Somevaikuttaja Miisa Nuorgam sai tietää odottavansa lasta, mutta parin päivän päästä raskaus meni kesken – peräänkuuluttaa nyt avointa puhet...

Somevaikuttaja Miisa Nuorgam sai tietää odottavansa lasta, mutta parin päivän päästä raskaus meni kesken – peräänkuuluttaa nyt avointa puhet...

Varhaisesti keskeytynyttä raskautta kutsutaan kemialliseksi raskaudeksi. ”Ikään kuin se tekisi tunteistani asiaa kohtaan vähemmän oikeita”, Nuorgam sanoo.

– Äitimyytti luo epärealistisia odotuksia äideille. Keskenmenosta ei puhuta, koska se on epäonnistumista ja luo edelleen häpeää, sillä eihän hyvä äiti anna lapsensa kuolla, Miisa Nuorgam sanoo.Lue koko juttu

Kommentit (8)

Vierailija

Minusta tuntuu vaikealta ymmärtää, että keskenmeno aiheuttaisi häpeää. Tai että joku arvostelisi naista sen takia, että tämä saa keskenmenon.

Vierailija

Mikä ihmeen äitimyytti nykyaikana?! Keskenmeno on luonnollinen tapahtuma.

Jos endometrioosia on, niin raskaaksi tuleminen on vaikeampaa kuin ilman sitä, ja siksi keskenmeno voi tuntua raskaammalta. Mutta en ole kyllä kuullut enkä itse neljä keskenmenoa kokeneena tuntenut, että olisin "epäonnistunut" naisena.

Sain keskenmenoja elävänä syntyneiden lasten väleissä (neljä syntynyttä lasta), koska olin liian väsynyt saamaan sikiötä maaliin. Kaikki keskenmenot tapahtuivat alkuraskaudessa, viikoilla 12. Totta kai keskenmeno tuntuu haljulta, ja koko hormonitasapaino menee uusiksi. Itse ajattelin, että se on luonnon tapa suojella minua raskaudelta, jota en olisi kunnolla jaksanut, kun syntyneet lapset olivat aika lähekkäin syntyneitä.

Jos keskenmeno tapahtuu myöhemmin, se on varmaan paljon raskaampi juttu.

Elämään kuuluu kuolema, niin se vaan on. Jonain päivänä esim. jokaisen omat vanhemmat kuolee, eikä siinä auta vikinä, eikä Fb-peukutukset. That's real life!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkas-akka74

Itse olen käynyt läpi 7 keskenmenoa, ja se jättää kyllä jäljet. Voimia. Ikävän kanssa oppii elämään ja lapsia ei tehdä niitä saadaan. Vaikka kuka sanois mitä, lapsi on aina lahja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen äitimyytti nykyaikana?! Keskenmeno on luonnollinen tapahtuma.

Jos endometrioosia on, niin raskaaksi tuleminen on vaikeampaa kuin ilman sitä, ja siksi keskenmeno voi tuntua raskaammalta. Mutta en ole kyllä kuullut enkä itse neljä keskenmenoa kokeneena tuntenut, että olisin "epäonnistunut" naisena.

Sain keskenmenoja elävänä syntyneiden lasten väleissä (neljä syntynyttä lasta), koska olin liian väsynyt saamaan sikiötä maaliin. Kaikki keskenmenot tapahtuivat alkuraskaudessa, viikoilla 12. Totta kai keskenmeno tuntuu haljulta, ja koko hormonitasapaino menee uusiksi. Itse ajattelin, että se on luonnon tapa suojella minua raskaudelta, jota en olisi kunnolla jaksanut, kun syntyneet lapset olivat aika lähekkäin syntyneitä.

Jos keskenmeno tapahtuu myöhemmin, se on varmaan paljon raskaampi juttu.

Elämään kuuluu kuolema, niin se vaan on. Jonain päivänä esim. jokaisen omat vanhemmat kuolee, eikä siinä auta vikinä, eikä Fb-peukutukset. That's real life!

No olipas kylmä kommentti. Näen työssäni kuolemaa usein ja yhtä usein myös omaisten reaktioita menetyksiin. Se, että minulla tai jollakin toisella on tyyni suhtautuminen kuolemaan (myös kokemiini henkilökohtaisiin menetyksiin), ei anna minulle oikeutta tylyttää niitä, jotka kärsivät surussaan paljon. Saisin potkut jos sanoisin surussaan vellovalle ”that’s real life, yritäs nyt vaan päästä yli”.

Endon kanssa elävä osaa varmasti surra ja jännittää jo valmiiksi niitä raskauksia, joita ei välttämättä koskaan tule. Siksi alkanut raskauskin on varmasti herkkä ja tunteikas ja sen päättyminen kipeä, vaikka kuinka olisi todennäköinen. Yhtä lailla raskauden ennenaikainen päättyminen sattuu kipeästi monelle sellaiselle, jolla ei lapsia ennestään ole lainkaan. Tiedän kyllä niitäkin, jotka tylysti ihmettelevät, miksi kolmen lapsen äiti suree neljättä menetettyä.

Hyvä, että toisilla on mekanismeja ymmärtää kehoaan ja liennyttää henkistä kuormaansa. Kaikilla ei ole, ja sekin on ihan ok. Suruun ei ole yleispätevää kaavaa ja itku tekee hyvää.

Vierailija

Mulla on neljä keskenmenoa taustalla, viikoilla 8 - 11. Eipä olisi käynyt ilman Emmin näkemyksellistä avausta, että joku toden totta saattaisi pitää asiaa hävettävänä. Mutta kun tekee tikusta asiaa, oma vartti jatkuu.

Viikolla 5 ei välttämättä edes osaa aavistaa olevansa raskaana, ja raskauksia keskeytyy noin alussa spontaanisti useinkin. Jos ei tiedä, ei osaa surra. Jos on saanut varman tuloksen, on totta kai pettynyt ja surullinen - jos lapsi on toivottu. Endometrioosi on viheliäinen vaiva. Toivottavasti seuraavalla kerralla on parempi onni.

Mutta tuo yleinen stigma - I call bullshit.

Gf

En ole kokenut keskenmenoani häpeänä. Enkä ole mitenkään salannut sitä. Minusta keskenmenoihin suhtaudutaan ihan myötätuntoisesti.

No pyh voihan voi... on tärkeä...

No väistipä ainakin luodin, Ei tuo missään oikeasti tunnu, ei edes ole ihminen vielä, sekä muutenkin se on surullista kuin esim 15 v nuori menehtyy, mutta vauvat yms niin se on kuin yhtä tyhjän miltei kanssa. Eipähän mennyt nuoruus pilalle ja elämä.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat