintä on kuitenkin meidän suhde. Pikkuhiljaa hänen mielensä alkoi muuttua - ”no, parin vuoden päästä voitais, kun työtilanne vähän helpottaa”. Kuumeilin ja kaipasin lasta ihan valtavasti ja odotin koska se pari vuotta menisi. Seuraavana jouluna viimeisestä paketista paljastui yllättäen ovulaatiotestit :D Voi sitä onnea! 10 kuukautta myöhemmin meille syntyi tyttö, joka on isänsä silmäterä ja suuri rakkaus. Hän on monesti todennut, että vaikka päätös oli vaikea ja isänä on joskus raskasta, tämä on parasta ikinä.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat